Työt veivät Alankomaihin ja sitoivat
aikataulun vajaaseen kolmeen vuorokauteen. Työtehtävät olivat
enemmän tutustumisia, kuin pitkiä neuvotteluja, joten reissusta sai
jotain irti myös matkailullisesti.
Startti oli kotoa Lahdesta jo ennen
aamuneljää. Tällä varmistettiin kiireetön ehtiminen terminaali
kakkoseen seitsemän lennolle. Aikaero antoi vuorokaudelle tunnin
lisäaikaa, joten työpäivä oli valmiina starttaamaan Amsterdamissa
jo ennen aamuyhdeksää. Me olimme aikataulussa, mutta kaikki muut
eivät. Osa lennoista oli viivästyneenä kovan tuulen vuoksi, joten
jouduimme odottelemaan lentoasemalla pari tuntia. Kovia hintoja ja
steriiliä ilmapiiriä jaksaa sen aikaa, kun tarvitsee, mutta runsaat
konetuliasein varustautuneet partiot eivät luoneet ainakaan lempeää
ja turvallista ilmapiiriä. Utrechtissä oli ollut jonkinsortin
terroriteko edellisellä viikolla, joten valvontaa ja valmiutta oli
nostettu. Pommit eivät poksahdelleet. Siitä en ollut huolissani.
Minun mielessä suurempi uhka on, että jollakin vartijalla itsellään
rupeaa viiraamaan ja silloin tuollaisella aseella saa paljon pahaa
aikaan.
Kentältä sai kätevästi vuokrattua
auton. Kuuden hengen Seat valikoitui meidän ajokiksi reissumme
ajaksi. Hollannin ruuhkat ovat jonkinlainen käsite, mutta olimme
onnekkaita väistäessämme ne.
Aloitimme ajamalla Rotterdamin
seudulle. Koko tämä alue on merenpinnan alapuolella ja pysyy
kuivana jatkuvilla patoamis -ja pumppaus toimilla. Runsaat kanavat
olivat näkyvillä kaikkialla. Koskaan aiemmin Alankomaissa
vierailemattomana näin parissa tunnissa enemmän kasvihuoneita, kuin
koko aiemman elämäni aikana yhteensä. Minulla on yksi viennillinen
projekti tuolle kohderyhmälle. Ainakin markkinaa riittää.
Iso osa Alankomaiden pinta-alasta on
vanhaa merenpohjaa, joka on otettu kuivaamalla haltuun patoamalla ja
pumppukuivauksella. Kinderdijk Rotterdamin kupeessa on Unescon
maailmanperintökohde. Siellä on vanha tuulimyllypuisto, joiden
energialla alueella kuivataan. Tuulta Hollannissa riittää, samoin
kuin jatkuvaa veden ohjaustarvetta. Yksinkertaista tämän päivän
tekniikalla, mutta rajua innovatiivisuutta aikanaan. Mielenkiintoinen
kohde, vaikkakin pintapuolisesti tarkasteltuna.
Utrecht oli uutisissa noin viikkoa
ennen reissua. Raitiovaunussa oli räjähtänyt pommi ja kolme
ihmistä oli saanut surmansa. Muuten Utrehtia luonnehditaan
esimerkiksi monissa matkailublogeissa Amsterdamin parannetuksi
painokseksi. Meille kaupunki jäi lähinnä läpiajopaikaksi. Ihan
iso ja kivan oloinen kaupunki, jonne voisi kyllä joskus mennä ihan
ajan kanssa. Vasta Utrechtin jälkeen maapintaan rupesi tulevaan
kukkuloita jatkuvan laakson lisäksi. Minun tulkinnan mukaan vasta
sen jälkeen noustiin merenpinnan yläpuolelle ja maanpinta löysi
luonnolliset muotonsa.
Matka jatkui kohti Saksaa. Rajalla oli
iso rekkaparkki ja pieni kahvila-ravintola. Kyllä rajan juuri
havaitsi, kun osasi asiaa tarkkailla. Auton vauhti rajalla edes
hiljentynyt ja palatessa maa vaihtui ilman huomiointia.
