Monessako maailmanperintökohteessa
olet käynyt? Minulla ei jokin aika sitten ollut minkäänlaista
käsitystä. Wikipediasta löytyi helposti listat. Pikainen kalkyyli
kertoi, että olen käynyt 34 maailmanperintökohteessa. Aion käydän
seuraavan parin kuukauden aikana seitsemässä lisää. Lisäksi
kohdelistan lukeminen nosti esiin pari oikein harmillisesti missattua
kohdetta.
Suomen maailmanperintökohteet
Merenkurkun saaristo liitettiin
maailmanperintökohteeksi 2006. Saaristo on hyvin katseltavissa Vaasa
– Uumaja laivareiteiltä. Parhaiten tutustuin itse saaristoon
vuonna 2001 purjehtimani Vaasan majakan ympäripurjehduksen
yhteydessä. Kaunista, mutta ei minun silmään mitään niin
erityistä, että saaret olisi osa maailmanperintöä. Ihan
visuaalisesti ajatellen, Turun saaristo on paljon kauniimpi. Tosin
maan kohoutuminen, eikä kauneus, on ollut maailmanperintölistausta
ajatellen olennaista.
Petäjäveden puukirkko. Kirkko
liitettiin maailmanperintökohteeksi 1994. Kuljin juuri noihin
aikoihin vähintään kuukausittain Petäjäveden ohi / läpi. Ulkoa
kirkko näytti ihan vastaavalta, kuin kotikyläni, Pomarkun, vanha
kirkko. Tutustuttuani myöhemmin tarkemmin Petäjäveden kirkon
historiaan ja arkkitehtuuriin, on hienoa, että rakennus ymmärrettiin
nostaa arvolleen sopivalle statukselle. Ajatuksenani on mennä
ainakin kerran vielä uudelleen ja tutustua tarkemmin kirkkoon.
Suomenlinna. Kiva kaunis kesäpaikka
ihan Helsingin keskustan tuntumassa. Kansainvälisen matkailun
kannalta on mielenkiintoista, että pääosa ylläpito -ja
korjaustöistä tehdään Suomenlinnan avovankilan vankitöinä.
Vastaavaa, avointa järjestelyä ei kai ole missään muualla.
Struven ketju. Minun mielestä paras
paikka tähän tutustumiseen on Aavasaksalla. Siellä on myös yksi
maamme 27. kansallismaisemasta. Ainoa, jossa kansallismaiseman paras
näkymä on naapurimaahan Ruotsiin, rajajoen toiselle puolelle.
Vanha Rauma. Tämä on liian lähellä
lapsuuskotia. Se nyt vaan näytti ensimmäisillä kerroilla ahtaalta
osalta kaupunkia, jossa on puutaloja. Sen jälkeen Vanha Rauma näytti
siltä, kuin ennenkin. Nyt en ole käynyt alueella pariinkymmeneen
vuoteen kuin kerran. Ehkä pitäisi pukea turistinuttu ylle ja antaa
joka tapauksessa kauniille kaupunginosalle uusi mahdollisuus näyttää
ainutkertaisuutensa.
Euroopan maailmanperintökohteet
Italia
Alberobellon trullitalot. Hauskasti
rakennettuja trullitaloja ja lähes loputtomasti kiviaitoja. Yksi
astmaatikon kanssa vietetty yö trullimotellissa jätti ikimuistoisen
jäljen. Uusintaa ei tarvittu. Itse Alberobellon trullikaupunki on
iloinen ja hauska. Trullitaloja, trullivarastoja, trullimyymälöitä,
trullikirkko ja trulli lähes mitä tahansa. Erikoinen
rakennustekniikka on maailmanperintöstatuksensa ansainnut.
Amalfin rannikko. Kävin rannikolla
valmismatkalla ensimmäisen kerran 1992. Viisi vuotta ennen
maailmanperintökohteeksi nostamista. Bussimatkustajana päätin,
että näille rannikkoteille tulen vielä joskus autoilemaan.
Parikymmentä vuotta haaveen täyttyminen otti aikaa, mutta 2013 se
toteutui. Rannikkoa on vaikea kuvailla, se pitää kokea.
Cilenton kansallispuisto. Puistoalue on
iso. Se on varmasti monipuolisempi kansallispuisto, kuin minun siitä
saama kokonaiskuva. Minulle se on iso puistoalue, jonka reunamilla on
monia opastekylttejä isompiin ja pienempiin matkailijoita
houkutteleviin kohteisiin. Kauniita ja hienoja paikkoja, mutta en
saanut kiinni ainutkertaisuudesta.
Etna. Iso, toimiva tulivuori, joka
näkyy lähestyttäessä ”puoleen Sisiliaan”. Lähestyttäessä
Etna olikin kauneimmillaan. Upea ja keväällä osin lumipeitteinen.
