Sauter Biogas – One1 tutustumis / opintomatka Saksaan

 

Sauter Biogas – One1 tutustumis / opintomatka Saksaan

Olen tehnyt vastaavia reissuja eri motiiveilla noin kymmenen. Rooli on vaihtunut asiakkaasta yrityksien edustajaksi. Reissujen toiminnallisuus on myös löytänyt muotonsa. Parhaan hyötysuhteen reissusta saa, kun lentää sunnuntai iltana Helsingistä Berliinin uudelle kentälle ja ajaa illalla lähelle ensimmäistä tutustumiskohdetta. Tällöin asiakkaat anastaa perheeltä huonomman puolen sunnuntaista ja työpäiviä kuluu runsassisältöiseen reissuun silti vain kaksi päivää.

Tällä kertaa asiakkaina oli kolmen maatilan yhteenliittymä kolmen tilan biokaasulaitoksen hankintaan, omaa biokaasulaitosta kaasuverkon vierelle suunnitteleva yrittäjä työtehoseuran tarjoaman konsultin kanssa, sekä muutakin yhteistyötä meidän kanssamme tekevä parivaljakko, joista toisella on jo pitkälle viety suunnitelma omasta laitoksesta Etelä-Pohjanmaalle.

Lähtö oli äitienpäivänä. Illan lähdöt olivat törkyhintaisia, joten lähdimme jo 16:20 lennolla. Tämä tarkoitti lupaustani olla kentällä jo 14:00 porukoita vastassa. 

Seurasi reissun ensimmäinen vastoinkäyminen. Valitsemani IC oli kohdannut joitakin vaikeuksia Joensuu – Imatra välillä ja juna oli kaksi tuntia myöhässä. Piti odottaa seuraavaa Z – junaa ja saapua kentälle yli puoli tuntia suunniteltua myöhemmin. Samaan aikaan itseni kanssa tulivat myös vieraat, joten juna-aseman rullaportaiden yläpäässä oleva Runway baari keräsi ennalta toisilleen tuntemattoman joukkueen hyvin kansaan.

Toinen ja kriittisempi vastoinkäyminen meinasi tapahtua turvatarkastuksessa. Sunnuntain tuplapalkat olivat todennäköisesti syy turvatarkastuksen alimiehitykseen, jota oli todennäköisesti vahvistaneet muutamat viime hetken poissaolot. Matkustajia oli paljon ja tarkastushenkilökuntaa vähän. Jono kesti lähes koko marginaalimme ajan ja pääsimme Schengen alueelle juuri, kun porttimme oli sulkeutumassa. Kuitenkin ajoissa.

Lento Berliiniin kestää vajaan kaksi tuntia. Puoli tuntia nousun valmistelua, puoli tuntia laskeutumista ja yksi tylsä tunti edellisten välissä. Osaltani tylsyyttä pois puhui vierusmatkustaja, joka oli elämänsä ensimmäisellä lentomatkalla. Jokainen ilmakuoppa, tai tarjoilu oli rutiinia suurempi juttu. On ilo olla näillä reissulla useasti elämyksien tarjoajana, sillä myös edellisellä kerralla oli mukana lentomatkustamisen ensikertalaisia.

Berliinissä meitä oltiin vastassa kahdella autolla. Jensin tutulla kaasu – Audilla ja uuden työntekijämme, Nathanin vuokra – tila-autolla. Yhteensä tilaa oli juuri tarpeeksi, mutta ei yhtään yli.

Edellisellä kerralla reissusimme pikkubussilla, mutta tämä rajaa joukkueen kokonaismäärän yhdeksään. Nyt meitä oli yksitoista.

Vajaan tunnin ajomatkan päässä oli historiaa pursuileva hotelli Luckenwaldissa. Tavarat huoneisiin ja tutustumaan nukkuvaan kaupunkiin. 

Ketään ei näkynyt missään. Keskustassa oli korkea rakennelma graniitista, joka oli kulkeutunut jääkauden aikana Suomesta Saksaan. Muulloin tätä kivilajia ei Saksassa esiinny.

Keskustasta löytyi kreikkalainen ravintola, joka oli jollakin tapaa kylän sydän. Missään muualla ei ketään, mutta heidän sisäpihallaan oli porukkaa puolen salin verran. Meidän saapumisemme jälkeen koko salin verran. Ruoka oli kaikkien mielestä hyvää, ellei erinomaista. Vatsat täynnä oli hyvä kömpiä nukkumaan.