Bad Bentheim oli ensimmäisen
reissupäivän viimeinen etappi. Kyseessä on saksalaisen mittapuun
mukaan pieni kylä. Historiaa kylässä on runsaasti, sillä kylän
keskustan kupeessa oleva linna juhlii tänä vuonna tuhatvuotista
oloaan. Itse kylä oli osin vanhaa, osin uutta, mutta vanhaa
arkkitehtuuria kunnioittavaa rakennuskantaa. Yövyimme Hotelli
Berghangissa. Suurihuoneinen, hiljainen hotelli, jossa oli pieni,
mutta idyllinen kansalliseen ruokakulttuuriin nojaava ravintola.
Illalliseksi paikallinen pyttipannumukaelma, jossa oli noin puoli
kiloa lihaa ja kattava aamiainen.
Illallisen jälkeen työt jatkuivat vielä samoissa puitteissa. Alla oleva pienoismalli esittää havainnekuvaa meidän biokaasulaitoshallista. Tuopinaluset ovat Toploader - syöttölaite, maustepurkit nestesiiloja, varauskyltti väliseinä, tuikut rejektisiiloja ja kännykkä tankkiauto. Erillinen tuikku on hygienisointiyksikkö.
Aamupäivä meni vähemmän
kuvauksellisissa paikoissa Saksan puolella. Seuraava maininnan
arvoinen kohde oli Zwollen yliopistokaupunki. Se sijaitsee kauniin,
ainakin maaliskuussa suistoilleen runsaasti tulvineen joen varressa.
Minulle esiteltiin paikka hyvin tyypillisenä hollantilaisena
kaupunkina. Sitä se varmaan myös oli. Runsaasti tiiviisti
rakennettuja pientaloja, hirveästi polkupyöräilijöitä. Kauniita
rakennuksia ja runsaasti kevätkukkia.
Seuraavaksi ajoimme Lelystadiin, josta
pääsi ajamaan sisämerelle, Islemeeriin tehdylle 25km pituiselle
maasillalle, joka vei kohti Amsterdamia. Puolivälissä oli kauniin
oloinen Checkpoint Charlie niminen kesäkahvila – niin paino
sanalla kesä. Näin keväällä sai tyytyä valokuvaan ja kahvia sai
vasta sillan jälkeen rumassa sisämerimuseon viereen rakennetussa
kioskikahvilassa.
Irrallinen havainto paikallisesta kielestä. Miksi yksikään sana ei ole ruotsia, saksaa, tai englantia, mutta kuitenkin jokainen niin lähellä, että luetun tekstin ydinviesti selviää kyllä.
Palautimme illaksi auton lentokentän
vuokraamoon ja matkasimme junalla Amsterdamin keskustaan. Amsterdam
on elävä kaupunki, jossa löytyy yösijoja moneen hintaan ja monen
tasoisena. Meidän valinta oli Hotelli Dam Orange. Se edusti
edullista ja vaatimatonta. Sijainti oli hyvä, mutta siinä
majapaikan hyvät puolet. Ilta oli melko pitkällä. Hyvä
illallispaikka löytyi parin korttelin päästä hotellista. T-luu
pihvillä oli hintaa, mutta myös laatu korreloi sen kanssa. Hotelli
ei tarjonnut aamiaista, mutta viereltä löytyi terassi, josta
englantilaisen aamiaisen sai.
Reissun viimeinen päivä ei sisältänyt
enää työvelvoitteita. Amsterdamin keskustaan pääsi tutustumaan
kivassa säässä kävellen. Kauniita kujia, hyvin säilyneitä
rakennuksia, kanavia, polkupyöriä ja turisteja.
Kokonaisuutena kiva kolmen päivän
pikaekskursio, jossa kohteita olisi ollut pidempään ja
kokoaikaisempaan matkailuun. Tänne pitää vielä palata. Luulen,
että keväällä alue on matkailullisesti parhaimmillaan.
