Elitloppet – en gång on året – 2016
Elitloppet on yksi Euroopan suurimmista ravitapahtumista.
Pari kertaa se on jäänyt tällä vuosituhannella väliin, mutta kyllä se on
toiminut vakiintuneesti kesän virallisena avauksena. Tänä vuonna odotin Elitloppet
matkaa jopa keskimääräistä enemmän, sillä aiemmista vuosista poiketen emme
matkustaneet yhdessä minnekään pidemmälle tänä keväänä. Matkustimme
Elitloppetiin Matkavekan järjestämällä ryhmämatkalla.
Puolipäivää töitä Lahdessa, z – junalla Helsinkiin, jossa
pelikassa kuntoon rautatieaseman Forexilla. Siitä kutosratikalla
Länsi-Terminaaliin. Niin Länsi-Terminaaliin, jossa vielä lyhyt työtapaaminen, ennen
kuin pääsi taksilla Olympiaterminaaliin, jossa kello 16 oli jo kova kuhina ja
kymmenittäin tuttuja naamoja, sekä hyvä tunnelma. Liput sai Matkavekan luukulta
lyhyellä jonottamisella ja laivaan pääsi kävelemään odottelematta.
Laivaan pääsi ilman tungosta, mutta se johtui siitä, että
isoin osa kanssamatkustajista oli mennyt. He olivat menneet meidän edellä myös
Sundeckille, koska taivas oli pilvetön ja lämpömittari hellelukemissa.
Aurinkokannella olisi ollut kiva katsella loittonevaa Helsinkiä, mutta sama
suunnitelma oli ollut myös suurimmalla osalla kanssamatkustajia, joten parhaat
paikat olivat varattuna, kuten myös kävelytila parhaiden paikkojen ympäriltä.
Harmistus ei ollut suuri, sillä olimme olosuhteiden pakosta
varanneet ruokailun buffeesta ykköskattaukseen. Olosuhteiden pakko tarkoitti
myöhäistä varausajankohtaa, joten ala Carte oli jo täynnä, kuten myöhempi
kattaus. Peiliin katsomisen paikka, sillä aikaa olisi ollut kymmenen kuukautta.
Buffeen kattaus ei paljoa poikennut edelliskerrasta vajaan vuoden takaa.
Muistaakseni silloinkin oli Italialaisia antipasteja ja Sushia normaalin tarjonnan
teemoituksena. Ruokailu sujui kovasta varausasteesta huolimatta jouhevasti ja
ruoka oli hyvää – joskaan ei erinomaista.
Ruokailun jälkeen olin menettää merkittävän osan
pelikassasta Desigual kauppaan, mutta onneksi nahkatakkien koko ei ollut
rouvalle sopiva. Ostoksilta oli luonteva jatkaa käytävän perälle pubiin, jossa
esiintyi Vaasalaislähtöinen mukava ja yleisöönmenevä, joskaan ei kovin taitava
trubaduuri.
Elitloppet matkoilla usein olleena tiesimme, että voimia ei kannata
tuhlata alkumatkasta, joten siirryimme melko ajoissa nukkumaan kulkematta
yökerhon kautta. Meri loisti yöllä kauniina.
Silja Serenaden aikataulut suosivat lomamatkailijaa. Aamulla
saa nukkua pitkään ja silti ehtii ihailemaan lähestyvää Tukholmaa. A-hyttien
hyöty tulee esiin juuri näissä aamuissa, joissa maisemat palkitsevat
katselijansa. Aamiaisbuffee on joskus ollut hälyinen ja erikoisaamiainen tuntui
ylimitoitetulta, joten tyydyimme coffee shopin kolmioleipään ja kahviin.
Mielestäni hyvä valinta, kun lapset eivät ole mukana – heille buffet toimii
parhaiten.
Ilman turhaa odottelua laiva saapui jo satamaan. Pitkältä
tuntuneen yhdyskäytävän jälkeen saavuimme Westin – busseille muutamia
minuutteja ennen niiden sovittua lähtöä. Ryhmäkokomme oli noin 120, johon
suhteutettuna olimme yllättävän hyvin aikataulussa lähdössä kohti Scandic
Sollentunaa. Sinne emme päässeet kellonajan vuoksi suoraan kirjautumaan, vaan
siellä oli järjestetty tila matkatavaroidemme säilytystä varten. Näin on ollut
aiemminkin. Aiemmasta ei poikennut myöskään hissien ruuhkautuminen.
