Suomen elinkeinoelämän kutsuvieraana Kielcessä

 

Suomen elinkeinoelämän kutsuvieraana Kielcessä

Olin noin kolme vuotta sitten Expert – meeting teemaisella opintomatkalla Tsekin Ostravassa tutustumassa sikäläisiin uusiutuvan energian ratkaisuihin Lab – korkeakoulun järjestämänä. Hieman vastaava kutsu tuli joitakin kuukausia sitten Kielcen seminaariin. En päässyt, mutta organisoin kolleegani töistä matkalle. Hän hoiti edustamisen siinä määrin hyvin, että meille tuli yllätyskutsu heidän konetekniikan messuille täydellä ylläpidolla. Kollegalla oli akuutteja maatalouskiireitä, joten edustamisoptio lankesi minulle.

Lentoliput ja matkaohjelma tulivat muutama päivä ennen reissua. Puhuin kaikille, että musta mersu oli lentokentällä vastassa. Mersuksi sitä luulin, mutta taisi kuitenkin olla Renault ja toisekseen kyseessä ei ollut limusiini, vaan maailmaa kohtuudella nähnyt pikkubussi. Minun kanssa noudettiin yksi Ukrainalainen ja neljän Taiwanilaisen delegaatio.

Kuljettaja istutti minut suurikokoisimpana etupenkille. Hauska mies. Ajoi ensin harhaan ja selitti, että navigaattori neuvoo nopeimman reitin näitä kiertoteitä pitkin, eikä moottoritielle. Muuten hyvä, mutta navigaattori oli minun silmien edessä ja koetti pelastaa meitä sille nopeimmalle reitille.

Mutta puhelias George oli. Parin tunnin ajon aikana pantiin nippuun Puolan ja Tsekin sotaisa historia, Puolan maatalous, Trumpin ulkopolitiikka ja paljon muuta. Muutaman kerran uppouduttiin niin syvälle keskusteluihin, että kolari oli lähellä. Crazy people oli aina selityksenä. Puolessa matkassa syötiin paikallisessa tavernassa. Menu oli mahdollisimman paikallinen. Ensin oikein perinteistä puolalaista vähämakkaraista hyvin maustettua keittoa ja pääruoaksi tuhti gulassi.

Majoittuminen oli ihan ydinkeskustan laidalla olevassa B&B hotellissa, joka oli virallista kahden tähden luokitustaan parempi.

Saapumispäivän ohjelmassa oli vielä tutustumisillallinen.

Perjantaina oli ensimmäinen päivä Targi Kielce –näyttelyssä. Menimme sinne ylitäysillä pikkubusseilla. Ruuhkat olivat melkoiset, mutta suuri oli myös tapahtuma. Ensimmäinen tunti odoteltiin tapahtuman järjestäjää, joka halusi pitää meille puheen ja kiitellä saapumisesta. Ja me kiittelimme kutsusta. Tämän jälkeen minut kuljetettiin kaikkien epäkaupallisten pisteiden läpi esittäytymässä ja vaihtamassa tulkin välityksellä muutaman lauseen. Paikalliset eivät puhu englantia juurikaan. Osaavat kyllä Puolan, Saksan, Tsekin ja jonkin verran venäjää.

Perjantai illalla oli banketti, jossa oli hulppeat puitteet, yltäkylläinen buffet, valmiiksi avatut votkapullot pöydissä ja elävää musiikkia.

Lauantaina oli vapaampi päivä näyttelyssä ja illallinen kotihotellissa.

Sunnuntaille jäi pikainen tutustuminen Kielceen ja paluumatka, jonka yhteydessä ehdin tehdä lyhyen piipahduksen Varsovaan.

Messujen antina ei ollut kovin montaa lähellä liiketoimintaa olevaa kontaktia, mutta muutama oikein mahdollinen. Jos jokin niistä realisoituu kaupaksi, niin vaste messuille on erinomainen.

Ohjelma oli intensiivinen ja vuorovaikutustilanteita oli paljon. Seurue oli todella monikulttuurinen, joten keskustelemaan pääsi suurvaltapolitiikasta, Kiinan ja Taiwanin jännitteistä, Romanian venäjämielisen presidentin todellisesta uhasta, Ukrainan tilanteista monikansallisin silmin, sekä bisneksen teon kulttuureista eri maissa.

Kokonaisuus oli erittäin antoisa.