Rinteet olivat täynnä harmaata laavakiveä ja kraatterit näyttivät
kraattereilta. Etnalla on iso merkitys alueen maataloudelle ja
viininviljelylle. Lähistöllä oli myös laavakivestä tehtyjä
kirkkoja ja muita rakennuksia. Hieno luonnonnähtävyys
kokonaisuutena.
Napolin historiallinen keskusta.
Ensimmäisellä kerralla 25 – vuotta sitten kolme vuotta ennen
maailmanperintökohdestatusta kiinnostukseni historiaan ei ollut
samalla tasolla, kuin nyt. Eniten mieleeni jäi, kuin sain puhuttua
silloisen, toki täysi-ikäisen tyttöystäväni historialliseen
museoon lastenlipulla. Toisella kerralla 2007 Napolin pääasiallinen
nähtävyys oli jätepussikeot, logistiikkalakkoilun ollessa
hurjimmillaan. Minun mielestäni parasta Napolissa on Pitsat, sekä
lähietäisyydellä olevat Vesovius, Pompeiji ja Capri. Ei
historiallinen keskusta.
Palermo arabien ja normannien ajalta.
Suureksi kaupungiksi Palermon nähtävyydet ovat hyvin pienellä
alueella, joten niitä ehti lyhyellä visiitilla katselemaan paljon.
Normallien ajalta oleva palatsi oli iso ja vaikuttava, mutta ei
erityisen kaunis. Todennäköisesti kuitenkin aikansa arkkitehtuurin
hyvä edustaja. Minä en siitä saanut varmaan kaikkea irti. Enemmän
vaikutusta teki samassa maailmanperintökohteessa oleva Cefalun
katedraali, joka jo sijaintinsa puolesta jyrkän kallion reunalla
hallitsee koko Cefalua.
Pompeiji. Laavan alle jäänyt ja
myöhemmin esille kaivettu rauniokaupunki Rooman valtakunnan ajalta.
Iso, historiallinen ja vaikuttava. Olen käynyt täällä kahdesti,
mutta silti tutkittavaa olisi ainakin yhdelle visiitille lisää. Jo
kohtuullisella mielikuvituksella täällä saa aikamatkan
parintuhannen vuoden taakse.
Rooman historiallinen keskusta.
Colosseum on iso ja melko hyvin säilynyt. Vieressä olevia
kaivauksia kerrostetusta rakentamisesta on helppotajuisesti esillä.
Suhteessa Rooman merkitykseen maailmanhistoriassa Rooman
historiallisen keskustan näkeminen, tai kokeminen on
merkityksetöntä. Saman ajan arkeologiaa on muualla paremmin
säilyneenä, kuten myös amfiteattereja. Roomaan on helppo matkustaa
ja Rooma on hienoa kokea. Enemmän matkailusta taitaa silti saada
irti monessa muussa kohteessa.
Venetsia ja sen laguuni. Pyhän
Markuksen kirkko oli käydessäni 2012 isossa julkisivuremontissa.
Markuksen torilla ei siksi tullut kuluteltua aikaa, vaan fokus oli
kaupunkiin tutustumisessa. Taisi mennä vahingossa nappiin. 354
sillasta suurin osa jäi ylittämättä, mutta montaa niistä ehti
päivässä kävelemään. Kaunis, erikoinen ja tutustumisen arvoinen
kaupunki, jonka turismia saatetaan tulevaisuudessa lieveilmiöiden
vuoksi rajoittaa.
Verona. Koko kaupunki on
kulttuuriperintökohde. Oli keskusta kaunis ja vaikuttava. Onnistuin
kuitenkin tulemaan kaupunkiin sisään ”takakautta” ja sohlasin
Julian parvekkeen ja haudan toisiinsa, joten itseaiheutetusti
kaupungin upeudesta ei kaikkea tullut kerralla ammennetuksi. Sitten
kun tulen vielä vanhemmaksi ja ryhdyn harrastamaan korkeakulttuuria,
niin voisin mennä Veronaan katsomaan oopperaa. Siihen keskustan
amfiteatteri tarjoaa huikeat puitteet.
Latvia
Riikan historiallinen keskusta.
Hansakaupunki siinä missä Tallinna. Hyvin paljon samaa
arkkitehtuuria, tosin hitaammin vierelle rakennettuna, kuin
Tallinnassa. Tänne on nopeat ja melko edulliset lennot, joten uuden
tutustumisen voisi tehdä pian, sillä edellisestä kerrasta rupeaa
olemaan vuosikymmen.
Ranska.
