Katinkulta Vuokatti

Blogiin ei liity kaupallista yhteistyötä, mutta muuten pääsimme korruptioluonteisesti viettämään ilman omaa taloudellista panostusta parin päivän hiihtoloman Vuokatin Katinkullassa. Käytännössä tämä tapahtui parin päivän suunniteltuna loppulomana Luostolla vietetylle hiihtolomaviikolle.

Sallan kunnan markkinointislogan, Middle of nowhere, sopisi mielestäni myös Vuokatille. Se on kauhean kaukana Lapista, mutta toisaalta sieltä ajaa kyllä pitkän päivän vielä Etelä-Suomeen. Joka tapauksessa se Vuokatti rytmitti meidän talvilomaa mainiosti.

Kunnioitin kylpylän kuvauskieltoa, enkä valokuvannut siellä. Pidän Katinkullan kylpylästä. Rauhallinen tunnelma, sopivasti hierovia suihkuja ja useita poreammeita. Ulkona on myös (sähkötoiminen) savusauna, jossa on kuitenkin iso ripaus sitä oikeaa. Nahka ei nokeudu, mutta löylyissä ja ilman hajussa on jotain oikeaa. Samoin pidän kylpylän erillisestä kuntouima-altaasta. Siellä pääsi tekemään molempina päivinä kivan puolen kilometrin palauttavan uinnin hiihtolenkkien päälle.

Hiihtolenkeistä en kokonaiskuvaa osaa kertoa. Ihan Katinkullan vierestä lähtee pääosin jäällä ja golfkentän maisemissa kiertelevä Aurinkokympiksi nimetty lenkki. Se on lähes mäetön ja helppo. Pari latukahvilaa olisi ollut matkalla, mutta ne jäi molempina päivinä testaamatta. Opasteet olivat hyvät sekä lenkillä, että myös silloin, jos olisi halunnut lähteä liitäntälatuja pitkin haastavemmille urille. Olen melko aamuorientoitunut, joten plussat latukoneenkuljettajalle, joka oli jo aamuyhdeksään ehtinyt ajaa molempina aamuina reitin liukkaaksi.

Hotellin aamiainen tarjoillaan yläkerran Easykitchenin tiloissa. Se oli riittävän monipuolinen, helppo ja yllätyksetön.

Easykitchenin illallislista näytti ihan hyvältä, mutta se jäi kokeilematta, koska miljöö on enemmän aamiaistamiseen sopiva, kuin ihan keskihintaiseen ilallisruokailuun. Vieressä oli Classic pitsa, jonka Alppimakkarapitsa piparjuuritahnalla oli ketjupitserian tuotteeksi erinomainen.

Hyvä oli myös alakerran Olearsin pekoni - homejuustohampurilaisateria. Ainakin tuplapihvillä se täytti ja ramaisi raavaankin miehen. 

Kaikkien ravintoloiden henkilökunta oli poikkeuksellisen osaavaa ja hyväntuulista. Luulen, että Katinkullassa on tehty jotain henkilökunnan koulutukselle. En tiedä kenen toimesta, mutta onnistuneesti. Tai sitten meillä vaan kävi keskimääräistä parempi tuuri.

Viikon lomaan Katinkulta / Vuokatti voi olla hieman pieni. Pidin siitä kuitenkin paljon ja arvaan käyttäväni sitä jatkossakin Lapin lomien yhden / kahden yön osakohteena. 

Talviloma Luostolla

Miksi valita kaikista Lapin kohteista juuri Luosto? Meidän osalta vastaus oli helppo. Saamme työperäisenä etuna käyttää edustustason kelomökkiä viikon joka talvi lähes veloituksetta. Kyllä Luosto voisi jonain talvena olla valinta ilman puoltavia seikkoja. Erityisen hyvää Luostossa on rauhallisuus.