Miksi ihmeessä jokaisen pitää viedä hissillä itse
matkatavarat ylös varastoon? Muutaman aktiivisen matkustajan toimeliaisuudella
jonkinlainen suunnitelmallisuus rakentui. Pian hisseissä matkusti vain täysi
kuorma laukkuja, kantajien tehdessä tilaa lisälaukuille ja ylhäällä pari
vapaaehtoista kärräsi laukut varastoon. Sujui tämä näinkin, mutta tässä olisi
voinut matkatoimisto, tai hotelli ottaa roolia. Jos sadalta matkustajalta
säästää puoli tuntia seisoskelua, se on yhteensä 50 tuntia lisää lomaa!
Laukkujen jätön jälkeen nousimme takaisin samaan bussiin. 15
minuutin ajomatkan jälkeen olimme tutulla hiekkakentällä Solvallan vieressä.
Lyhyen kävelyn jälkeen edessä oli turvatarkastus, jonka jälkeen ravipäivä pääsi
alkamaan.
Olen joskus käyttänyt runsaasti aikaa Elitloppet
viikonvaihteen ravien pelilliseen mietiskelyyn. Nyt hyväksyin tosiseikan, että
jos ei pärjää pelaamalla kunnolla edes Kajaanin iltaraveissa, niin miten sitten
kansainvälisillä kentillä? Eli vinkit muutamalta luotetulta asiantuntijalta,
hieman katselua ympärille ja pelipäätökset tunteella ilman paineita.
Ennen ensimmäistä peliä oli aikaa tutustua alueeseen ja
hakeutua sopivaan katselupaikkaan. Reilua tuntia ennen ensimmäistä varsinaista
lähtöä radalla pääsi liikkumaan väljästi. Hyviä paikkoja ravien seuraamiseen
olisi ollut monia. Jalat veivät niiden ohi koskenkurvaan, joka on vanhan
kokemuksen mukaan katsojapalveluiltaan koko radan huonoin paikka, mutta
tunnelma kompensoi puutteet.
Suurta suomalaismenestystä lauantailta ei odotetusti tullut.
Omissa totopeleissä sen sijaan oli kohtuullista menestystä vastoin ennakoitua.
Ennakoitua puolestaan oli tapahtuman ja ryhmämatkaajien hylkääminen ennen
viimeistä lähtöä, jotta pääsemme pois ennen suurinta ruuhkaa. Kävelimme
tallialueen kautta Rissnen lähiöön, jonne tuli matkaa parisen kilometriä.
Sieltä pääsi suoraan keskustaan metrolla. Scandic Sollentunassa on hyvä
aamiainen, mutta illallinen ei vaikuttanut taaskaan houkuttelevalta, joten
illallinen keskustassa, tai oikeammin vanhassa kaupungissa oli hyvä valinta.
Mongolian BBQ on selitettynä lähinnä laadukasta pikaruokaa
ravintolamaisessa miljöössä. Vastaavaa ei kuitenkaan ole Suomessa tarjolla,
joten eksoottisuutensa vuoksi se on yksi matkamme kohokohtia. Yllätyksellisyys
tutusta ravintolasta puuttui, mutta hyvää ja tuhtia ruoka taas oli. Vanha
kaupunki nuokkui muuten hiljaiseloa. Kauneus ja vauraus alleviivautuivat
tutuilla kaduilla.
Palasimme hotelliin paikallisjunalla niin varhain, että
ehdimme vielä kotihotellin aulabaarissa kuulemaan kanssamatkustajien
kuulumiset.
Scandic Sollentunan huoneet ovat mukavia ”mikrokaksioita”,
jossa on pieni olohuone ja makuuhuone osin avoimella väliseinällä erotettu
toisistaan. Sänky oli hyvä ja uni keskimääräistä parempaa kodin ulkopuolella
nukutuksi.
Aamiainen ei ole loistelias, mutta konstailematon ja hyvä!
