Viimeinen kerta Pärnussa turistina

 

Viimeinen kerta Pärnussa turistina

Vietimme heinäkuussa 2021 viimeisen kesän turistina. Oma asunto keskustasta on ostettuna ja se valmistuu vuoden vaihteeseen. Jatkossa tulemme kakkosasunnolle viettämään lomaa, emme enää turisteiksi. Nyt oli tarkoitus viettää viikko ihan vaan viikkoturistina.

Vuokrasimme viikoksi yksiön Karuselli – kadulta. Asunto löytyi FB:n Pärnu ryhmästä. Sijainti oli hyvä. Ranta ja keskusta oli molemmat kävelymatkan päässä. Kävelymatkat tosin nopeutuivat huomattavasti, kun hyödynsi Boltin tarjoamia sähköskuutteja. Olivat edullisia ja käteviä.

Pärnun keskusta kaunistuu remonttien ja puistojen hoidon mukana vuosi vuodelta. Ravintolapalveluja oli tullut huomattavasti lisää kevään jälkeen ja ruokapaikoissa oli runsaudenpulaa.

Liikunnallisina päivätekemisinä meillä oli aallonmurtajalle kävely, Jaansonin polku, sekä Papinniidun rantareitti.

Muita päiväaktiviteettejä oli jokiristeily, automuseo ja Viljandi.

Ruoka pärnussä on lähes kaikkialla hyvää. Pitää vain muistaa välttää Tripadvisorin Top5 – valinnat, koska niitä suosittelee juuri se porukka, jonka kanssa en halua olla samoissa ravintoloissa. Nuoret bilettäjät ja lapsiperheet.

Kaunein miljöö ravintoloissa oli Postpoissin sisäpiha ja tuhdeimmat annokset Hommiku – kadun Gruusialaisessa. Niille erityissuositus.

Viljandi

 

Viljandi

Olen lukenut monia Viljandia käsitteleviä blogeja. Monissa niissä oli oikeinkin positiivinen yleiskuva. Omani oli suurinpiirtein päinvastainen, mutta se oli enimmäkseen läpiajoista muodostunut, joten päätimme päiväohjelmana Pärnusta antaa Viljandille mahdollisuuden.

Kannatti. Ajoimme Viljandiin pienen rengasmatkan. Ensin ylös Pärnu-Jagubiin ja sieltä pieniä teitä Viljandiin navigaattorin avustaman ja paluu päätietä pitkin. Myös pienet tiet olivat hyvässä ajokunnossa ja reilun tunnin ajelussa sai hyvän kuvan eteläisen Viron maaseudusta.

Saavuimme Viljandiin sopivasti lounasaikaan. Ravintoloissa oli hyvin väkeä, mutta vanhan kaupungin laidalla olevalle mielyttävälle terassiravintolalle mahtui syömään.

Vanha kaupunki oli melko hyvin säilynyt ja lukemani vertaukset Hankoon, tai Porvooseen ovat varmaan jonkin verran osuvia. Niin niillä, kuin Viljandilla on kuitenkin oma ilmeensä.

Vanhan kaupungin takana oli linnan rauniot, joille oltiin seuraavaa viikonloppua varten rakentamassa kansanmusiikkifestivaalia. Soundcheckejä tehtiin ja jo niistä tuli minulle sopiva annos tämän genren musiikkia.

Halingan automuseo

 

Halingan automuseo

Halingan automuseo sijaitsee noin 30 kilometriä Pärnusta Tallinna kohti, aivan päätien varressa. Olen ajanut museosta kertovien kylttien ohi kymmeniä kertoja ja lähes joka kerta on noussut mieleen, että kerran tuolla pitäisi pysähtyä. Nyt oli se aika, kun piti keksiä päiväohjelma.

