Reitin alku oli helppo löytää, kun paikalle oli navigaattorin tuntema osoite. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja. Myöskään reitillä emme tavanneet ketään, joten koiria pystyi pitämään koko vaelluksen irti.
Reitti kulki pääosin kauniissa kuusimetsässä. Joitakin siirtolohkareita oli varsinkin reitin alussa.
Sieniä reitin varrella oli paljon. Värikkäitä ja harmaita, myrkyllisiä ja terveellisiä, isoja ja pieniä.
Vadelmia reitin varrelta löytyi välipalaksi asti. Puolukoita olisi halutessaan saanut reitiltä ämpärillisen mukaan. Mustikoiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo muutama sade sitten.
Hieman ennen reitin puolta väliä piti ylittää puusiltaa pitkin kauniisti virtaava puro. Pien sen jälkeen saavuimme metsälammelle, jossa oli viihtyisä tulisija eväiden lämmittämistä varten. Tämän jälkeen oli melko jyrkkä nousu Kelkutteenharjun päälle. Näissä maisemissa matka taittui lähes lähtöpisteelle asti.
Reitti oli hyvin opastettu. Se oli myös helppokulkuinen. Minun tulkintani luonnon merkeistä kieli, että kovin kovalla käyttöasteella reitti ei ole. Roskia polkujen varrelta löytyi paljon. Pisti jopa ironisesti vihaksi löytää reitille heitetty paketti luomunäkkileipää. Minusta tälläistä luomuilua ekologisempaa on syödä tehotuotettua lihaa ja pitää luonto puhtaana - porsaat