Lasten kanssa (sade)päivä Tukholmassa

Noro – virus keskustelu on ollut Elitloppet – risteilyn jälkeen päivittäin ainakin nettilehtien otsikoissa. Sairastuneiden määrät olivat laskeneet muutamiin matkustajiin risteilyä kohti, joten ennakkoon ei ollut syytä panikoida.

Ajelin kolmen lapsen kanssa Lahdesta Leppävaaraan ja soitin Spotifystä hyväntuulista kotimaista musiikkia, virittääkseni joukkuetta lomamoodiin. Jokin meni kuitenkin vikaan, koska vanhimmasta alkaen jälkikasvu kaivoi älypuhelimet ja korvanapit ja aloittivat kilpailevan viihdetarjonnan, jonka kohteeksi pääsivät jokainen erikseen. No jokainen kuunteli omaa suosikkimusiikkiaan, joten kai kaikki meni hyvin. Tunsin vain itseni taas niin kovin vanhaksi. Old is not dead.

Leppävaaraan auto parkkiin ja puoliso suoraan töistä mukaan matkaan. A – juna vei meidät keskustaan ilman odotteluja. 

Halusin esitellä meille maalaisille hieman pääkaupunkiamme, joten kävelimme rautatieasemalta Olympiaterminaaliin. Olihan siinä Kolmen Sepän patsasta, Svenska Teaternia ja presidentinlinnaa, mutta ylivoimainen yleisönsuosikki on Starbucks – kahvila. Sieltä muuten saa viidelle hengelle kahvit, eikä maksa kuin alun neljättäkymppiä.

Lippuja ei tarvinnut juurikaan jonottaa. Myös laivaan pääsi kävelemään odottamatta, hyvin etenevää kiinalaisvirtaa seuraten. En tiedä missä kohdassa murros on tapahtunut, mutta nykyään risteilyt ovat täysin riippuvaisia kaukoidän turismista. Kaikilla viimeisistä risteilyistäni, matkustajista on ollut monta kymmentä prosenttia kaukoidän turisteja. Onneksi ovat löytäneet laivamme, sillä maamme tarvitsee turistituottoja ja kansalaiset hyvät yhteydet Ruotsiin.

Laivalla lyhyt limpparituokio lasten kanssa ja jatkoaikatauluista sopiminen. Palaveria seuranneeseen parituntiseen lapsia ei juuri näkynyt, mutta illalliselle kaikki saapuivat ajoissa. Siljan buffet on runsas. Muutosta muutaman viikon takaiseen oli kastiketta sisältäneiden salaattien katoaminen tarjonnasta, ainakin suurimmaksi osin. Muutoin Noro – viruksen jälkimainingit näkyivät siivoojien runsaana määränä. Toki minulle ei selvinnyt, olivatko kyseessä siivoojat, vai siivoamista näyttelevät teatteritaiteen osaajat. Ohjeistuksena tuntui olevan, että siivoamisen täytyy näkyä. Siivoustulos tulee sitten jos on tullakseen.

Buffet ruokailu ei itselle mikään erityinen nautinto ole, mutta lapsille runsas tarjonta tarjoaa uusia makumaailmoja. Ilahduttavaa oli, että jälkikasvu halusi omatoimisesti nakkien ja ranskalaisten sijaan maistella ostereita ja muita erikoisempiakin herkkuja.

Tallink – pisteillä hankittujen hyttien luokitus oli C. Tämä tarkoitti sitä, että sijainti oli alakerroksissa. Muutoin hyteissä ei ollut mitään vikaa. Ilma oli OK ja hyttibileporukoita ei ollut ajautunut liian lähelle, joten uni oli ihan kohtuullista.

Aamiaisella nousi esiin synkät pilvet – valitettavan konkreettisesti. Epävakainen sääennuste oli muuttunut vakaaksi sateeksi. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä ensin Wasa – museoon ja sen jälkeen Gröna Lundiin. Wasa museo on sisätiloissa, joten päätimme edetä suunnitelman mukaan, mutta lapsille annettiin ennakkovaroitus, että huvipuisto voi vaihtua johonkin muuhun aktiviteettiin.

Siljan infopiste myi kertakäyttösadetakkeja kirkkailla väreillä. Niin pääsimme Teletapeiksi pukeutuneena kohti naapurimaata. Tunnelbanalle vei tuttu kävelyreitti. Yksi pysäkinväli konekyytiä ja vartin kävely. Djurgårdenin saarelle on helppo mennä.

Minä olen käynyt Wasa – museossa noin 30 – vuotta sitten. Muulle joukkueelle tämä kerta oli ensimmäinen. Hajaannuimme museoon kiertelemään yksin / kaksin oman kiinnostuksen mukaan. Jokainen lapsista – ja aikuisista löysi monia kiinnostavia kohteita. Museo on toteutettu konstailemattomaksi ja informaatio oli jaettu mukavan pieniin palasiin, joten jokainen sai niin paljon tietoa, kun jaksoi vastaanottaa. Laiva on ainutkertaisuudessaan hieno. Näin vanhoja laivoja ei pitäisi olla museoituna yhtäkään, mutta alus oli riittävän syvällä merenpohjassa riittävän pitkään, joten säilyminen oli mahdollista. Lisäksi ylös nostamisen jälkeen osaamista ja resursseja oli riittävästi, jotta pelastustyö onnistui. Näin kertakäyttökulutuksen ja muovin aikana eläneelle, yksityiskohtien määrä aluksessa oli häkellyttävä.