Reissun toisena päivänä oli varhainen herätys. Olimme kertoneet halusta nähdä reaktorin syöttöratkaisu ja se edellytti paikalle menoa ennen biokaasulaitoksen aamuruokintaa. Seitsemältä ylös, hyvälle, paikalliselle aamiaiselle ja autoon.

Vuonna 2014 rakennettu biokaasulaitos toimii, kuin nuoruutensa päivillä. Yrityksen Tj - operaattori pitää laitosta lähes kohtuuttoman kovilla, kun lietettä tulee rajallinen määrä ja kaikki separoidun rejektin nestejae on levitetty kevätlannoituksissa pelloille. Kiinteän jakeen syöttöä, jota tulimme katsomaan ei kuitenkaan ole vähennetty, joten kiintoainepitoisuus reaktorissa hipoi kolmekymmentä. Tämän ei pitäisi olla märkäreaktorissa mahdollista, mutta kuten tj sanoi, hän on oppinut luottamaan Sauteriin ja tilanne korjaantuu pikkuhiljaa lähiaikoina.

Vierailupäivänämme laitokseen syötettiin 45 tuhatta tonnia kuivajaetta vajaan puolen tunnin aikana. Muita toimenpiteitä päivään ei kuulu.

Kurkistimme myös tilan CHP – laitteistoon.

Seuraavaksi vierailimme saman omistajan toisella tilalla. Siellä vanha biokaasulaitos on muutettu Sauter – tekniikalle ja lisäksi tilalle on tehty biokaasulaitoksen laajennus.

Kolmas vierailukohde oli pieni, yhden reaktorin laitos, jossa energiaa tehtiin tilan lantakapasiteetin ehdoilla ilman muita syötelisiä. Toimiva kokonaisuus, jossa meitä tosin kiinnosti CHP – laite, jonka mitoitus sopii Suomeen, jos tarkoituksena on tuottaa vain biokaasulaitoksen ja jalostimen sähkö.

Tilavierailujen välissä poikettiin evästauoilla ja tehtiin analyysejä paikallisen ohran viljelyn tilasta.

 Iltaviideltä päästiin hotellille ja ryhmäkuvaan.

Illalliselle menimme Meissenin vanhaan kaupunkiin. Sitä ennen tehtiin kävelykierros kauniiseen ytimeen, Meissen on rakennettu pari vuosisataa ennen esimerkiksi Tallinnan vanhaa kaupunkia. Paljon samaa niissä on, eli Hansaliitto oli osaamisen ja kulttuurin välittäjä kaupallisten tarkoitustensa lisäksi.

Ravintolassa, oli parsaviikot kevään sadon kunniaksi. Sitä kunnioittaen otin alkuruoaksi parsa - lohikeiton. oli lajissaan oikein hyvää.

Reissun kolmantena kokonaisena päivänä tutustuimme Sauterin suunnittelukonttoriin Am Bergissa. Miljöö on yhtä kaunis, kuin aina ennenkin. Paljon asiaa sisältyi aamupäivään.

Alkuiltapäivästä lähdimme Dresdenin vanhaan kaupunkiin lounaalle. 

Pääruoaksi löytyi ihan perinteinen saksalainen pyttypannu

Vanha kaupunki oli kaunis, kuten aina ennenkin. Olen aktiivisen harmistunut, että keskustalla ei ole tämän sillan vuoksi enää Unescon maailmanperintökohteen statusta. Kyllä tuo silta kokonaisuuteen olisi sopinut.

Ylituhtia lounasta seurasi parin tunnin ajo Berliiniin ja paluulento.

 

Energiayrittäjäpäivät ja Maamess messut Tartossa keväällä 2022

 

Yksi energiamurroksen merkkejä on lämpöyrittäjäpäivien nimen muuttuminen energiayrittäjäpäiviksi. Lisäksi aiemmin kansallinen tapahtuma muuttui ainakin yhdeksi vuodeksi opintomatkaksi Viroon. Olin etuoikeutettu, kun pääsin puhumaan omaa agendaani osana yrittäjäpäivien seminaariohjelmaa. Vielä hyödyllisemmiksi saattoi osoittautua bussikeskustelut yrittäjien kanssa. Kauppoja ei kätelty, mutta liidejä tuli.

