Erilainen pitkä viikonloppu Tallinnassa joulukuussa

             

Erilainen – mitä se nyt sitten kullekin tarkoittaa. Ei nyt ainakaan majoituttu Viru – hotelliin ja istuttu pelkästään vanhankaupungin ravintoloissa.

Reissu alkoi hieman ennen viittä perjantaina Lahdesta. Koirat hoitoon matkan varrelle ja perinteisellä kiireellä kohti Länsi-Terminaalia. Miksi tämän ajan arvio aina pieleen ja aikaansaa turhan kiireen. No auto parkkiin kolmea minuuttia vaille seitsemän ja rakennustyömaan esteiden yli, kuin Bryggare aikoinaan. Tällä suorituksella pääsi hakemaan valmiiksi varatut liput pari minuuttia ennen lähtöselvityksen päättymistä.

Olen usein moittinut Tallinkin ravintoloiden tarjoamaa. Osin ehkä syyttä, sillä valikoima ohjautuu kaikissa myyntipisteissä kulutustottumuksien mukaan. Myös aamiaisbuffet paranee koko ajan. Ei tätä kannata verrata Ruotsinlaivoihin, missä ravintolaruokailusta saa aamu, päivä, tai iltaohjelman, mutta kyllä tämä jo kestää vertailun kolmen tähden hotellin keskimääräiseen kattaukseen ja se on kahden tunnin risteilijälle ihan oikea taso, sillä lisätty laatu näkyisi varmaan jo hinnassa.

Perjantain päiväohjelmana oli opastettu retki Tallinnan eläintarhaan. Siitä enemmän erillisessä blogissa.

Illallisen söimme Rocca Al Maren vieressä sijaitsevassa Audi – talossa olevassa Al Mare Grill – ravintolassa. Lista oli monipuolinen. Karitsa oli valmistettu hyvin. Jälkiruokavalintana ollut jäätelöä ja hedelmiä annos oli hauskan näköinen.

Majoituimme Iltalehden vuoden takaisen artikkelin vahvasti lyttäämässä Pirita – hotellissa. Hotelli on rakennettu 1980 olympialaisiin. Neuvosaikojen mahtipontisuus ja suoraviivaisuus näkyi vahvasti arkkitehtuurissa ja osin edelleen palvelukulttuurissa.

Syy hotellin valintaan oli kova pikkujoulusesonki, joka ylihinnoitteli osan keskustan hotelleista ja loppuunmyi muut. Olin silti onnekas, että ajauduin Piritaan, koska samalla tuli nähdyksi elämään Tallinnan vanhalla laitakaupungilla, sekä menneiden aikojen loistoa ja ahdistusta. Tallink – ketju on ostanut Pirita hotellin ja se näkyi ravintoloissa ja vastaanotossa, mutta osin hotelli on vanhassa värimaailmassa. Majoituimme laadukkaassa huoneessa meren puolella. Ainakin tämä B? osa oli pintaremontoitu kokonaan ja median kauhukuvat tuntuivat liioitelluilta. Astmaatikolle kauhun sekaista hämmennystä esitteli 4. kerros, jossa on mahdollisuus tupakoida, tai paikkauttaa hampaat.

Aamiainen nautittiin yläkerran ravintolassa. Ruokaseura nosti neuvostovaikutteet uudelleen esiin. Tallinnassa pelattiin junioreiden jääkiekkoturnausta. Samassa aamiaistilassa oli Latvian ja Romanian kiekkojoukkueet huoltajineen.

Kylpylä on käytännössä samaa tasoa, kuin kotimaiset perusuimahallit. Ehkä pettymys lapsiperheille, mutta minun saunan ja aamu-uinnin tarpeet tulivat täytetyiksi.

