Kummallisten nähtävyyksien Ainazi – Latvia
Mennään käymään edes jossain, oli puolisoni kommentti kesken
parin viikon Pärnussa asumista. Ihan uusia paikkoja ei ole helppo löytää
läheltä ja kauas ei taas päiväretkeä haluaisi suunnata. Ikla on Viron
laitimmainen kolkka, kun Via Balticaa lähtee etenemään kohti Riikaa ja edelleen
Keski – Eurooppaa. Sinne siis.
Ennakkoperehtyminen googlen avulla kertoi, että kyseessä on
pieni kylä, joka on kasvanut kiinni Latvian puolella olevaan Ainazin
kaupunkiin. Ensimmäisen itsenäistymisen aikoihin 1920 – luvulla kylien välillä
oli jonkinlainen rajariita, mutta nyt raja nukkuu rauhallista unta.
Ikla osoittautui pieneksi mainittua kokoaan pienemmäksi. Siellä oli taloja vähemmän, kuin Ikla – opasteita on Tallinnan ja Iklan välissä. Yleensä Viro on Latviaa vauraampi, mutta tässä kaksoistaajamassa Latvian puolella oli talot paremmassa kunnossa ja palveluja toisen puolen tyhjyyttä enemmän. Mitään muuta työpaikkoihin viittaavaa ei Ainazin puoleltakaan löytynyt museoita lukuunottamatta. Tuskin nekään koko kaupunkia työllistävät.
Mutta niistä nähtävyyksistä. Ainazin majakka oli ennakkoon
mainittu. Se löytyi helposti pääkadun varresta, mutta yksityiseltä alueelta,
joten sinne oli pääsy kielletty. Kummallista ei ollut vierailukielto, mutta
sijainti. Pääkadun varressa ilman merinäkymää – tosin kyllä se meri niin
lähellä oli, että kai majakan valo täältäkin merelle paistoi.
Vielä enemmän meren puuttuminen häiritsi toisessa
tutustumiskohteessa – aallonmurtajalla. Jykevä, pitkä kivirakennelma, joka
kyllä kohtalaiset aallot taittaisi turvallisiksi, mutta nyt molemmin puolin
murtajaa kasvoi viljaa. Jos Latviassa valitsisivat vuoden turhakkeen, niin
tässä olisi minun ehdotukseni.
Paluumatkalla ajeltiin hitaammin kohti Pärnua, koska
Romanttinen rantatie on nostettu kylteissä hyvin esille. Se oli kiva valinta.
Pieniä kyliä ja mökkejä rannan tuntumassa myös kylien välissä. Nämä ovat
varmaan niitä paikkoja, joihin Pärnulaiset kesäisin karkaavat lomailemaan.