Kielce

 

Kielce

Kielce on oman maakuntansa keskus ja noin 200.000 asukkaan ruma kaupunki. Rumuus on tietenkin vain mielipide. Rumuudelle on mielestäni kaksi syytä. Kaupunki on silloisena kaivoskaupunkina kasvanut voimakkaasti Neuvostostoliiton kulta-aikana ja suuri osa rakennuksista on valmistunut tuona aikana. Toinen syy rumuudelle löytyi keskustelusta alueen kehityksestä vastaavan henkilön kanssa. Hän kertoi, että nykyään kaupunki on turvallinen ja mukana asua, mutta Puolan vallanvaihdoksen jälkeen noin 30 – vuotta sitten kaupungissa oli paljon rikollisuutta ja vahvimman laki oli voimissaan. Siis aivan kuten Virossa ja Tallinnassa 90 – luvun alkupuolella.

Nyt hyvinvointi kaupungissa kasvaa vauhdilla, mutta tulo- ja hyvinvointieroja ilmeisesti on. Olen huomioinut muualla Puolassa, että graffiteja on rakennuksissa paljon. Niin myös täällä. Voi se muustakin kertoa, mutta tuskin ainakaan kiitollisuudesta nuoriin tehdyistä panostuksista ja monipuolisista harrastus- ja vaikutusmahdollisuuksista.

Havainnoin kaupunkia sinne tullessa ja sieltä poistuessa, sekä muutamalla ryhmäkyydillä messuille tullessa ja mennessä. Koko kaupunkia en siis päässyt näkemään.

Viimeisenä aamuna oli pari tuntia aikaa tutustua keskustaan. Onneksi Bolt – skuutteja oli täälläkin tarjolla, niin kierros tuli kävelykierrosta laajemmaksi. Joku toki taittaa minun tekemän lenkin myös kävellen.

Pikainen kaupunkikierros vanhaan kaupunkiin löysi Rynekin, kauppatorin, jolla on historiaa jo1200 luvutta, mutta sen rakennukset ovat1800 ja 1900 luvuilta. Suihkulähteen alla on perustuksia vanhasta raatihuoneesta, joka on ilmeisesti enää mahdotonta pelastaa, mutta joitakin ehostustoimia on ollut viritteillä

Parin korttelin päässä edellisestä on Vapaudenaukio. Siellä on Josef Pilsudskni patsas. Hän oli 1900 luvun alun itsenäistymisen merkkihenkilö ja armeijan johtaja.

Saman aukion toisella sivulla on paljon mainostettu lelumuseo, mutta se oli varhaisena sunnuntaina kiinni, joten havaintoja on vain ulkopuolelta.

Samalta lenkiltä löytyi myös Henryk Sienkiewiczin muistomerkki, joka on pystytetty 2010. Kirjoittajan nimi on sijoitettu takaosaan, edessä on valtava kirjoitus "Quo vadis". Minä en tiennyt, kuka Henkikki oli ja tuskin tekään, joten jaan oman kvg tuloksen: Hän sai kirjallisuuden nobelin vuonna 1905. Ei liity pelkästään tähän, mutta ainakin oma tulkintani Puolasta on ollut elpyvä, matalan tulotason entinen sosialistimaa. Sinänsä totta, mutta vain osatotuus. Puolalla on vahva ja värikäs historia ja sieltä on kummunnut paljon osaamista tieteelle ja taiteelle.

Minun lenkki jatkui vielä Historiallinen museo ohi ulkoa, vauhtia edes hillitsemättä.

Agrotech messut, Targi Kielce 2025

 

Agrotech messut, Targi Kielce 2025

Minulla oli lapsena haave päästä maatalousnäyttelyyn. Monien koulukavereiden perheet olivat maanviljelijöitä ja heidän kevään ja syksyn kohokohtia olivat maatalousnäyttelyt. Olin jo unohtanut omat haaveeni, mutta ne nousivat pintaan, kun töiden vuoksi tapahtumiin ensimmäisen kerran ajauduin. Aiemmin kokemuksia oli Suomesta ja Virosta. Nyt näyttely oli Puolassa.

Se, miten Puolan näyttely eroaa muista, liittyi ehkä enemmän kansalliseen kulttuuriin. Suomessa ollaan aika jäyhiä. Viron Maamees messun ehkä alkuperäinen idea oli esitellä Idän ja Lännen kalustoa varustelukilpailussa.

Targi Kielcen painopisteenä oli koneet ja laitteet, vaikka toki tilaa oli teknologialle, siemenille, sadon ja metsätalouden tuotantojen käsittelylle, sekä käsityöläistoiminnalle.

Lisäksi tapahtuma oli enemmän festivaaliluontoinen, jonka positiivisena ilmestyksenä oli ”Traktorihenkinen” bilebändi, joka esiintyi messuilla ja myös messujen pääpäivää edeltäneessä juhlabanketissa.

Festivaaliluonnetta edusti myös jokin ilmeinen valitettava aikuistumisriitti, jossa juuri täysikäiseksi tulleen piti juoda itsensä huomattavaan humalaan. Näitä muiden pystyssä pitämiä, kaatuillessaan vähintään vaatteensa rikkoneita nuoria oli ainakin kymmenen aamupäivän aikana. Iltapäivällä heitä ei enää ollut.