 Tallinnan paikallisliikenne on kaupunkilaisille maksutonta ilmeisesti työvoiman tarpeen ja liikkuvuuden ja asuntojen sijoittumisen vuoksi. Turistille julkinen liikkuminen on halpaa. Viikonloppukortti älykortteineen oli vitosen hintaluokassa. Busseilla pääsi kulkemaan hyvin ja opasteet olivat helppotajuiset. Ehdimme lauantaipäiväksi Tallinnan Hipodromille juuri sopivasti 14 aikoihin. Kesäisin alueella ajetaan usein lauantai – ravit, jotka ovat ihan hauska tapahtuma. Me katselimme aikansa rakennusarkkitehtuuria, sillä sadanvuoden ikäinen rata talleineen on ollut esikuvana monille tämän päivän ykköspyhätöille. Nyt paikka on kovassa saneeraustarpeessa ilman realistisia edellytyksiä toteutukselle. Radalla pääsi katsomaan Suomen raveja suorana, mikä oli syy käyntiimme. Tosin se yksi kriittinen lähtö riitti. – Ei menestystä

Raviradalta pääsi sujuvasti bussilla vanhankaupungin laidalle. Illallisen olimme varanneet Spotista. Tästä enemmän ruokablogissa.

Ruokailun jälkeen jatkoimme keskustan Scotland Yard – pubiin, jossa oli etukäteen lupaava Coyntry – Rock bändi. Hauskaa seurattavaa bändi olikin. Soittajat olivat varmasti olleet ilmiriidassa ennen settiä, sillä edes katsekontaktia ei kukaan soittaja toiseen ottanut. Scotland Yardin pikkupurtavat olivat hyviä – niin Spotin annokset ei ole isoja.

Scotland Yard on täynnä hauskoja yksityiskohtia. Poliiseiksi puettu henkilökunta, koko seinän kokoinen valikoituja kirjoja sisältävä kirjahylly, selli ja sähkötuoleja mukaileva wc – istuin.

Rauhallisen aamun jälkeen pakkauduimme lähes heti pysäkille saapuneella bussilla Viru – keskukseen. Siellä tarkoituksena oli etsiä maksullinen tavarasäilö, mutta ajauduimme hotellin asiakkaille tarjotun palvelun jonoon. Siis kassit maksutta säilöön ja raitiovaunulle. Kymmenen minuutin matka ja olimme perillä Balti Jaamilla, matkakeskuksessa. Sen takana on Telliskiven boheemikorttelit.

Aloitimme oikeasti torihintaisilla vaateostoksilla torilla. Kauppahallissa oli hinta – laatusuhteeltaan loistava luontaistuotekauppa. Tiikeribalsamia ja sinkkiä sai vielä helposti tilatuksi. Kauppias puhui Venäjää ja numerot Viroksi. Googletranslator avuksi ja männynkerkkäjauhetta sai hankituksi. Hinta oli 90% vähemmän, kuin sama tuote Suomessa.

Torin takana on vanhoihin Teollisuusrakennuksiin perustettuja sisustusmyymälöitä, taiteen myyntinäyttelyitä, taide -ja käsityöpainotteisia kirpputoreja ja katutaidetta. Varsinkin ensikertalaiselle visiitti oli vaikuttava. Seuraavalle kerralle ei enää tule uutuuselämystä, mutta tänne tulee kyllä palattua.

Myöhäisen päivällisen söimme F – Hoone ravintolassa, josta enemmän toisaalla.

Paluumatka laivalla sujui ilman suurempia tarinoita. Jos jotain panin merkille, niin hämmästyin, kun laivan lähes kaikki humalaiset olivat Eestiläisiä.