Seinen jokivarsi. Seinen jokivarsi on
kaunis. Taiteilijoiden jalkautuessa myymään kojuihin tuotteitaan
jokivarteen, kokee olevansa jonkinlaisella aikamatkalla vanhaan,
romantisoituun Pariisiin. Syvä sisäänhengitys tuo puolivahvan
urean tuoksun, eikä kaupungin siisteys ole ihan huipussaan, joten
osa upeudesta pitää kuvitella. Seinen risteily ei omiin
aikatauluihin sopinut. Nistä olen kuullut pelkkiä kehuja. Se pitää
tehdä seuraavalla Pariisin reissulla.
Tsekki.
Prahan historiallinen keskusta on
historiaansa kunnialla kantava, iso ja ehjä kokonaisuus. Ainoa harmi
oli Astronomisen kellon remontti, niin yksi kiinnostava pala jäi
näkemättä.
Turkki.
Göremen kansallispuisto ja Kappadokian
kalliot. Vierailin täällä TSS – pakettimatkalla ja pidin kovin.
Kansallispuisto on iso ja omituisesti rapautuneita kiviä oli paljon.
Tein täällä myös tähänastisen elämäni ainoan
kuumailmapallolennon, jolla kansallispuiston näki myös erilaisesta
perspektiivistä. Vaikuttava paikka.
Vatikaani.
Vatikaanin kaupunki. Rooman matkailun
pakollinen pitstop. Loistokas kirkollinen keskus ja kaunis ympäristö.
Vatikaani on todella pieni – jopa kaupunginosaksi saati valtioksi.
Venäjä.
Pietarin historiallinen keskus ja
monumentit. Olen matkustanut Pietariin turistibussilla ja laivalla.
Seuraava matka on suunnitteilla junalla, joka kulkee Lahdesta tosi
kätevästi. Molemmilla aiemmilla kerroilla Pietariin tutustuminen on
tapahtunut vähän juoksemalla. Turistimuodollisuudet, keskusta,
talvipalatsi, ruokailu ja puolikiireellä pois. Ehkä pitkä
viikonloppu olisi sopiva aika tutustua kaupunkiin sen ansaitsemalla
arvolla.
Viro.
Tallinnan vanhakaupunki. Moniko
suomalaisturisti tietää raatihuoneen baarien terassilla
istuskelevansa keskellä maailmanperintökohdetta? Ei kai ainakaan
kaikki. Se ei kuitenkaan vähennä hyvin säilyneen Hansakaupungin
arvoa. Epäloogisesti kulkevat kadut, kaunis arkkitehtuuri ja
onnistunut vanhan säilyttäminen, vaikka sosialismin kausi ja sitä
seurannut epäterveen kapitalistinen nousukausi olivat molemmat
varmasti aito uhka maailmanperinnölle.
Yhdistyneen kansakunnat
Westminster abbey. Thames joen rannalla
oleva Englannin hallintorakennus, joka on tuttu vaikka mistä
yhteyksistä. Vanhin osa on lähes 1000 vuotta vanha. Turisteille
helposti näkyvä osa on 1800 – luvulta.
Aasian maailmanperintökohteet
Bahrain
Qal'at al Bahrainin arkeologinen alue,
joka valittiin maailmanperintökohteeksi 2005, reilu 10 vuotta siellä
käymiseni jälkeen. Ainakin ennen statusta rauniokumpu oli vain
epämääräisesti turisteille esitettyä kerroksellista
rakentamista, jota voisi kai jotenkin verrata Karthagon raunoihin.
Paitsi että Karthagosta on Asterixista tuttu historia. Qal'at alin
4000 vuoden historiaan minulla ei ollut mitään liittymäkohtia,
joten ymmärrykseni jäi vajaaksi.
Kiina
Kiinan muuri. Avaruudesta asti
havaittavissa oleva 20.000 kilometrin mittainen muuri, jonka
näyttävämpiä kohteita on kunnostettu yhdeksi maailman
tunnetuimmista turistikohteista. Kokonaispituutta ei pysty
kertavisiitillä käsittämään. Ei myöskään työmäärää, joka
muurin rakentamiseen on aikanaan mennyt. Muuri on ansaitusti
ensimmäisiä maailmanperintökohteita.
Kesäpalatsi. Ooppiumsodassa 1860
tuhottu keisarillinen kesänviettopaikka, joka rakennettiin uudelleen
laivaston uusimiseen käytettävillä varoilla parikymmentä vuotta
myöhemmin. No olihan paikalla myös yksi kivilaiva, joten oikeaan
kohteeseen varat menivät. Maailmanperintökohteeksi kesäpalatsi
nostettiin 1998, eli vuosi ennen visiittiäni siellä.