Laskettelurinteeseen en mennyt vapaan viikon visiitillä kertaakaan. Rinne ei kotoisesta Messilästä edukseen erotu, eikä minun jalkoja suosivaa tuolihissiä ole valikoimissa. Laduilla sen sijaan käytiin monena päivänä. Sopiva pikkupakkanen ja kirkkaana paistava kevätaurinko tekevät hiihtelystä kivaa lähes millaisilla laduilla tahansa. Luostolla ladut olivat hyvin hoidettuja, selkeästi opastettuja ja mukavan vaihtelevia. Latuverkosto on riittävän tiheä, joten samaa reittiä ei tarvitse kahdesti hiihtää. Enimmäkseen ladut on helppoja, vaikka osassa oli keskivaikean reitin luokitus. Todennäköisesti yksittäisen vaikean nousun / laskun vuoksi. Vaaralliset laskut oli sopivasti merkitty. 

Keskuksen ravintolatarjonta ei erityisiä kehuja ansaitse. Latukahvilat olivat vanhoja, kauniita ja palvelevia. Tunnelma oli välitön. Torvisen Majan henkilökunta teki välittömyydellään vaikutuksen. Tulivat kysymään apua seuraavan päivän menun kirjoittamisessa englanninkielelle. En minä vielä silloin tiennyt, että punajuuri on beetroot mutta kännykän translaattori sai palvella.

Viimeisen, lumisateisen päivän aktiviteetiksi poimimme poroajot. Osuimme paikalle harvalukuiseen yleisöön ”lämmittelypäivänä”, jolloin kisaamassa olivat 8 – 14 vuotiaat nuoret ja kokemattomat porot. Suuren urheilujuhlan tuntua ei ehkä ollut, mutta kokemus oli kiva. Kisoista löytyi kaikki se, mitä talkoopohjaisessa tapahtumassa yleensäkin. Kilpailijoille tuli onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia. Äänimaailma ja tulospalvelu hoitui avoimen amatöörimäisesti, mutta kokonaisuuteen sopivasti. Oli asiakasmääriin pettyneitä kaupustelijoita, ylivirallisia lipunmyyjiä, turhasta nipottavia järjestyksenvalvojia, asialleen omistautuneita liikenteenohjaajia ja lajilleen hyvää peeärrää tekeviä tilannetajuisia yleismiehiä. Positiivisena puolena haluan nostaa esiin oman kokemukseni hyvästä porojen kohtelusta kisassa. Kuuluu sen nykypäivänä niin ollakin, mutta etukäteen olin tämän suhteen hieman varauksellinen.

Ei minun porokisoihin toista kertaa tarvitse tulla, mutta Te ketkä ette ole kisoja vielä kokeneet, menkää ihmeessä.

Guesthouse Pikisaari

Tämä on blogini ensimmäinen hotellli/motelli/majataloesittely. Voi olla myös viimeinen. Yleensä varaan majoituksen pakon sanelemana, koska jossakin täytyy yöpyä. Talvella on syytä olla lämmitys, kesällä ilmastointi. Ketjuhotelleja ei juuri toisistaan toiminnallisuuksista erota. Aamiainen on tarjolla silloin kun herää. Viimeinen tunti on ruuhkaisinta. Onko etukorttia, Onko hotelli tuttu. Tarvitsetteko autolle paikoituksen? Johonkin auto on paikoitettu. Etukortteja ei ole. Aamiaisen syön. Ketjusta riippumatta jopa aamiaisen esillepano on yhtenevä. Tämä ei yleensä haittaa, mutta positiiviset poikkeukset on iloinen yllätys.

Sellaisen tarjoaa pohjoiseen matkaaville Pikisaari Guesthouse Oulussa. Muutaman, toisistaan poikkeavan ja persoonallisen huoneen majatalo on edullinen, erikoinen ja helppo. Pihaan mahtui autolla. Jos omaa virtaa olisi ollut enemmän, niin Pikisaaresta olisi päässyt kävelysiltaa pitkin muutamassa minuutissa. Nyt riitti yösija.

Alla kuvakollaasi, joka kertoo paikan hengestä sanoja enemmän. Osa niistä on luvatta lainattu majatalolta.

