Valga – Valkan kaksoiskaupunki päiväretkenä

 

Valga – Valkan kaksoiskaupunki päiväretkenä

Pitkä viikonloppu toukokuisessa Pärnussa. Viikonloppuun mahtui yksi ennakko-ohjelmaton päivä, joka mahdollisti matkailun jonnekin. Monta kohdetta on edelleen vierailematta. Niistä yksi helpoimmin toteutettavia oli Valga – Valkan kaksoiskaupunki.

Kohteeseen on Pärnusta suurinpiirtein sama matka, kuin Tallinnaan – reilu sata kilometriä. Myös karttaohjelman ajoaika ennuste näytti samaa noin kahden tunnin aikaa. Tallinnan suuntaan hitauden tuo Tallinnan pään ruuhkat Tällä välillä ruuhkia ei ensimmäisen tietyöntäyteisen kymmenen kilometrin jälkeen enää ollut. Hitauden tuo noin 6 -7 pientä kylää joiden läpi tie kulki. Taajamissa vauhti piti puolittaa satasesta, jollaista muuten hyväkuntoisella tiellä pystyi ajamaan.

Reitti oli kaunis. En tiedä olisinko tammikuussa ollut samaa mieltä. Maalaismaisemaa, vaihtelevaa arkkitehtuuria. Monissa kylissä erittäin vaihtelevaa. Vanhoja taloja Neuvostoaikaa edeltäneeltä kaudelta, tehorakentamista siltä ajalta ja monenlaista uudempaa tuotantoa.

Kaksoiskaupungilla on hieman vastaava historia, kuin läpiajetuilla kylillä. Kaupunki jaettiin hieman riitaisesti Viron itsenäistymisen yhteydessä ja raja oli tuolloin valvottu. Neuvostoaikana maiden välistä rajaa ei ollut ja aika ilmeisesti tasoitti revityn kylän välisiä riitoja. Uusi itsenäistyminen toi rajan keskelle kaupunkia takaisin, mutta nyt raja on enemmän turismia, kuin kontrollia.

Meidän reitti ohjautui spontaanisti Latvian puolelle. Latvian talous on noussut hieman Viroa hitaammin. Tämä näkyi Valkan hieman nuhjuisempana yleisilmeenä Valgaan verrattuna. Viehättävä ravintola Latvian puolelta löytyi. Hinnat oli edullisia. Pasta ja vegeburgeri olivat hintaansa nähden oikein maukkaita.

Valgan puolella keskustaa on osin renovoitu, mutta isolta osilta keskustakin oli enemmän rappioromanttinen.

Palatessa Valkan puolelle näimme torille tuodun, Ukrainassa tuhotun venäläistankin ja vahvan venäjävastaisen manifestin. Viro ja Latvia ovat paljon meitä konkreettisempia Venäjävastaisuudessaan.

Tankin takapihalla oli SuperAlko, joka rajamarkettina palvelee Virolaisia samaan tapaan, kuin Tallinnan laivat suomalaisia

Kotimatkaa Pärnuun suunnittelin alun perin Latvian kautta, mutta kartan mukaan tiet näyttivät kovin pieniltä, joten tyydyimme paluuseen samaa reittiä, kuin tulomatka

Viikon työmatka Lombardiaan keväällä 2023

 

Viikon työmatka Lombardiaan keväällä 2023

Italia on parhaimmillaan huhtikuun lopussa. Nyt matkaan joutui pari viikkoa etuajassa, mutta silti sääennuste lupaili Suomen kesää vastaavia olosuhteita. Milanossa on muotimessut, joten kohtuuhintaisten lentojen saaminen vaati mielikuvitusta. Valintamme oli Ryanairilla Bergamoon ja paluu SASsin siivillä Arlandan kautta takaisin.

Bergamon kenttä oli minulle uusi. Melko pieni, joten autovuokraamo löytyi helposti. Autot ovat muutaman kilometrin päässä parkkipaikalla, jonne nonstop bussi kuljetti joutuisasti.

Auto alle ja kohti Brescia, jossa vietimme pari yötä sisältäen puolen päivän ”turistivapaan”.