Museo on yhden teollisuushallin kokoinen. Ei suurempi, mutta halli täynnä neuvostoaikaisia kulkuneuvoja oli ihan kattava kattaus sen ajan autokannasta. Ehkä sitä rupeaa olemaan vanha, kun alkaa pitämään kaikesta, mikä nostaa esiin muistoja lapsuuden ajoista. Hallissa oli pienehkö myyntiesittely pienoismalleista ja esillä oli toki yksittäisiä jenkkiautoja, mutta painopiste oli neuvostoajassa.

Mosseja silmänkantamattomiin

Itseni ikäinen, vuosimallin 73 Mosse

Tämä auto oli vuosimallia 91 – vaikka sitä ei ulkonäöstä uskoisi

Miliisi - Lada

Kilpamosse, jossa minuun teki vaikutuksen Konelan mainokset kyljessä

Museon kiertää helposti tunnissa ja ainakin minä poistuin hyväntuulisena ja vastinetta kahdeksan euron pääsymaksulle saaneena

Pärnu Cruises, risteily Pärnu - joella

 

Risteily Pärnu – joella

Pärnu Cruises mainostaa melko näyttävästi kaupungilla risteilyjä. Mainonnan kokoon nähden risteilyalukset ovat melko pieniä, mutta toisaalta ne ovat jokiristeilyyn hyvin sopivia.

Suunnittelimme risteilylle menemistä jo Suomessa, mutta lopullinen päätös syntyi adhoc – ideana, kun olimme kävelyllä lähellä risteilyjen lähtöpaikkaa ja seuraavaan lähtöön oli aikaa 20 minuuttia.

Juuri sopivasti, sillä saimme varattua laivan kannelta hyvän paikan. Näin helteisenä heinäkuun arkipäivänä alus täyttyi, mutta ei pursuillut väkeä. Matkustajia oli siis sopiva määrä.

Alus matkasi verkkaiseen tahtiin Papinniidun sillalle ja ehkä pari kilometriä yli, jonka jälkeen se kääntyi samaa reittiä takaisin. Meillä oli istuimet niin, että menomatkalla oli helpointa tarkkailla kaupungin puoleista rantaa ja palatessa yläjoen suuntaa.

Maisemat oli osin (tai oikeastaan kokonaan) samoja, kuin Jaansonin polkua kiertäessä. Eri perspektiivistä tosin.

Reitin lopulla näkyi kaunis puistoalue kaupungin puolelta, jonne oli pääsy autoillakin. Sinne pitänee joskus mennä piknikille. Yläjoen puolen kauneinta antia oli Tammisten alueen rannat.

Matka maksui kympin ja kesti puolitoista tuntia. Ei suuria elämyksiä, mutta kiva kohtuuhintainen tekeminen.

Papinniidun rantareitti

 

Papinniidun rantareitti

Papinniidun rantareitti on hyväkuntoinen kevyenliikenteen väylä, joka lähtee Pärnun uimarannalta ja kulkee Papinniiduun ja edelleen eteenpäin.

Reitti on hyvin tasainen ja helppokulkuinen. Tällä kertaa kaupunkilehmät olivat laiduntamassa tosi lähellä keskustaa ja ne lötyivät ennenkuin reitti ehti edes alkaa. Laitumien seutuvilla rannan läheisyydessä on myös lintutorneja. Rannassa on myös mahdollisuus uimiseen, jos varsinaisen rannan tungos ahdistaa.

Papiniidun jälkeen reitti jatkui ainakin reilun kilometrin hyväkuntoisena. Vaihtoehtona olisi ollut palata samaa reittiä takaisin, mutta me suunnistimme takaisin Riia Maanteen pyöräteitä, koska lounasaikaan sieltä löytyy monia miellyttäviä lounasravintoloita, joista valita edullinen ruoka.

Juri Jaansonin polku

 

Juri Jaansonin polku.

Juri Jaanson on Viron ehkä menestynein Olympiaurheilija. Hän on / oli vanhin soutaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden. Hänen harjoituspaikkana on toiminut Pärnun soutustadion, joka sijaitsee Pärnun keskustasta katsoen joen toisella puolella. Kahden jokea ylittävän sillan välille on kunnostettu EU – rahoituksella helppokulkuiset kevyen liikenteen väylät, jotka muodostavat yhteensä noin kahdeksan kilometrin lenkin.