Vuoden 2019 matkojen suunnittelua

Oikein mitään ei ole tapahtunut matkailurintamalla. Silloin pitää olla hiljaa, tai puhua vaikka tulevista suunnitelmista. Onneksi niissä on sentään jotain valmista. Kilometrejä on kotimaanmatkailuna tullut alkuvuodelle paljon. Enimmäkseen työperäisiä. Viimeisen parin viikon kohteet ovat olleet Pyhäsalmi, Ypäjä, Karvia, Kihniö, Pieksämäki ja Kauttua. Ei siis kovin suuria matkailuelämyksiä. Tosin Pieksämäen alkuperäiskuntoinen Savon Solmu – hotelli tarjoaa autenttisen retroelämyksen.

Jotain oikeaksi matkailuksi mieltämääni tapahtuu kuitenkin jo ensi viikolla. Suuntana on Luosto. Mökki on varattu vajaaksi viikoksi. Ladut on minulle outoja. Säät hiihtämiseen alustavasti oikein mainioita. Päiväpakkaset ovat viiden ja kymmenen asteen välillä, auringon alustavasti paistaessa. Pyhällä on vieressä tuolihissillinen rinne, joten siellä pääsee aloittamaan (ja todennäköisesti myös lopettamaan) laskettelukauden. Ellei sitten innostu ajelemaan yhtenä päivänä Levin Etelärinteille? Uutta Luostolla on revontuliaplikaatio, joka seuraa taivaan tapahtumia ja hälyttää, milloin kannattaa aktivoitua katselemaan. Paluumatkalle on buukattuna Katinkullan kylpylä pariksi yöksi.

Maaliskuun puolivälin jälkeen on tiedossa työperäinen roadtrip Amsterdam – Berliini noin neljälle päivälle. Varsinaiset tutustumiskohteet ovat paskansyöttölaitteita, mutta onneksi ohjemaan saa sovitettua myös paljon muuta.

Toteutuessaan kevään kohokohta on Albania. Innostuin kohteesta matkamessuilla. Luulen, että maasta kasvaa samanlainen nouseva turistimaa, kuin Kroatia, jonne en eturintamassa ehtinyt. Aina voi olla väärässä, mutta tästä on kiva haaveilla. Yrittäjänä yksi puoliavoin case on menossa onnistuneesti maaliin. Jos näin käy, niin tuottoja ei sijoiteta osakkeisiin, vaan rantalomaan uusissa puitteissa. Jos ei onnistu, niin lomalta vapautuvan ajan voi käyttää ahertamiseen ja uusiin yrityksiin.

Kesä menee mökkeillessä. Mökiltä käsin on tarkoitus tehdä patikointeja ainakin Seitsemisen luonnonpuistoon ja Hämeenkankaalle. Myös pitkä veneretki pitkin Pakanojokea on ajatuksissa.

Heinä – Elokuun vaihteessa ei perinteiseen tapaan matkusteta kuninkuusraveihin. Ei, koska kuninkuusravit ajetaan kotikaupungissa Lahdessa. Tämä tarkoittaa matkailuisännän roolia. Kaikki makuuhuoneet ja pari telttapaikkaa takapihaltamme on jo varattuna. Joku sija löytyy jälki-ilmoittautuneillekin.

Syyskuu on tarkoitus viettää aiempien vuosien tapaan Espanjassa. Ei kuitenkaan Aurinkirannikolla, vaan Costa Blancalla – Torreviejassa. Varasin tänään kahden makuuhuoneen ja kattoterassin kokoisen asunnon neljällä sadalla eurolla kuukaudeksi. Tämä oli ehkä lopullinen motiivi blogin kirjoittamiseen. Tämän viikonlopun aikana teen perusteellisempaa tutkimusta alueesta. Ainakin suolajärvet, helpot patikoinnit ja suomenkieliset bridgeillat ovat kiinnostuksen kohteena.

Muita matkoja syksylle ei tule, ellei työt tarjoa tilaisuuksia – tai esimerkiksi Puola tai Baltia lähesty erityisellä tarjouksella.