Roadtrip maaliskuisessa Hollannissa ja hieman läntisessä Saksassa.

Työt veivät Alankomaihin ja sitoivat aikataulun vajaaseen kolmeen vuorokauteen. Työtehtävät olivat enemmän tutustumisia, kuin pitkiä neuvotteluja, joten reissusta sai jotain irti myös matkailullisesti.

Startti oli kotoa Lahdesta jo ennen aamuneljää. Tällä varmistettiin kiireetön ehtiminen terminaali kakkoseen seitsemän lennolle. Aikaero antoi vuorokaudelle tunnin lisäaikaa, joten työpäivä oli valmiina starttaamaan Amsterdamissa jo ennen aamuyhdeksää. Me olimme aikataulussa, mutta kaikki muut eivät. Osa lennoista oli viivästyneenä kovan tuulen vuoksi, joten jouduimme odottelemaan lentoasemalla pari tuntia. Kovia hintoja ja steriiliä ilmapiiriä jaksaa sen aikaa, kun tarvitsee, mutta runsaat konetuliasein varustautuneet partiot eivät luoneet ainakaan lempeää ja turvallista ilmapiiriä. Utrechtissä oli ollut jonkinsortin terroriteko edellisellä viikolla, joten valvontaa ja valmiutta oli nostettu. Pommit eivät poksahdelleet. Siitä en ollut huolissani. Minun mielessä suurempi uhka on, että jollakin vartijalla itsellään rupeaa viiraamaan ja silloin tuollaisella aseella saa paljon pahaa aikaan.

Kentältä sai kätevästi vuokrattua auton. Kuuden hengen Seat valikoitui meidän ajokiksi reissumme ajaksi. Hollannin ruuhkat ovat jonkinlainen käsite, mutta olimme onnekkaita väistäessämme ne. 

Aloitimme ajamalla Rotterdamin seudulle. Koko tämä alue on merenpinnan alapuolella ja pysyy kuivana jatkuvilla patoamis -ja pumppaus toimilla. Runsaat kanavat olivat näkyvillä kaikkialla. Koskaan aiemmin Alankomaissa vierailemattomana näin parissa tunnissa enemmän kasvihuoneita, kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä. Minulla on yksi viennillinen projekti tuolle kohderyhmälle. Ainakin markkinaa riittää.

Iso osa Alankomaiden pinta-alasta on vanhaa merenpohjaa, joka on otettu kuivaamalla haltuun patoamalla ja pumppukuivauksella. Kinderdijk Rotterdamin kupeessa on Unescon maailmanperintökohde. Siellä on vanha tuulimyllypuisto, joiden energialla alueella kuivataan. Tuulta Hollannissa riittää, samoin kuin jatkuvaa veden ohjaustarvetta. Yksinkertaista tämän päivän tekniikalla, mutta rajua innovatiivisuutta aikanaan. Mielenkiintoinen kohde, vaikkakin pintapuolisesti tarkasteltuna.

Utrecht oli uutisissa noin viikkoa ennen reissua. Raitiovaunussa oli räjähtänyt pommi ja kolme ihmistä oli saanut surmansa. Muuten Utrehtia luonnehditaan esimerkiksi monissa matkailublogeissa Amsterdamin parannetuksi painokseksi. Meille kaupunki jäi lähinnä läpiajopaikaksi. Ihan iso ja kivan oloinen kaupunki, jonne voisi kyllä joskus mennä ihan ajan kanssa. Vasta Utrechtin jälkeen maapintaan rupesi tulevaan kukkuloita jatkuvan laakson lisäksi. Minun tulkinnan mukaan vasta sen jälkeen noustiin merenpinnan yläpuolelle ja maanpinta löysi luonnolliset muotonsa.

Matka jatkui kohti Saksaa. Rajalla oli iso rekkaparkki ja pieni kahvila-ravintola. Kyllä rajan juuri havaitsi, kun osasi asiaa tarkkailla. Auton vauhti rajalla edes hiljentynyt ja palatessa maa vaihtui ilman huomiointia.

