Kielce

 

Kielce

Kielce on oman maakuntansa keskus ja noin 200.000 asukkaan ruma kaupunki. Rumuus on tietenkin vain mielipide. Rumuudelle on mielestäni kaksi syytä. Kaupunki on silloisena kaivoskaupunkina kasvanut voimakkaasti Neuvostostoliiton kulta-aikana ja suuri osa rakennuksista on valmistunut tuona aikana. Toinen syy rumuudelle löytyi keskustelusta alueen kehityksestä vastaavan henkilön kanssa. Hän kertoi, että nykyään kaupunki on turvallinen ja mukana asua, mutta Puolan vallanvaihdoksen jälkeen noin 30 – vuotta sitten kaupungissa oli paljon rikollisuutta ja vahvimman laki oli voimissaan. Siis aivan kuten Virossa ja Tallinnassa 90 – luvun alkupuolella.

Nyt hyvinvointi kaupungissa kasvaa vauhdilla, mutta tulo- ja hyvinvointieroja ilmeisesti on. Olen huomioinut muualla Puolassa, että graffiteja on rakennuksissa paljon. Niin myös täällä. Voi se muustakin kertoa, mutta tuskin ainakaan kiitollisuudesta nuoriin tehdyistä panostuksista ja monipuolisista harrastus- ja vaikutusmahdollisuuksista.

Havainnoin kaupunkia sinne tullessa ja sieltä poistuessa, sekä muutamalla ryhmäkyydillä messuille tullessa ja mennessä. Koko kaupunkia en siis päässyt näkemään.

Viimeisenä aamuna oli pari tuntia aikaa tutustua keskustaan. Onneksi Bolt – skuutteja oli täälläkin tarjolla, niin kierros tuli kävelykierrosta laajemmaksi. Joku toki taittaa minun tekemän lenkin myös kävellen.

Pikainen kaupunkikierros vanhaan kaupunkiin löysi Rynekin, kauppatorin, jolla on historiaa jo1200 luvutta, mutta sen rakennukset ovat1800 ja 1900 luvuilta. Suihkulähteen alla on perustuksia vanhasta raatihuoneesta, joka on ilmeisesti enää mahdotonta pelastaa, mutta joitakin ehostustoimia on ollut viritteillä

Parin korttelin päässä edellisestä on Vapaudenaukio. Siellä on Josef Pilsudskni patsas. Hän oli 1900 luvun alun itsenäistymisen merkkihenkilö ja armeijan johtaja.

Saman aukion toisella sivulla on paljon mainostettu lelumuseo, mutta se oli varhaisena sunnuntaina kiinni, joten havaintoja on vain ulkopuolelta.

Samalta lenkiltä löytyi myös Henryk Sienkiewiczin muistomerkki, joka on pystytetty 2010. Kirjoittajan nimi on sijoitettu takaosaan, edessä on valtava kirjoitus "Quo vadis". Minä en tiennyt, kuka Henkikki oli ja tuskin tekään, joten jaan oman kvg tuloksen: Hän sai kirjallisuuden nobelin vuonna 1905. Ei liity pelkästään tähän, mutta ainakin oma tulkintani Puolasta on ollut elpyvä, matalan tulotason entinen sosialistimaa. Sinänsä totta, mutta vain osatotuus. Puolalla on vahva ja värikäs historia ja sieltä on kummunnut paljon osaamista tieteelle ja taiteelle.

Minun lenkki jatkui vielä Historiallinen museo ohi ulkoa, vauhtia edes hillitsemättä.