Ming ja Qing dynastioiden keisarilliset
haudat saivat maailmanperintökohde statuksen pari vuotta edellistä
myöhemmin. Vuosi vierailuni jälkeen. Massiivinen portti, pitkä
kuja, jota reunusti isojen kivieläinten joukko, sekä aikansa
upeutta edustava hautarakennus. Paikka oli tuolloin jonkin verran
kunnostuksen tarpeessa, mutta paljon oli jo tehty, sillä siellä
esiteltiin kuvin myös aikanaan pahoin sammaloituneita osia. Uskon
maailmanperintökohdestatuksen tehneen hyvää tälle kohteelle.
Kielletty kaupunki. Edellisten
dynastioiden suljettu kaupunginosa aivan Pekingin keskustassa.
Hämmentävää, aikansa edistyksellistä rakentamisosaamista, sekä
yltäkylläistä vaurautta, mutta myös rajua eriarvoisuutta, sekä
toisaalta pahoin suljettua ja rajattua elämää.
Taivaan temppeli. 1420 rakennettu
temppeli, joka on suurempi, kuin Kielletty kaupunki, koska Jumala
tarvitsi isomman asunnon, kuin Keisari – Jumalan poika.
Symbolisesti rakenteet ja niiden sijoittelu kuvaavat taivaan ja maan
suhdetta. Matemaatikkona näin rakenteissa myös paljon geometristä
kauneutta. Pidin paikasta paljon.
Afrikan maailmanperintökohteet
Tunisia
El Jemin amfiteatteri. Yksi parhaiten
säilyneistä Rooman valtakunnan aikaisista amfiteattereista. Ihan
eri kertaluokkaa, kuin esimerkiksi Colosseum Roomassa. Väitän, että
kun on nähnyt tämän, ei tarvitse enää nähdä muita. Tosin olen
täällä käynnin jälkeen kyllä vieraillut muissakin, mutta noin
kuvainnollisesti.
Kairouan. Islamin neljänneksi pyhin
kaupunki, jossa oli iso moskeija. Siellä vieressä oli myös
mattokauppa, joka kiinnosti puolisoani enemmän. Minusta tämä
näytti ihan tavalliselta, isohkolta ja yleisilmeeltään siistiltä
ja seesteiseltä Pohjois-Afrikan (tai Lähi-Idän) kaupungilta, jossa
yli 100 tuhatta ihmistä eli arkeaan.
Karthagon arkeologinen alue. Rooman
valtakunnan laitimmaisia satamakaupunkeja, jonka satamaosan raamit on
vielä helposti kuviteltavissa, vaikka Karthagon ajan palaset ovat
pahasti raunioina. Pinnistelin vieraillessa hataraa
historiaosaamistani varmaan äärimmilleni, sillä ilahduin
piha-alueella kohtuuttoman paljon löytäessäni kivettyneen Paavo
Pesusienen, joka oli minulle visiitin kohokohta.
Soussen medina. Iso punatiilinen
sokkelo Soussen keskustassa. Reunamilla jonkin verran
käsityöperinteitä. Muu osa on turistikaupalle varattua lähinnä
krääsää. Turistien puuttuessa alueesta jäi perin surullinen
kuva. Ihan vieressä myytiin paikallisille etanoita tavalla, joka
näytti niistä suuresti pitävälle hauskalta.
Tunisin medina. Kävin täällä vain
yhden puolen tunnin pikavisiitin verran. Mielestäni tosi
samankaltainen edelliseen. Tosin maan pääkaupungin resursseilla
tämä oli ehkä aavistuksen paremmin pidetty. Lisäksi tämä medina
todennäköisesti kestää paremmin turismin määrän romahduksen.
Kaksi kohdetta, joiden missaaminen
harmittaa
Liparisaaret. Olin menossa
Liparisaarille veneretkelle Sisiliasta, mutta juuri niinä parina
päivänä, jotka hoodeilla olin, oli myrskyisää. Niin kova
aallokko, että venelogistiikka Liparisaarille ei toiminut. Jäi siis
vierailematta.
Castello Del Monte. Apuliasta oli
etukäteen selvittänyt vain rannat ja trullitalot. Siellä olisi
ollut upea Castello del Monte. Jäi kuitenkin tutustumatta, vaikka
melkein vierestä ajoin. Harmittaa.
Tulossa olevat kohteet, joita odotan
Muutan ensi kuussa kuukaudeksi Espanjan
aurinkorannikolle. Sieltä käsin on kolmen, tai neljän automatkan
yhteyteen kierrettävissä kuusi kiinnostavaa
maailmanperintökohdetta. Alhambra, Cordoba, Donanan kansallispuisto,
Madinat al-Zahra, Sevillan katedraali ja Ubedan
renesanssimuistomerkki.
Lisäksi kotini lähellä on Verlan
puuhiomo ja pahvitehdas.