Dresden ja Meissen

Dresden ja Meissen vuorokaudessa

Olin onnekas, kun työmatka vei itäiseen Saksaan. Päivät menivät töissä, mutta illat ja matkustusajat pystyi ottamaan turismin kannalta. Tämä kirjoitus on siis tehty kahden vapaaillan kokemuksista. Molempiin kaupunkeihin sain erinomaisen, historian tietävän oppaan, joten kaupungeista sai paljon irti.

Dresdeniin pääsee lentämällä, mutta ainakaan minulle sopivaan aikaa sinne ei ollut sujuvaa vaihtoyhteyttä ilman usean tunnin odottelua, joten valitsin itselleni ylivertaisen mieluisana matkustustapana aamulennon Prahaan. Prahan kentältä pääsee suoralla metroyhteydellä remontin alla olevalle bussiasemalle, josta menee noin kerran tunnissa tahdilla busseja Dresdeniin. Dresdenin rautatieasema on iso. Bussiaseman virkaa teki rautatieasemaa sivuavalla kadulla olevat parkkipaikat ja pieni palvelupiste. Kätevyydestään ja edullisuudestaan huolimatta linja-automatkailu ei ole ilmeisen suosittua. Matkan hinta arkena oli alle kymmenen euroa.

Asemalla oli pieni jännite yllä. Parkissa oli noin 50 poliisiautoa. Kyseessä ei ole paikallisen kahvion ilmaiset viranomaiskahvit. Terroriuhkaa ei kuitenkaan ollut. Uhkaa oli huliganismista. Jalkapallohuliganismista. Illalla oli viimeinen liigakierros ja vastakkain olivat Rauma – Pori asetelmaiset Berlin ja Dresden. Molemmilla riitti vielä panosta peliin, joten jännite oli ymmärrettävä. Lieveilmiöitä ei näkynyt, ellei iloisesti kannustuslauluja hoilaavia faneja lasketa.

Majoituimme melko tavalliseen hotelliin, joka sijaitsi noin kilometrin kävelymatkan päästä asemalta vanhankaupungin suuntaan, juuri nähtävyysalueen reunalla. Hotellien hintataso on kaupungissa melko maltillinen ja vajaalla satasella saa kahdelle hengelle laadukkaan hotelliyön.

Koko Dresden pommitettiin toisen maailmansodan lopussa kokonaan maan tasalle, jopa siten, että viimeisimmät vanhan kaupungin rakennukset on saatu uudelleenrakennetuksi vasta aivan viime vuosina. Päänähtävyys, Frauenkirche avattiin uudelleen yleisölle 60 – vuoden murusina olon jälkeen vuonna 2005.

Yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä on linnan seinään 24.000 Meissenin tiilestä tehty megataulu, johon on ikuistettu Saksan prissien tekemisiä vuosilta 1123 – 1904.

Elbe – joen rannalle oli vielä leimallista remonteista kertovat nostokurjet, mutta jo niiden välistä pystyi toteamaan, että Dresden on ollut Saksan kaunein kaupunki sata vuotta sitten. Ja se voi olla sitä uudelleen myös lähivuosikymmeninä. Jokirannassa oli erittäin viihtyisiä ravintoloita.

Dresdenin tavoin Meissen sijaitsee laaksossa. Meissenista puhuttiin pilkkaavaan sävyyn sosialistisen kauden lopulla. ”Menkää nyt Meisseniin – se on vielä pystyssä”, oli ivallinen kehote. Saksan yhdistymisen jälkeen alueen kunnostamiseen on käytetty hurjia summia rahaa, mutta lopputulos on kaunis ja koko seudun turismin kehittymistä vuosikymmeniä edistävä.

Meissenin posliini on uudelleen keksitty kopio kiinalaisesta posliinista. Kyseessä on kuitenkin erittäin laadukas tuote. Se on kuitenkin niin kallista, että hankkiakseen pitää olla, sekä varakas, että harrastunut.

Meissenin linnan on ainakin Saksan vanhin ja sillä on yli tuhatvuotinen historia. Linnasta on huikeat näköalat yli Elben.

Linnakukkulalla on useita ravintoloita jotka tekevät sisustuksellaan ja ilmeellään kunniaa ainakin lähihistorialleen – ehkä pidemmällekin. Ruokailimme ravintolassa, jonka terassilta oli huikea näköala kattojen yli, siten että sieltä näkyi (ja kuului) vanha kirkko, jonka kellot ovat posliinista – kuinkas muutenkaan. Sen kuuli kyllä myös äänestä.

Majoituimme Meissenin alueella viehättävään maaseutuhotelliin, Got Wildbergiin. Se oli vanhoja raamejaan perinteitä kunnioittaen kantava edullinen ja miellyttävä majatalo. Suosittelen vahvasti satunnaisille matkaajille, mikäli edullinen hinta ei ollut yhteistyökumppanien luoma kertailluusio.