Huomiota herättävää oli niin aamiaispöydässä, kuin myöhemmin aamulla
Sollentunan kaupoissa havaittu voimakas luomu ja lähiruoan esilletuonti. Jos
Ruotsi on tässä suunnannäyttäjä, kuten usein aiemmin, niin yksi Suomen tulevia
ruokatrendejä on puhtaus ja luonnonmukaisuus.
Huoneiden luovutus oli 11 ja lähtö raviradalle 11.30. Yksi
bussi oli vienyt suurimmat intoilijat tapahtumapaikalle jo aamuvarhaisella.
Bussit tulivat hieman myöhässä, mutta ei ratkaisevasti. Solvallaan ehdimme
hyvin. Jonkinsortin informaatiokatkoksen vuoksi bussi toi meidät
bussipaikoituksen sijaan tallialueen parkkipaikalle. Tämä suosi mukavuudenhaluista,
sillä tallinmäki on aivan meidän katselualueiden luona.
Elitloppet on huikea tapahtuma, mutta miksi? Siellä on
kilpailemassa Pohjoismaiden sarjojensa parhaat hevoset täydennettyinä
huippuvierailla muualta raviurheilevasta maailmasta. Sportti on kunnossa, mutta
valtaosa katsojista tuskin osaa ainakaan kaikkia hevosurheilusuorituksia
arvostaa. Ravintolakatsomoissa ruokailujen taso vaihtelee kohtalaisesta
puolihyvään. Suurelle yleisölle tarjotussa kattauksessa painotus on
tasalaatuisuudessa, nopeudessa ja yksinkertaisuudessa. Hyvää tässä on konsepti –
ei ruoka. Tapahtuman puitteet ovat pysyneet samanlaisena ainakin viimeisen 15 –
vuotta. Myöskään oheisohjelmat eivät ole merkittävästi muuttuneet, tai
lisääntyneet. Syy tapahtuman suosioon on jossakin muualla. Minun mielestäni syy
on yleisössä itsessään. Se on tullut nauttimaan ja jakamaan oman
hyväntuulisuutensa, jolloin myös kaikki uudet katsojat nauttivat. Samalla
logiikalla väitän myös, että ihmiset viihtyvät Roskildessa, tai Ruisrockissa,
vaikka ykkösesiintyjä olisi itselle vieras ja PA hieman epävireinen.
Kylmäveriottelusta Suomeen tuli historian ensimmäinen
kaksoisvoitto ja myös muuta suomalaismenestystä tuli. Ei tosin päälähdöstä,
Elitloppetista. Siihen lähti suursuosikkina Nuncio, jonka suosikkiasema horjui
karsintalähdössä tulleen tappion mukana, mutta finaalivoitto irtosi lopulta
vakuuttavalla esityksellä.
Päälähdön jälkeen marssimme busseille, odotimme myöhästyjät
ja lähdimme satamaan saapuen sinne juuri ajoissa ehtiäksemme juoksematta
laivaan. Ravimatkaajille räätälöityyn 19.30 buffee kattaukseen menimme ajoissa.
Aivan ajoissa buffeesta eivät ehtineet pois ne, ketkä sairastuivat laivalla
myllertäneeseen Noro – virukseen, tai muuhun vastaavaan. Meihin tauti ei tarttunut,
kuten ei suurimpaan osaan muistakaan matkustajista, vaikka ilmeisen ärhäkästi
vatsatauti uhrejaan otti. Helpolla tauti ei myöskään hellittänyt. Osa
sairastuneista oireilivat lyhyemmin, osa lähes viikon. Myös Silja Symphonystä
virus otti otteen yli viikoksi ja vielä tämän kirjoittamisen aikoihin
uutisoidaan siivousmaratoneista, joilla tautia lopullisesti taltutetaan.
Pitäisikö laivamatkustamista jatkossa pelätä? Ruokamyrkytys,
tai virus voi iskeä laivassa, hotellissa, kesäleirillä, seminaarissa, tai
vaikka omalla kesämökillä. Mielestäni olisi perin epäloogista käyttäytymistä,
mikäli pelkäisin sairastumista juuri Siljalla – Siispä lapset mukaan ja ensi
viikolla uudelle matkalle. Tällä kertaa kohteeksi naapurimaan pääkaupungin
citynähtävyydet…
