Hiihtoa ja laskettelua Länsi-Lapissa

Tapanamme on ollut viettää noin viikko Länsi-Lapissa vuosittain maaliskuun puolivälin tienoilla. Lunta on tähän aikaan aina runsaasti ja kevätaurinko tekee päivistä yleensä mukavan lämpimiä.

 Nyt olimme lähdössä kolmen hengen joukkueella. Mukana oli myös vanhin, 13 – vuotias lasketteluorientoitunut poikani.

Keskiviikko 16.3

Lähtöpäivä oli valittu jo varhain, jotta työt ja koulun lisälomat sai järjestettyä. Valmistelujen osalta koko alkuviikko meni erilaisissa operaatioissa. Lähtöpäivä oli aikataulutettu siten, että sovin omat työtapaamiseni kollegan kuljettamana päättymään Mikkeliin 15.30. Tämä sopi mainiosti siihen, että puolisoni palaveri Lahdessa päättyi 13.30, joten hän ehti valmiiksi pakatulla autolla poimimaan koululaisen 14.00.

Mikkelissä odottelua kertyi alle 10 minuuttia, joten taimaus onnistui hyvin. Automatka Mikkelistä Oulun Edeniin sisälsi Hesburger illallisen ja auton tankkauksen. Perillä olimme noin 21.00 ja uni tuli huoneessa suuremmitta odotteluitta

Torstai 17.3

Syyt Edenin valitsemiseen lähes perinteiseksi menomatkan etapiksi olivat hyvä aamiainen ja mahdollisuus kylpylän käyttöön koko aamupäivän ajan. Näin lomatunnelmaan pääsi jo ennen perille ajamista. Ennen kylpylää pelasimme aulassa isä – poika biljardimatsin. Koska olen tässä lajissa selvä altavastaaja, en malta olla tuulettamatta niukkaa voittoani

Seuraavaksi ajoimme Oulun Tietomaahan. Kohde on ollut olemassa ties miten pitkään, mutta äärimmäisen tylsän nimen vuoksi en ole kiinnostunut paikasta yhtään, ennen kuin kuulin pitkän ylistyspuheenvuoron tuttavalta. Tämän innostamana päätimme tutustua paikkaan, joka oli kriittisiin ennakkoasenteisiin suhteutettuna oikein positiivinen yllätys. Meille kaikille oli siellä paljon mukavaa kokeiltavaa, sillä näyttelyt olivat rakennettu siten, että ne sopivat alle kouluikäisestä kaiken ikäisiin lapsiin ja nuoriin, sekä myös aikuisille. Koettavaa ja kokeiltavaa on useiksi tunneiksi. Kivoimpia olivat ehkä lentokone, vene ja vuoristoratasimulaattorit.

Painottomuuden tunnetta havainnollistavaan vauhtipyörään ohjeistettiin kahdella kyltillä tyhjentämään taskuista kaikki irtotavarat. Laitetta käyttäessä opin, että se tarkoittaa myös rintataskua. 10 käyntikorttia, pari kuittia ja pankkikortti levisivät heti ensimmäisessä pyöräytyksessä laitteen lattialle.

Alkuperäisestä aikataulusta paljon myöhässä jatkoimme huoltoasemalounaalle Tornioon, sekä ruokaostosmatkalle Haaparantaan. Hintataso on melko sama molemmin puolin rajaa, mutta valikoima on harvoin vieraileville iso piristys.

Mökille Tapojärvelle, Kolaria lähemmäs, mutta Muonion kunnan puolelle, saavuimme vasta myöhään. Isot lumityöt oli tilauksesta tehty, mutta lapioitavaa oli runsaasti, ennen kuin reitti oli selvänä mökille, saunalle ja kaivolle.

Perjantai 18.3

Kun näkee hieman vaivaa, niin kenttäolosuhteissa saa valmistetuksi oikein maukkaan aamiaisen. Aamurutiinien jälkeen paketoiduimme autoon ja ryhdyimme peruutushaasteeseen. Mökin pihalla ei päässyt autolla ympäri, vaan auto piti peruuttaa sadan metrin päähän isommalle tielle kivikovien ahtaiden aurauspenkkojen välissä peilijäälle aurattua uraa pitkin puolijyrkkään ylämäkeen. Onnistui, mutta niin hapuillen, että jatkossa auto ajettiin peruuttamalla pihaan.

Olimme jopa hieman tavoiteaikaa edellä suuntaamassa kohti Leviä, kunnes huomasimme vartin ajon jälkeen, että laskettelusauvat eivät ole mukana. Joku voisi pärjätä ilman niitä, mutta me emme, joten uusi koukkaus lähtöpisteeseen ja liikkeelle.