Seminaarin ensimmäinen osa pidettiin Helsingin Olympiastadionilla, jonka takaovelle taksi osasi viedä kahden pysähdyksen taktiikalla. Pysähdykset olivat vääriä osoitteita. Myös takaovi toi omat haasteensa. Sielläkin oli ”vierailijakeskus” opaste, kuten minulle tulleessa ohjeessa. Siitä pääsi melkein perille. Erotukseksi jäi vain tuplalukossa oleva lasiovi. Tuttuja henkilöitä meni ohi metrin etäisyydeltä, mutta ovea ei kukaan saanut auki. Lähes kilometrin kierto ja selviydyin saman lasioven paremmalle puolelle ja seminaariin. Ihan kuten Douglas Adamsin kirjoissa. ”Juuri ajoissa huomatakseni olevan hieman myöhässä”. No, hiljaisesti takariviin ja kuuntelemaan. Hyviä alustuksia ja mielenkiintoisia keskustelunavauksia.

Muutaman tunnin jälkeen seminaarissa tuli väliaika ja siirryimme bussilla länsiterminaaliin. Siellä ei ohjelmasta poiketen ollut Silja Europa, vaan viimeisiä päiviä sitä tuuraava Victoria. Seminaari jatkui Victorian kabinetissa hieman ennen laivan liikkeelle lähtöä. Oma puheenvuoroni oli onneksi vasta toisena. Hermot olisi mennyt ensimmäisenä puhujana. Aloita esitys ja se keskeytyy ”Tämä on laivan turvallisuustiedote, kun kuulet kolme pitkää ja monta lyhyttä äänimerkkiä…” juuri kun pääset jatkamaan, niin turvallisuustiedote uusiutuu englanniksi ja kolmannen kerran eestin kielellä. No oma osuus sujui ilman ulkoista häirintää.

Seminaarin jälkeen syömään ja nukkumaan. Buffet ruoat ovat melko pitkälle samoja kaikilla Tallinkin laivoilla pienillä eroilla kattauksen laajuudessa.

Aamulla oli hyvä aamiainen katettu seitsemältä ja bussilla piti olla kassien kanssa jo kahdeksalta. Mieluummin ripeä, kuin venyttelevä startti.

Toisen päivän ensimmäinen vierailukohde oli Siimanin tila, jossa on yksi Viron harvoista biokaasulaitoksista. Laitos käsittelee tilan jakeita ja valmistaa biometaania liikenteelle ja hygienisoituja ravinteita pienpussitettuna asiakkaille. Laitos oli melko uusi ja paikan yleisilme oli hyvin siisti.

Lounaalla kävimme Tähtveren ”Hullava Naise Pubissa”. Hyvää arkiruokaa ilman superlatiiveja.

Seuraava tutustumiskohde oli Tarton jäähdytysasema, jossa oli lämpöpumppuja putkia. En oikein ollut kohderyhmää.

Kevyin vierailukohteista oli Moosten kartano. Vielä alkukeväästä hieman hiljaiseloa viettävässä paikassa on käsityömyymälä, pajoja ja erilaisia tiloja monenlaisten tapahtumien järjestämiseen.

Yöpymään ajoimme Otepään takana olevaan Pyhäjärven kylpylähotelliin.Huoneen terassilta on kesällä kaunis näkymä. Sitä se oli osin jo nyt.

Kolmannen päivän aamukohteena olisi voinut monella reissulla olla jokin hotellin vierestä lähtevä luontopolku, mutta me patikoimme tien toiselle puolelle tutustumaan katolta aurinkopaneloituun hakelaitokseen, joka oli lajissaan oikein hienosti toteutettu ja maisemaan upotettu.

Seuraavaksi matkasimme reissun pääkohteeseen, Tarton messukeskukseen, jossa järjestetään Baltian suurimmat maatalousalan messut. Aiemmin Tarto on mitä ilmeisimmin ollut idän ja lännen maatalouden kohtaamispaikka. Nyt itä jätti geopoliittisista syistä saapumatta. Nähtävää oli paljon ja sää suosi. Suomesta oli ensimmäisenä messupäivänä kolme bussilastia vieraita ja lisäksi pienempiä autokuntia. En osaa verrata messujen suuruuden päiviin, mutta kyseessä on iso tapahtuma. 

Vietimme messuilla neljä tuntia. Kaikkea ei ehtinyt katsomaan, mutta silti itselleni olisi riittänyt vähempikin. No, itse olen matkaseurani valinnut. Oman mielenkiinnon ykkösiä oli kokonaan biokaasulla toimiva tehdasvalmisteiden traktori

Loppupäivän ohjelmana oli bussimatka Tallink Express hotelliin majoittumaan ja kylpemään, sekä vanhaan kaupunkiin ruokailemaan.

Energiayrittäjät jatkoivat aamulautalla Suomeen. Minä suuntasin bussiasemalle ja Pärnuun huonekaluostoksille.

1,5,7,8,9 kuvat lainattu luvalla Hannes Tuohiniitty / Bioenergia ry