Työt veivät Orzinuoviin, jonka teollisuusalueesta ei kuvauksellisia kulmia löytynyt. Poislähtiessä piipahdimme keskustassa, joka oli kaunis. 

Lounas Orzinuovossa oli yksi parhaita, joita eläissäni olen syönyt. Alkuruokana mm. tonnikalatartaria, suolakypsytettyä miekkakalaa, friteerattuja äyriäisiä ja pääruokana mustekalan musteella värjättyä pastaa ja mustekalaa.

Seuraavan yön majoituimme Bes Hotel La Morettassa. Hotelli on antiikin Borgon kylä restauroituna. Aamiaisen jälkeen oli reissua vielä vuorokauden verran jäljellä. Suuntasimme Gardalle.

Paluumatka kulki Linaten ja Arlandan kautta kohti Helsinkiä. Muut jatkoivat kotiin, minä otin terminaalista suunnan Tallinnaan.

Desenzano del Garda

 

Vuorokausi työmatkaa jäljellä. Milanossa on muotimessut, joten sieltä ei saa hotellihuoneita kohtuullisella hinnalla. Gardajärvellä sesonki alkaa vasta kuukauden kuluttua, vaikka jo nyt sää on Suomen kesän mukainen. Ei ollut vaikeaa houkutella työporukkaa säästämään satasia majoituksessa ja ottamaan päivän loma huikeissa puitteissa, vain reilun tunnin ajomatkan päästä Milanon kakkoslentokentältä, Linatesta.

Jo aamun saapuminen alueelle sen kertoi. Tästä ei ole herran elämä kaukana.

Saimme hotellistamme, Palazzo del Gardasta huoneet jo puolen päivän aikaan. Sieltä oli noin varttitunnin kävely Desenzanon keskustaan. Fritti mistro oli minun valinta lounaaksi. Hyvää.

Desenzanon keskusta oli pieni ja kaunis. Satamasta olisi ollut mahdollisuus lähteä laivalla naapurikaupunkiin, Sirmioneen. Harkitsimme tätä, mutta aikataulut eivät osuneet.

Tyydyimme siis tutustumaan vain kauniiseen kaupalliseen keskustaan.

Brescia

 

Bresciasta ei paljon ennakkotietoa löytynyt. Muutama erittäin positiiviseen sävyyn kirjoitettu blogiteksti löytyi. Niiden innoittamana ohjasin työmatkamme parin ensimmäisen päivän majoittumiset Bresciaan. Hotellin valintaan ei aikaa mennyt montaa minuuttia, mutta se meni vahingossa nappiin. Hotelli Vittorio on aivan ydinkeskustassa ja sen vieressä on iso parkkihalli maan alla, jonne auton sai vaivattomasti ja edullisesti paikoitukseen.

Hotelli Vittorio taitaa olla viralliselta luokitukseltaan viiden tähden hotelli. Ei siinä tähtien mukaista nykyluksusta ole, mutta hauskoja vanhahtavia yksityiskohtia, kuten paikalla kiinteästi rakennetut umpipuukaapit ja korkeat huoneet. Hotellin kokoustilojen vierestä löytyi tila, joka olisi voinut sopia vaikka vapaamuurareiden rituaaleihin.

Ihan hotellin takana oli aukio, jolla oli Marian Katedraali, joka oli mahtipontinen ja kaunis.

Ehkä Brescian suurin nähtävyys on linna, joka löytyi niin ikään hotellimme takapihalta. Flunssaisena kiipeäminen otti hieman voimille, mutta näköalat olivat palkitsevia. Hauska yksityiskohta oli vartiotornin oma satelliittiantenni.