Ennakkosuunnitelman mukaisesti aloitamme laskettelun etelärinteiltä. Hyvä tuolihissi, helpot rinteet ja yleensä, kuten nytkin tuulelta suojainen rinne. Muutamien laskujen jälkeen päätämme suunnistaa parilla laskulla ja ankkurihissillä tunturin huipulle, Ravintola Tuikkuun noutopöytälounaalle. Sen jälkeen teimme suppean Levin ympärilaskukierroksen. Ensin eturinteille, sitten Gondoleille ja sieltä takaisin etelärinteille. Siirtymissä hankaluutena oli kova tuuli, joten vauhti ei meinannut riittää, vaan jonkin verran joutui hiihtämään. Etelärinteissä oli runsaasti laskijoita. Muualla ei kovan tuulen vuoksi juurikaan ollut laskijoita. Maisemat olivat hienot, mutta alkuviikon pari suojasäätä olivat pudottaneet tykkylumet puista, joten aivan huikeimmillaan ympäristö ei ollut.

Paluumatkalla kaupallisena turistikohteena oli Jounin kauppa ja jääkaapin täydennys. Illalla pieni hiihtolenkki Tapojärven kauniissa auringonlaskun maisemissa. Makkaranpaistoa ja saunan lämmitys pienillä vaikeuksissa. Oikein pienillä suhteutettuna siihen, että sauna oli edellisen kerran ollut käytössä uutta vuotta vastaanotettaessa.

Lauantai 19.3

Herätys kahdeksalta, koska viimeistään 9.00 piti olla autossa matkalla kohti Torniota. Siellä oli kello 12 ensimmäistä kertaa järjestettävä Toranda On Ice tapahtuma. Myöhästyimme silti hieman tapahtuman alusta viimeisten kilometrien liikenneruuhkan vuoksi. Tämä ei kuitenkaan ollut haitta, sillä meidän takana ruuhkassa oli Suomen kiekkojoukkueen bussi, jonka vuoksi jääkiekon maaottelun aloitusta siirrettiin.

Torandassa ohjelmassa oli neljä maaotteluhengessä ajettua ravilähtöä, joihin oli Totopelit. Alun perin näiden piti olla jääkiekon erätauoilla, mutta nyt ne ajettiin yhtä lukuun ottamatta ennen jääkiekkoa. Tapahtumassa oli lähes 10.000 hengen yleisö. Myös puitteet olivat rakennettu ammattimaisesti ja alueelle mahtui runsaasta yleisöstä huolimatta hyvin.

Ravilähdöissä oli nimiohjastajia Jorma Kontion ja Pekka Korven lisäksi Stanley Cup voittaja Mats Näslund. Kiekkokaukalossa vanhoja staroja oli vielä runsaammin. Molempien maiden joukkueissa oli olympiavoittajia ja maailmanmestareita enemmän sääntönä, kuin poikkeuksena. Lisäksi tapahtumassa oli ajatuksella rakennettuja hauskoja yksityiskohtia: Ravit ajettiin kahdella aikavyöhykkeellä, sillä takasuora oli Ruotsin puolella. Jääkiekossa Suomen maali oli Suomessa ja Ruotsin Ruotsissa. Puolia ei vaihdettu ja hyökkäykset kohdennettiin naapurimaahan. Suuren urheilujuhlan tuntua matsissa ei ollut, mutta show elementtejä sitä enemmän.

Paluumatkan ajoitus meni nappiin. Pentikin tehtaanmyymälän, Vihreän Pysäkin luo Pelloon saavuttiin 17.01. Liike oli mennyt kiinni viideltä, joten rahaa jäi vielä loppuloman laskettelulippuihin saviastioiden sijaan.

Illalla hiihtolenkki hyviä latuja pitkin Tapojärven jäällä. Sen jälkeen sauna ja tortilla – illallinen

Sunnuntai 20.3

Rauhallinen aamu. Lähdimme hieman ennen kymmentä Leville, tarkoituksena viettää pitkä laskettupäivä. Aloitimme etelärinteiltä 11.00 jälkeen. Sää oli upea. Pari astetta pakkasta, mutta huipulla auringossa oleva mittari näyttää +9 lukemia. Siltä sää myös tuntuu. Parilla lyhyellä paussilla energiaa keräten laskettelimme 6 tuntia.

Tämän jälkeen vielä mökillä Tapojärjen ympärihiihto lähinnä palauttelevana liikuntana. Illallinen yhdeksältä ja koko joukkue oli valmis unille heti tämän jälkeen.

Maanantai 21.3

Ylläs on ykkönen - Tai ainakin Levin jälkeen kakkonen.

 Tänään nukuimme pitkään ja aamiainen ruokailtiin vasta hieman ennen kymmentä. Tämä siksi, että päiväohjelmana on tutustuminen Ylläksen rinteisiin. Aiemmat kokemukset ovat toisaalta positiivisia, koska rinteet ovat olleet hyvässä kunnossa. Huonolla säällä Ylläksen rinnesää on usein erittäin huono. Nyt sää suosi, sillä päivälämpötila oli muutaman asteen pakkasen puolella ja kanssalaskijoiden muistelemat hissejä seisauttaneet tuulet kaukana lähihistoriassa.