Ruokakujan tarjonta oli erittäin lihapitoista ja maukasta. Ihan hyvä oli myös messuravintolan näytteilleasettajamenu, jonka söin perjantaina.

Muutama messukuva ja lopussa linkki bilebändin messut 2025 biisiin

MMM Bake Sol 15s 16x9 FINAL    

Varsovan nähtävyydet kolmessa tunnissa

 

Varsovan nähtävyydet kolmessa tunnissa

Varsova on ison maan, Puolan pääkaupunki. Se on myös iso kaupunki. Oikein iso. Euroopan kahdeksanneksi suurin ja esimerkiksi Mucheniä, Barcelonaa ja Torinoa suurempi.

Minulla jäi työmatkalla kolme tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Jonkin verran tuli pohdittua, kannattaako edes lähteä, sillä lentokentän ja keskustan väli on toista kymmentä kilometriä ja ruuhkaisina aikoina aika olisi voinut mennä edestakaisin matkustamiseen. Onneksi otin riskin – ja samalla taksin lennosta ohjeistuksella ”To the old town”.

Taksi ajoi kiitettävää vauhtia ja jonkinlaisen kaupunkikuvan sai jo tällä matkalla. Ainakin koko teki vaikutuksen, samoin valtavalta näyttänyt Stalininhammas arkkitehtuuria edustava kulttuuri ja tiedepalatsi. Kyyti vei minut Linnanaukiolle, joka on paitsi ihmisvilinää sisältävä paikka, niin myös nähtävyyksien keskus.

Linnanaukio nimi tulee 1300 – luvun kuninkaanlinnasta, joka aukion Veiksel – joen puolella sijaitsee. Toinen aukio ”must see” nähtävyyksistä on vuodelta 1644 oleva Sigismundin pylväs, joka on pystytetty sen kunniaksi, kun hän siirsi pääkaupungin Krakovasta Varsovaan. Joku Roomalainen varmaan kääntyi samalla haudassaan, kun pylväitä pystyteltiin vielä yli 1000 vuotta pylväisiin erikoistuneen maan kulta-aikojen jälkeen.

Vanhakaupunki oli monen muun vanhan kaupungin tapaan melko uusi kaupunki. Toinen maailmansota runteli oikean vanhan kaupungin melko pahoin ja nyt katselemaan pääsi käytännössä 1940-1960 luvuilla rakennettua näköispainosta. Kaunis vanhakaupunki oli joka tapauksessa.

Koska ensimmäisen tunnin aikana oli jo nähnyt kerrassaan paljon, niin seuraavan puolituntisen pyhitin ruokailulle. Yleensä Vanhassa kaupungissa hinta – laatusuhde on maan huonointa. Ehkä niin, mutta leivitetyn leikkeen ja muusin maku oli OK ja turistilisää ei montaa euroa annoksessa ollut.

Seuraavat läpijuostut nähtävyydet löytyvät pääkadulta.

Hard Rock Cafe

Kaunis, historialtaan epäselväksi jäänyt rakennus

Presidentinlinna

Harmittava hukkaaminen tapahtui Kopernikuksen patsaan osalta. En löytänyt sitä matkan varrelta ja se jäi näkemättä. Fyysikolle pieni harmistus.

Kauppa -ja teollisuusministeriö oli tosi mahtipontinen, mutta sitä ei oikein saanut valokuvaan mahdutettua. Samoin kävi kännykkäkameralla tuon Kulttuuri ja tiedepalatsin suhteen. Sitä sentään yritin kuvata.

Viimeinen jännitysmomentti oli Bolt – taksin tilaus ja kolme kertaa sinänsä kohtuuhintaista kaupunkiin ajoa edullisempi kuljetus lentokentälle, jonne ehti vielä ihan ajoissa.

Varsova jätti positiivisen muistijäljen. Katuvilinässä oli rauhanomaisia mielenosoittajia, opiskelijoita tempauksineen, taitavia katusoittajia, paikallisia vanhuksia, liikemiehiä ja turisteja sopivana sekamelskana. Tänne voisi tulla joskus ihan ajan kanssa uudelleen.

 

 

Kummallisten nähtävyyksien Ainazi – Latvia

 

Kummallisten nähtävyyksien Ainazi – Latvia

Mennään käymään edes jossain, oli puolisoni kommentti kesken parin viikon Pärnussa asumista. Ihan uusia paikkoja ei ole helppo löytää läheltä ja kauas ei taas päiväretkeä haluaisi suunnata. Ikla on Viron laitimmainen kolkka, kun Via Balticaa lähtee etenemään kohti Riikaa ja edelleen Keski – Eurooppaa. Sinne siis.