Opastetulla kierroksella Tallinnan eläintarhassa

Lähtökohtaisen eläinrakkaana ihmisenä suhtauduin vierailuun hieman kahtiajakoisesti. Eläimiä pääsee kuulemma näkemään läheltä, mutta eläinten olot ovat paljon huonommat, kuin kotimaamme tarhoissa. Opastuksen suhteen olin ennalta skeptinen. Murtaen puhutun Suomen kuunteleminen ei oudossa asiayhteydessä välttämättä ole positiivinen kokemus.  En tiedä moniako oppaita eläintarhalla on, mutta meille sattui tosi hyvä opas. Hänellä oli elämänmittainen kokemus Tallinnan eläintarhasta, hauskat jutut Neuvostoliiton Olympialaisten ja koko maan luhistumisen ajalta, sekä kaverillinen suhtautuminen eläimiin ja niitä hoitavaan henkilökuntaan.

Aluksi meille esiteltiin eri pöllölajeja. Niitä pääsi katsomaan läheltä. Häkeissä oli ihan mukavasti tilaa, mutta uutuuttaan häkit eivät kiillelleet. Sen jälkeen reitti vei tarhan ensimmäisen eläimen virkaa hoitaneen Ilveksen ohi eri kotkalajien luo. Kotkat olivat pienissä tiloissa. Toisaalta ne olivat kyenneet lisääntymään ja elämään pitkään, joten uskon, että hyvä kohtelu kompensoi tilojen heikkoutta.

Tilat olivat ankeat myös pahkasialla, jonka näin elämäni ensimmäistä kertaa. Se, kuten monet muutkin eläimet asuvat öljysorapohjaisella, alun perin tilapäiskäyttöön tehdyllä osalla tarhaa. Hieman minua ihmetytti, miksi tarhoihin ei ollut tehty luonnollisempaa sorapohjaa. Se tuskin olisi kustannuskysymys. En tiedä onko EU tässä kohdassa estämässä maalaisjärjen käytön. Voiko korjaaminen olla kielletty, ellei korjaa kaikkien direktiivien mukaiseksi ja silloin loppuu rahat.

Jostakin rahaa saneeraamiseen on, sillä jääkarhuille on rakentumassa ihan vauhdilla oma miljoonalinna. Ehkä ne ovat onnellisempia sitten siellä. Nyt ne näyttäytyivät passiivisina noin 80 vuotta aiemmin vallan muuhun käyttöön suunnitelluissa tiloissa. Toisaalta niissä tiloissa asui myös tiikeri, jonka turkki oli niin hienossa kunnossa, ettei otus kyllä kovin kärsivä ollut.

Tiikerin jälkeen tutustuimme vielä sarvikuonoon ja elefantteihin. Elefantti näytti iloiselta ja aktiiviselta koivuja syödessään.

Välissä kävimme sisätiloissa katselemassa monia eksoottisia ja hauskoja eläimiä, sekä surullisia simpansseja. Tai ei surullisia, vaan vihaisia. Yksi simpansseista lähes riitinomaisesti uhosi lasin toisella puolella oleville ihmisille ja yritti hyökkäillä kimppuun. Eläinlääketieteellistä koulutusta minulla ei ole, mutta minun diagnoosi on se, että eläintarhan ja simpanssin oman edun mukaista olisi tehdä lopettamispäätös.

Näin tällä käynnillä enemmän uusia eläimiä, kuin yhdelläkään aiemmalla visiitilläni mihinkään eläintarhaan. Eläimiä pääsi myös katsomaan läheltä, mutta kuitenkin niiden yksityisyyttä suojaten. Näin myös huonokuntoisia rakennuksia. Niistä tulee helposti kuva eläinten huonosta kohtelusta. Minulle jäi kuitenkin kuva, että koko eläintarhan väki pitää eläimistään ja hoitaa niitä hyvin. Väitän, että tämä on tärkeämpää, kuin tilojen kunto.

Suosittelen kaikkia käymään avoimin mielin eläintarhassa. Myös minä menen sinne joskus uudelleen. Voi olla, että seuraavan käynnin jälkeen olen kriittisempi, kun en pääse kaikista vanhoista eläimistä kaverinaan puhuvan oppaan vaikutukselle alttiiksi.