Parasta on Pallas

Kuvan mukaisella teemalla liikkeelle aamulla kohti Suomen vanhinta laskettelukeskusta, tosin hiihtämään. Pidän Pallaksesta toisaalta luonnon koskemattomuuden ja rauhan vuoksi, toisaalta siksi, että Pallaksen palvelut ovat osanneet vanhentua tyylillä

Syön vuodessa noin kolme munkkia. Yhden Pallaksen syysvaelluksella, yhden kevään hiihdon yhteydessä ja yhden jossain muualla. En tiedä mistä perinne alkoi, tai miksi, mutta jatkan sitä ainakin toistaiseksi.

Pallaksen laduilla oli tänäänkin tilaa. Pääsimme hiihtämään lähes neitseellisille laduille, sillä meitä harvoja hiihtäjiä varten ladut oli tuoreeltaan avattu. Hiihdeltiin jälkikasvusta nuorimman kanssa vajaa kymppi ihan perinteisiä helppoja latuja hotellin takana. Motiivi ei ollut kuntoiluhuhkimisessa, mutta hiihto on hyvä kuntoilulaji, sillä se rasittaa monia vaihtelevia lihaksia, mutta ei rasita niveliä.

Paluumatkalla mökille poikkesimme katsomassa, miltä syksyllä komeasti solissut  Äijäkoski näytti talvella. Hienolta ja paremmalta, kuin kuvissa.

Yleisön pyynnöstä ajoimme vielä pikkukiepin Kolariin, jossa on paikallisia puukkoja ja koruja myyvä liike. Ostos oli ilmeisen mieleinen ja minun mielestäni myös edullinen. Kolari on riittävän kaukana turistirysistä.

Myöhäinen päivällinen valmistui mökkikeittiössä tänään itseni toimesta, mutta junioreiden toiveista. Makaronilaatikkoa. Kuivakaapista ei löytynyt ruohosipulia, joten pintakoristeluun sai kelvata timjami.

Illalla saunaan ja tekemään lumienkeleitä. Muille kokemattomille neuvoksi, että ei kannata heittäytyä selälleen lähes metriseen hankeen alamäenkohdalta. Sukellus tuntui hetken hyvältä, mutta sieltä on kohtuullisen hankala kavuta viluissaan ylös. No, jälkikäteen oli hauskaa. Tästä ei ole onneksi kuvamateriaalia.

Laskettelupäivä Levillä

Laskettelu - ja hiihtourheiluloman ensimmäinen otsikon alle sopiva päivä alkoi töillä. Niin, töillä, sillä olin lupautunut järjestelmä ja laitevaikeuksien vuoksi pari kriittisen aamutunnin backupiksi. Aina kun näin lupaa, ei olla selustassa, vaan eturintamassa, mutta onneksi vain sen parituntisen, jonka normilomailija nukkuu. Pojat auttoivat aamurutiineissa, joten liikkeellelähtö tapahtui omaan tekemiseen suhteutettuna yllättävän aikataulussa, 9.01, eli minuutin myöhässä.

Päivän teemana oli saapua eturinteille ennen ruuhkaa. Tässä onnistuttiin kohtuudella, sillä parin tunnin laskettelun jälkeen hissijonot hinautuivat Keski-Euroopan keskusten mittoihin. Miksi hiihtolomaa pitää viettää juuri hiihtoloma-aikana? Poikien ilme kertoo kuitenkin päivän tunnelmat. Kivaa oli.

Lounastauolle menimme juuri ajoissa. Sivakassa oli ahdasta ja jonoa, mutta molempia kohtuudella. Annoksien hinta - kokosuhde on muuten erinomainen.

Muutama pakollinen maisemakuva on Etelärinteilta, Gondolista ja kuvassa pulkkamäen näköisestä maailmancup - rinteestä. Mäki on Pohjoismaihin ihan hurja, mutta kännykkäkamera vääristää jyrkkyyden. Tosin katsellessa muutama viikko sitten St Moritzin alppihiihdon maailmancupia telkkarista, ihmettelin, mikseivät sivakoi lisää vauhtia, vaikka itselle meinasi jäädä aikoinaan laskematta.

Päivän ainoa hyvä maisemakuva on autosta Levi - Ylläs väliltä auringonlaskun alun aikoihin. Johtui varmaan siitä, että tie oli tasainen. Olimme ajoissa kotimatkalla, koska Etelärinteiden tuolihissit hajosivat juuri, kun suunnittelimme oman viimeisen erä alkavan. Henkilökunnan edustajan sukujuuret täytyivät olla Savossa, sillä viesti hissikatkoksesta uteleville jonottajille oli, että kyllä hissi kuntoon tulee, vuan ei tänään. Kai se vielä joskus naurattaa, vuan ei tänään.