Bad Bentheim oli ensimmäisen reissupäivän viimeinen etappi. Kyseessä on saksalaisen mittapuun mukaan pieni kylä. Historiaa kylässä on runsaasti, sillä kylän keskustan kupeessa oleva linna juhlii tänä vuonna tuhatvuotista oloaan. Itse kylä oli osin vanhaa, osin uutta, mutta vanhaa arkkitehtuuria kunnioittavaa rakennuskantaa. Yövyimme Hotelli Berghangissa. Suurihuoneinen, hiljainen hotelli, jossa oli pieni, mutta idyllinen kansalliseen ruokakulttuuriin nojaava ravintola. Illalliseksi paikallinen pyttipannumukaelma, jossa oli noin puoli kiloa lihaa ja kattava aamiainen.

Illallisen jälkeen työt jatkuivat vielä samoissa puitteissa. Alla oleva pienoismalli esittää havainnekuvaa meidän biokaasulaitoshallista. Tuopinaluset ovat Toploader - syöttölaite, maustepurkit nestesiiloja, varauskyltti väliseinä, tuikut rejektisiiloja ja kännykkä tankkiauto. Erillinen tuikku on hygienisointiyksikkö.

Aamupäivä meni vähemmän kuvauksellisissa paikoissa Saksan puolella. Seuraava maininnan arvoinen kohde oli Zwollen yliopistokaupunki. Se sijaitsee kauniin, ainakin maaliskuussa suistoilleen runsaasti tulvineen joen varressa. Minulle esiteltiin paikka hyvin tyypillisenä hollantilaisena kaupunkina. Sitä se varmaan myös oli. Runsaasti tiiviisti rakennettuja pientaloja, hirveästi polkupyöräilijöitä. Kauniita rakennuksia ja runsaasti kevätkukkia.

Seuraavaksi ajoimme Lelystadiin, josta pääsi ajamaan sisämerelle, Islemeeriin tehdylle 25km pituiselle maasillalle, joka vei kohti Amsterdamia. Puolivälissä oli kauniin oloinen Checkpoint Charlie niminen kesäkahvila – niin paino sanalla kesä. Näin keväällä sai tyytyä valokuvaan ja kahvia sai vasta sillan jälkeen rumassa sisämerimuseon viereen rakennetussa kioskikahvilassa.

Irrallinen havainto paikallisesta kielestä. Miksi yksikään sana ei ole ruotsia, saksaa, tai englantia, mutta kuitenkin jokainen niin lähellä, että luetun tekstin ydinviesti selviää kyllä.

Palautimme illaksi auton lentokentän vuokraamoon ja matkasimme junalla Amsterdamin keskustaan. Amsterdam on elävä kaupunki, jossa löytyy yösijoja moneen hintaan ja monen tasoisena. Meidän valinta oli Hotelli Dam Orange. Se edusti edullista ja vaatimatonta. Sijainti oli hyvä, mutta siinä majapaikan hyvät puolet. Ilta oli melko pitkällä. Hyvä illallispaikka löytyi parin korttelin päästä hotellista. T-luu pihvillä oli hintaa, mutta myös laatu korreloi sen kanssa. Hotelli ei tarjonnut aamiaista, mutta viereltä löytyi terassi, josta englantilaisen aamiaisen sai.

Reissun viimeinen päivä ei sisältänyt enää työvelvoitteita. Amsterdamin keskustaan pääsi tutustumaan kivassa säässä kävellen. Kauniita kujia, hyvin säilyneitä rakennuksia, kanavia, polkupyöriä ja turisteja.

Kokonaisuutena kiva kolmen päivän pikaekskursio, jossa kohteita olisi ollut pidempään ja kokoaikaisempaan matkailuun. Tänne pitää vielä palata. Luulen, että keväällä alue on matkailullisesti parhaimmillaan.