Parkkipaikalla oli tungosta, mutta yhdelle Skodalle löytyi paikka lähes Gondolihissin juurelta. Lippuluukulla oli pitkä jono, mutta asiakaspalvelu pelasi ja laskettelemaan pääsi nopeasti. Miespuolinen joukko viihtyi mäessä hyvin, mutta jos halusi laskea helppoja rinteitä, niin silloin ainoa nousuvaihtoehto on ankkurihissi. Tästä syystä valintamme tulee jatkossakin kohdetumaan ensisijaisemmin Leviin, jossa on kaikille kaikkea.

Negatiivissävytteisestä raportista huolimatta vietimme rinteessä noin viisi tuntia ja enimmäkseen hymyillen, joten kokonaisuutena kokonaisuus oli oikein hyvä.

Paluumatkalla haimme illallisen lohen ja muut täydennykset Jounin kaupalta. Mökkimatkan varrella olisi ollut upeassa iltapäivän auringossa kylpevä Pakasaivo, mutta äänin 2 – 1 en päässyt sitä muille esittelemään. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että aikaa jäi kiertää Tapojärvi hiihtäen ennen hämärää. Iltasauna uuvutti lopullisesti liikunnan rasittaman kehon ja iltauni tuli varhain.

Tiistai 22.3

Oliiviöljyssä paistettu Falukorv ja kultakatriina on vain harvojen kulinaarinen valinta aamiaiseksi. Vielä harvemmat valitsevat sen energiatankkaukseksi pitkään hiihtoon. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta voimien loputtua ennen latua, aamiainen rupesi harmittamaan myös itseä.

Päivän ensimmäisenä kohteena oli Pallaksen kansallispuistoon tutustuminen hiihtäen hotellilta käsin. Perheestä eniten kilometrejä taittaneena valitsin itselleni 13 kilometrin pituisen vakioreiteistä miksatun kierroksen. Muun joukkueen piti hiihtää vitonen. Alkumatkani sujui mainiosti. Osan matkaa taitoin vauhdilla, osan maisemia ihaillen. Suksi luisti ja maisemat olivat kauniita ensimmäisen kympin ajan. Minulle on käynyt Pallaksella aiemminkin samalla tavalla, kuin nyt.

Voimat loppuvat muutamaa kilometriä ennen lenkin loppumista. Startti ja päätepiste ovat tietenkin Pallaskeron laella, hotellin parkkipaikalla, joten viimeinen kolmekilometrinen on pelkkää nousua. Luistokin loppui samalla kun voimat loppuivat, kun suksea ei jaksanut kantaa kunnialla. Perille kuitenkin pääsin ja luulin muiden odottelevan. Hotellin kahviossa ei ollut ketään ja auto oli paikallaan. Syyksi selvisi loppujoukkueen puolitahallinen navigointivirhe ja myös he olivat hiihtäneet kymmenen kilometrin rupeaman. Tästä syystä he saapuivat vasta parinkymmenen minuutin viiveellä.

Hiihdon jälkeen ajoimme Levin kylpylään uimaan ja levähtämään. Kylpylä oli tuttu ja hyväksi luotettu. Pääsiäisviikolla asiakkaita oli runsaan puoleisesti, joten ajoittainen ahtaus oli ymmärrettävänä haittana. Kylvyn jälkeen ajoimme Kammiin illalliselle. Ruoka oli hyvää ja tunnelma mainio. Tosin muutaman kerran paikassa asioinutta hieman häiritsi lähes sanasta sanaan identtinen ruokien esittely. Tarina on hyvä, mutta kyllä kertojalle pitäisi antaa hieman vapauksia, ulkoa opettelun sijaan. Vaikka ruokien esittelyyn kaipasi pientä päivitystä, niin menu oli mieluinen juuri samanlaisena kuin aina ennenkin. Alkuun tarjoiltiin suolainen ja maukas siikakeitto. Pääruoaksi oli poroa monissa muodoissa, possun kylkipaloilla ja loimulohella täydennettynä. Menu oli mieluinen myös nuorison edustajalle.

Keskiviikko 23.3

Onko se lomaa, kun kello sei seitsemältä, jotta pääsee siivoamaan. Järkevää se ainakin on, jos haluaa ajaa 900 km matkan kotiin ennen väsymystä. Parissa kolmessa tunnissa mökki oli siinä kunnossa, että sen saattoi jättää seuraavana päivänä saapuvalle sisarelle.

Paluumatka sujui tasaisesti ajaen.  Pellon Vihreää Pysäkkiä ei voinut enää välttää. Tuhdilla aamupalalla jaksoi Pihtiputaan Takkatuvalle, jonka seisova pöytä täytti jälleen odotukset. Kotiin Lahteen pääsimme noin kello 21.00