Aloitimme polun parin vuoden kuluttua pelkälle kevyelle liikenteelle jäävältä vanhalta sillalta Ulejoen puolta pitkin. Ensin näkyi muutama vanha puutalo, sitten loistokkaita jokinäköalallisia loistohuviloita, joiden jälkeen tuli vastaan soutustadion.

Stadionin jälkeen oli pääosin metsää ennen Papinniidun siltaa, jonka jälkeen käännyttiin takaisin kaupungin puolta. Kaupungin puoli on suurelta osin rakennettu uusia taloja, mutta vielä mahtuu jonkin verran lisää. Uskon, että tulevina vuosina kaupungin kalleimmat uusien asuntojenneliöt sijaitsevat täällä.

Lenkki on helppo kulkea kävellen, juosten, pyörällä, tai vaikka skuutilla.

Roadtrip BeNeLux maissa ja Saksassa kesällä 2021

 

Roadtrip BeNeLux maissa ja Saksassa kesällä 2021

Tuli mukava työkeikka, jossa piti kiertää viisi eri kohdetta, joista kolme osui läntiseen Saksaan, yksi Luxenburgiin ja yksi Belgiaan. Työt jää blogin ulkopuolelle, mutta esitellään se, mitä reilusta puolestatoistatuhannesta kilometrista jäi mieleen muualta. Reissussa oli mukana autoilun hoitanut kollega Saksasta ja kaksi kanssamatkustavaa asiakasta.

Koronavuoden tapaan reissu alkaa pakollisella testivisiitillä. Ajoitus Lahden terveystaloon oli tarkkaa hommaa. Aikaikkuna oli kolme tuntia lähtöpäivän aamuna, jotta testitulos takuulla ehtii ennen boardingia, mutta riittää vielä paluulennon lähdön 72 tunnin sääntöön. Onnistui.

Suunniteltu torikahvi sen sijaan ei onnistunut kunnolla, koska Juhannuspäivän jälkeisenä sunnuntaiaamuna tori nukkui. Onneksi yksi take-away kahvio palveli.

Muutamaksi tunniksi kotiin ja kuuden lennolle Frankfurtiin. Hensinki-Vantaalla oli ihan vilkkaan oloista odotuksiin nähden. Lento sujui ongelmitta, mutta illalle ei illallista suurempaa ohjelmaa kannattanut etsiä. Hotellina toimi Holiday Inn Airport, jonka vieressä on hyvä italialainen ravintola.

Varsinainen roadtrip alkoi seuraavana aamuna hotellihuoneessa syödyn aamiaisen voimaannuttamana. Korona muuttelee käytäntöjä. Vielä päivää ennen hotelli tarjoili buffet aamiaisen. Matkaa taitettiin reissun teeman mukaisesti kaasu Audilla.

Juuri ennen Luxenburgin rajaa on Trierin pikkukaupunki, joka on yksi Saksan vanhimmista, ellei vanhin. Sen on perustanut Rooman keisari Augustus, jolta aikanaan käsky moiseen kävi. Jossakin päin olisi ollut vielä katsomisen arvoisia jäänteitä vanhoilta ajoilta, mutta me ei moiseen ehditty. Mosel – joki näyttäytyi kauniina.

Luxenburgin rajan yli pääsi lähes huomaamatta. Jossakin vaiheessa raja oli koronan vuoksi kiinni, mutta koska Luxenburgissa käy päivittäin töissä yhtä monta ulkomaalaista, kun omaa väkeä on, niin pitkään rajaa ei voinut kiinni pitää.