Mökki-illallinen tehtiin takan ja pannun avulla Koop - kaupan eineksistä jälkikasvun toimesta. Hyvä. että kokkaavat, niin minäkin syön salaattia.

Illaksi ehti lämmittää saunan. Sitä olen jo aiemmin kehunut, että tyydyn nyt toteamiseen

Hiihtolomalle Länsi-Lappiin

Lahteen tuli pitkän odotuksen jälkeen huippuluokan urheilutapahtuma, hiihtolajien MM - kilpailut 2017. Tämä tarkoittaa valtavaa ihmisvirtaa kotikaupunkiin. Kaikki haluaa tulla sinne. Tehdään siis tilaa, kämppä vuokralle ja evakkoon tuhdimmille hangille.

Evakkoretki alkoi jo viikkoa aiemmin, kansainvälisen tv - yhtiön tuodessa henkilöstöään meille asumaan. Startti Lapin lomaan alkoi siis Forssasta. Navigaattori näytti etäisyydeksi 980 kilometriä ja kehoitti tekemään u - käännöstä. En tehnyt, kun loppujoukkue piti saada mukaan.

Aamun lähtö oli hieman 5.00 jälkeen. Rajoituksia noudattavan. (Ei ainakaan sakkoja tällä kertaa) ajelun jälkeen olimme perillä Muonion Tapojärvellä 19.45. Ainoa pidempi tauko pidettiin ostoksilla Haaparannassa. Hieman vaihtelua herkkuvalikoimaan ja Falukorvia. Niin ja Torniosta ostettiim lapio. Traktori oli tehnyt mökin lumityöt aamulla valmiiksi niin pitkälle, kun oli turvallista ajaa, mutta neitsellistä lähes metrin korkeaa hankea oli silti jäljellä pitkän ajelun päätteeksi. Onneksi lapsista on iso apu. Sisko oli käynyt mökillä viimeksi ennen lumien tuloa...

Saunaa ei ehtinyt enää yöllä lämmittää, joten ensimmäinen lomapäivä alkoi aamu - tai varhainen iltapäiväsaunalla. Lämmityksessä oli hieman haasteita koko talven kylmillä olon jälkeen, mutta onneksi jälkikasvulla oli innon lisäksi osaamista. Nopeutti kylpyyn pääsyä ainakin tunnilla omaan räpellykseeni verrattuna. Pidän tästä saunasta.

 Saunan lämmitystä odotellessa piti viimeistellä lumityöt. Tai tehdä kulkeminen edes mahdolliseksi.

Ei näistä maisemista saisi olla kiire minnekään. Pojista vanhin katsoo kuitenkin puhelinta, eikä järvenselkää, joten pakkauduttiin reilun 30 kilometrin päässä olevaan luontokeskus Kellokkaaseen. "Ei noita laskettelumatkalle lähteneitä poikia museoon voi viedä" oli ennakko-odotus. Vanhaa lappilaista elämään esitelleen Meän elämää näyttelyn kävelimme puolessa tunnissa läpi, tosin moniin kohteisiin innolla tutustuen.

Vaihtovan taidenäyttelyn puhuttelevuudesta en osannut ennakkoon odottaa mitään. Sain kuitenkin kuvaamataidosta kiinnotuneelta herra 14 veeltä pitkän esitelmän esimerkiksi tämän teoksen piirtotekniikasta, aikaavievydestä ja värien syvyysvaikutuksien valmistamisesta viivapiirroksin. Nuoremmalla oli kesken esityksen jo kiire eteenpäin. Savottamuseossa poispyrkimisnopeus vaihtui vanhimpaan, mutta kiva vartti sielläkin vierähti.

Jounin kauppa on somen myötä osa Ylläksen identiteettiä. Visiitti sinne täydennysostoksille ja eteenpäin.

Suomen toiseksi syvimmällä järvellä, Pakasaivolla en päässyt lapsia kiusaamaan, koska tie sinne oli liian auraamaton. Minuun järvinäkymä tekee kerrasta toiseen vaikutuksen.

Illallisesta en kirjoita otetta ruokablogiini - vatsataynna.blogspot.fi mutta ihan hyvä perusruoka valmistui mökkikeittiössä ja takassa. Varsinkin takassa tiriseväksi grillattu läski on hyvää