Ennakkoperehtyminen googlen avulla kertoi, että kyseessä on pieni kylä, joka on kasvanut kiinni Latvian puolella olevaan Ainazin kaupunkiin. Ensimmäisen itsenäistymisen aikoihin 1920 – luvulla kylien välillä oli jonkinlainen rajariita, mutta nyt raja nukkuu rauhallista unta.

Ikla osoittautui pieneksi mainittua kokoaan pienemmäksi. Siellä oli taloja vähemmän, kuin Ikla – opasteita on Tallinnan ja Iklan välissä. Yleensä Viro on Latviaa vauraampi, mutta tässä kaksoistaajamassa Latvian puolella oli talot paremmassa kunnossa ja palveluja toisen puolen tyhjyyttä enemmän. Mitään muuta työpaikkoihin viittaavaa ei Ainazin puoleltakaan löytynyt museoita lukuunottamatta. Tuskin nekään koko kaupunkia työllistävät.

Mutta niistä nähtävyyksistä. Ainazin majakka oli ennakkoon mainittu. Se löytyi helposti pääkadun varresta, mutta yksityiseltä alueelta, joten sinne oli pääsy kielletty. Kummallista ei ollut vierailukielto, mutta sijainti. Pääkadun varressa ilman merinäkymää – tosin kyllä se meri niin lähellä oli, että kai majakan valo täältäkin merelle paistoi.

Vielä enemmän meren puuttuminen häiritsi toisessa tutustumiskohteessa – aallonmurtajalla. Jykevä, pitkä kivirakennelma, joka kyllä kohtalaiset aallot taittaisi turvallisiksi, mutta nyt molemmin puolin murtajaa kasvoi viljaa. Jos Latviassa valitsisivat vuoden turhakkeen, niin tässä olisi minun ehdotukseni.

Paluumatkalla ajeltiin hitaammin kohti Pärnua, koska Romanttinen rantatie on nostettu kylteissä hyvin esille. Se oli kiva valinta. Pieniä kyliä ja mökkejä rannan tuntumassa myös kylien välissä. Nämä ovat varmaan niitä paikkoja, joihin Pärnulaiset kesäisin karkaavat lomailemaan.

Paluu La Marqueseen

 

Olemme käyneet kerran aiemmin Rodoksella. Silloinkin La Marquese – hotellissa täydellä ylöspidolla. Myös vuodenaika oli suurinpiirtein sama. Syys-lokakuu, jolloin kovin turistisesonki on ohi, mutta lämpötilat ovat vielä hyvinkin Suomen kesän tasolla. Nyt sää oli tosi tasaisesti vakiintunut 27 asteeseen päivällä ja hieman yli kahteenkymmeneen yöllä. Siis aika ideaali lomasää.

Motiivina lomaan oli minun työkiireet keväällä. Lupasin puolisolleni ja tyttärelleni, että syksyllä mennään viikoksi lepolomalle, kunhan yritysjärjestelyt on saatu kuntoon. Nyt oli lupauksen lunastuksen aika.

Matka lähti Helsinki-Vantaalta jo aamukuuden jälkeen, joten edellinen yö jäi lyhyeksi. Positiivisuuden kautta se helpotti lennolla nukkumista. Ja toinen hyvä puoli oli saapumisaika, noin 10, jolloin ehtii viettämään ihan täyden lomapäivän.

Hotelli voi tehdä ensivaikutuksen vain kerran, Siksi vau – efekti jäi meiltä vanhemmilta saavuttamatta, mutta neiti 17v oli vaikuttunut. Hotellista ja myös minisviitti huoneistosta, jossa oli tilaa ja yksityisyyttä meille kaikille.

Ensimmäinen päivä meni löhöillessä hotellilla. Seuraaville päiville teimme myös pieniä aktiviteetteja. Yksi päivä ilman vuokra-autoa, loput autoillen.

7 Springs

Koskinou

Antiikin Kamiros

Emponas

Lindos 

Antiikin Rodos

Rodoksen Vanha kaupunki

 

Tuskin seuraava loma tänne enää suuntautuu – niin paljon uutta on kuitenkin kokematta, mutta kyllä tältä lomalta sain kaiken, mitä viikon lepolomalta voi saada

Rodoksen vanha kaupunki

 

Antiikin Rodokselta oli arviolta reilun kilometrin kävely vanhaan kaupunkiin. Lähes pelkkää alamäkeä. Aiemmin olen tullut vanhaan kaupunkiin sataman puolelta. Tämä suunta on minusta vaikuttavampi. Neiti 17v halusi kierrellä ja shoppailla. Minä kuvailla ja katsella.