Meidän ensimmäinen kohde sijaitsi Holzthumin pikkukaupungissa, joten Luxenburgin lentokenttä ja pääkaupunki ohitettiin oikealta. Ohitustiellä oli pitkiä tunneleita ja niiden välissä huomattavan paljon kesken olevia rakennusprojekteja. Kuulemma keskeytykset johtuvat pari tuhatta vuotta vanhoista löydöksistä, joten rakentaminen on suojelusyistä keskeytetty.

Ensimmäisen vierailukohteen jälkeen jatkoimme kohti Belgian rajaa. Rajaa ei juuri nähnyt, mutta teiden kunto heikkeni maan vaihtuessa. Lounaspaikaksi valittiin Houffalizen pikkukylässä oleva pieni viehättävä ravintola. Ainakin osan vuotta kylä elää pyöräilyturismista, sillä yksi kuudesta klassisesta Euroopan pyöräilykilpailusta, Bastogne – Liege menee kylän kautta. Pyörät näkyi kylässä vahvasti.

Toinen kohteemme oli Belgiassa, Taverneux kylässä. Sieltä olisi voinut jatkaa yöpaikkaamme kohti Saksaa, tai Alankomaita pitkin. Valitsimme Hollannin reitin, joka kulki Liegen ja Maastrichtin kautta. Maastrichtissä on tehty kaupungin nimeä kantava sopimus, jonka virallinen nimi on Sopimus Euroopan Unionista. Onneksi kuulumme siihen.

Yöpaikkamme oli Coesfeldin kaupungissa, joka näytti itseään pienemmältä. Hotellina oli Haselhoff ja illallispaikkana Brauhaus Stephanus. Oikein perinteistä Saksalaista ruokaa tarjoileva ravintola.

Toinen reissupäivä alkoi buffet – aamiaisella, eli tuskin sitä laki edellisenäkään kielsi. Matka taittui aiemmilta reissulta tutun Bad Bentheimin ohi kohti Emlichheimia. Tutustumiskohteemme siellä oli vankilannäköinen tärkkelystehdas.

Suorin reitti seuraaviin kohteisiin olisi tainnut kulkea Bremenin kautta, mutta me ajoimme ensin Oldensburgiin ja sieltä Braken pikkukylään, jossa pääsi lounastamaan perinteisellä Bretzelillä. Brake sijaitsee paikallisittain Emts – joen länsipuolella. Muulle maailmamme joki on nimeltään Weser. Siltojakin olisi ollut etsittävissä, mutta me päädyimme eksotiikkaa etsien lossiylitykseen.

Viimeiset viralliset vierailukohteet olivat Drangstedtissa. Sielä olisi voinut jatkaa Berliiniä kohti joko Hampurin, tai Hannoverin kautta. Pohjoisempi reitti on lyhyempi ja tällä kertaa onnistunut valinta, sillä Hampurin ohi pääsi ruuhkitta. Maaseutu ennen moottoritietä oli vauraan oloista.

Moottoritie kohti Berliiniä taittui ripeästi, kunnes kello rupesi lähentelemään kuutta. Silloin alkoi Em – jalkapallossa ratkaisupeli, Saksa – Englanti, joten päätimme etsiä tavernan, jossa voi ruokailun yhteydessä katsoa pelin. Paikallisoppaamme oli ylpeänä esitellyt kauniita maisemia ja rakennuksia pari päivää. Nyt pääsimme katsomaan toisenlaista Saksaa. Vanhan Itä-Saksan laitakaupunki, Grosser Dreesch, ei ollut hehkeimmillään. Ihan mielenkiintoista oli nähdä myös tämä.

Puolentoista tunnin jalkapallotauko tarkoitti, että saavuimme Berliiniin lentokenttähotellille, vain mennäksemme nukkumaan. Finnairin Berliinin lennot ovat nyt siirtyneet Tegeliltä uudelle lentoasemalle – vihdoin.

Aamulla oli ohjelmassa enää vaatimaton aamiainen ja paluulento. Lentokenttä oli Berliinissä minun kertakokeman mukaan hiljaisempi, kuin Helsinki – Vantaa suhteessa kapasiteettiin.