Piazza del Loggian reunustalta löytyi kaunis ja ilmeisen tarkka kello. Myös tämä aukio on aivan keskustassa

Brescia ei ole turismilla elävä kaupunki, mutta se on kuitenkin Lombardian toiseksi suurin kaupunki heti Milanon jälkeen. Ei tänne viikoksi kannata lomaa varata, mutta jos omatoimilomalla päättää ensin lentää Bergamoon, jonne Ryanair tarjoaa edullisia kyytejä, niin Brescia on minun mielestäni erinomainen päivän, tai parin pysähdyspaikka,

Biokaasuretkellä keväisessä Göteborgissa

 

Biokaasuretkellä keväisessä Göteborgissa

Ainakin edelliset viisi kertaa olen ollut isäntänä, kun reissun teemana on ollut biokaasulaitoksiin tutustuminen. Nyt tilanne oli toinen, kun pääsin verkostoitumaan Pohjanmaan biokaasutoimijoiden reissulle mukaan. Luvassa oli siis huolettomampi kolme päivää, kuin enemmän matkanjohtajavastuuta vaativissa reissuissa. Nyt haasteena oli, että muun seurueen äidinkieli oli ruotsi. Siis kaikki esittelyt tulisivat kannaltani kielellisesti haastavana. Näin jälkikäteen huomasin, että asiat ymmärsin luullakseni täysin. Muun asiakeskustelun kohtalaisesti, mutta small talk ja vitsit menivät ohi. Hipomatta.

Lähtiessä sää ei todellakaan kannustanut jäämään kotimaahan. Jo matkalla pilvien sävy kaunistui ja perillä Göteborgissa ilma oli kaunis.  Oma erityispiirre matkassa oli, että lentokoneen boarding oli ajallaan valmis, mutta koko minun matkaseurue puuttui. He edustivat kuitenkin kymmentä prosenttia koko pienkoneen matkustajista ja lentomme odotti seurueeni mukaan.

Göteborgin keskustaan saapuessa näkyi iso Lisebergin huvipuisto ja kaunis yleissilmäys keskustasta, ennenkuin saavuimme Comfort Hotel Göteborgiin. Hotellin ravintola oli korealaisteemainen. Illallinen, ruotsalaista entrecotea korealaisittain maustettuna oli eksoottinen kokemus, mutta toisaalta ihan hyvä.

Reissun toinen päivä suuntautui Falkenbergiin, suomalaisen ST1 pääosin omistamalle biokaasulaitokselle. Laitos oli ihan siisti. Muutakin oli tehty, kuin viherpesua, jollaista mielestäni oli biokaasulaitoksen lämmittäminen kaasuputkesta tulevalla maakaasulla. Biokaasutuksen ja vesipesun jälkeen sama aine työnnettiin samaan kaasuputkeen takaisin biometaanina.

Paluumatkalla käytiin lounaalla tienvarsihuoltamolla, joka tarjoili kotiruokaa. Tämän perusteella ruotsalainen kotiruoka ei ole kovin terveellistä. Paistettu läski oli tosin tosi hyvää. Toinen huomio lounaspaikalta oli, että samalla kun Suomessa kolikkoautomaatit ovat kovaa vauhtia poistumassa ihmisten ilmoilta, niin Ruotsissa niitä on vasta alkanut tulemaan esille.

Iltapäivällä oli aikaa tutustua kaupunkiin. Göteborgissa on iso kävelykeskusta ja tosi vilkas raitiovaunuliikenne. Illallisen jälkeen menin nukkumaan, kuten myös suurin osa seurueesta.

Kolmas päivä suuntautui Göteborgista pohjoiseen. Ensimmäinen iso kaupunki oli Saabista tuttu Trollhättan, jossa sisareni asui lapsuuteni aikana pari vuotta. Pikavilkaisulla kaupungilla oli tosi teollisuuskaupungin leima. Päivä sisälsi pari ammatillisesti hyödyllistä laitosvierailua, josta matkablogiin ei sisältöä heru. Tai ehkä sen irtohuomion verran, että toisella laitoksista oli rekkalastillinen Suomessa trendijuomana olevaa Nockoa tuhottavana. Joko lanseeraus ei ole onnistunut, tai sitten isolle erälle oli tapahtunut jotain.

Lounaalla kävimme entisessä maatalouskoulussa. Hyvä arkiruoka ja kaunis miljöö.

Illaksi kaupungin kokoon nähden pienelle Göteborgin lentokentälle odottamaan paluulentoa. Paluulento oli sen verran myöhässä, että Lahteen ei junalla ollut enää yöllä asiaa. Onneksi lentokenttähotellissa oli tilaa. Hyvä yö siellä, aamupäivä etätöitä ja iltapäivällä kotia kohti