Wasa museon jälkeen vanhempainneuvosto kokoontui. Ulkona satoi, mutta ei erityisen kovaa. 

Päätimme siis mennä Gröna Lundin huvipuistoon, joka oli käytännössä Wasa museon vieressä. Sopivasti väritettyjen linssien läpi tulkittuna sää oli oikeastaan optimaalinen. Yleisöä alueella oli vain kohtuullisesti, mikä tarkoitti sitä, että juuri mihinkään laitteeseen ei tarvinnut jonottaa.

Lapset halusivat kiertää laitteita omana porukkana, joten meillä oli mahdollisuus pitää sadetta biergardenissa, jossa oli panostettu runsaasti aidon saksalaisen tunnelman saavuttamiseen.

Intensiivisen kolmetuntisen jälkeen palasimme tunnelbanalla takaisin laivaan juuri sopivasti. Kiire meinasi tulla, kun lehtikioskista piti etsiä uusinta, vielä ilmestymätönsä joogalehteä.

Sovimme menevämme ensimmäiseksi laivan kylpyläosastolle, koska olimme huolissamme, että lapset olisivat saattaneet vilustuttaa itseään sateessa. Kylpyläosasto oli pienehkö, mutta viihtyisä. Se on yksi parhaista kohteista Siljan laivoilla. Kapasiteetti ei kuitenkaan ole kovin suuri. Se lienee myös syys siihen, miksi laivayhtiö ei tätä palvelua näkyvästi markkinoi. Toinen syy voi olla tuottamattomuus. Liikaa poreissa rentoutuva asiakas ei kuluta katteellisempia palveluita.

Kylvyn jälkeen menimme buffee – ravintolaan illalliselle pitkän kaavan mukaan. Illallisen jälkeen ilta jatkui muumidiskossa lyhyen kaavan mukaan. Pitkään kaavaan ei virtaa riittänyt kenessäkään. Huvipuisto vaati veronsa.

Aamulla aamiainen, jonka jälkeen raitiovaunu, A – juna yhdistelmällä Leppävaaraan ja lounasaikaan kotiin.

Ruokaa ja kulttuuria, Pärnu (Haapsalu ja Tallinna) heinäkuu 2016

Ruokaa ja kulttuuria, Pärnu (Haapsalu ja Tallinna) heinäkuu 2016

Loma alkoi. Kotona sataa. Mökillä sataa. Budjetti ei oikein kestä äkkilähtöä Espanjaan, joten päädyimme ex-tempore matkalle Pärnuun. Sinne järjestyi suhteilla majapaikka ja Tallink Club kortti mahdollisti edulliset laivaliput autolle ja matkaajille.

Keskiviikko 6.7.

Eilisiltana tehtiin lähtemispäätös. Pakkaaminen jäi aamuun. Koiran jätimme matkalla hoitoon. Lievän kiireen saattelemana Länsi-Terminaaliin ajoissa 12.30 alkavaa checkkausta varten. Laivaksi sattui Tallinkin kaksikosta se huonompi, eli Star. Laivamatka oli välttämätön paha. Siis paikat hiljaisimmasta kolkasta ja ajankuluksi dekkari.

Auton sai puretuksi laivasta ulos vartin viiveellä, jonka syytä ei kuulutettu. Parin kilometrin päästä pääsi hakemaan avaimet. Tämän jälkeen ajoimme parkkitaloon vanhan kaupungin laidalle. 

Päivälliselle menimme suosikkiravintolaamme Troikaan, jossa oli pakettitarjouksena kaksi alkupalaa, snapsi ja pääruoka, sekä tuhti pihvi. Valinta ei ollut vaikea, vaikka snapsit menivätkin vaimon kanssa 2 – 0 jakaen, sillä Virossa on autolla ajoon nollatoleranssi alkoholin suhteen. Menu oli suolakurkkuja hunajalla ja smetanalla, blinejä punaisella kaviaarilla ja sipulilla, sekä tuhti ja oikein maukas pihvi.

Ruokailun jälkeen lähdimme ajamaan kohti Pärnua. Opasteet olivat kohdallaan. Tämä oli tärkeää, sillä Skodamme navigaattori tuntee noin 20 maata, josta osa hyvinkin eksoottisia, mutta Baltian kolmikko oli osaamisen ulkopuolella. Edellisen kerran ajoimme itse Pärnuun noin neljä vuotta sitten. Sen jälkeen tietä on kunnostettu ja tienvarren kaikki huoltoasemat ovat kokeneen melkoisen faceliftin. Etsimme kaupan Pärnun pohjoislaidalta ja hankimme suppean ensiapupakkauksen tarvikkeita. Majapaikkamme on entisessä hotellissa juuri kunnostetussa yksiössä. Oikea osoite ja lopulta myös oikea ovi löytyi melko helposti. Kello oli silti jo lähellä iltayhdeksää, joten tyydyimme nauttimaan perillepääsystä ja lähimaisemista.

Torstai 7.7.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kävelylle. Vierestä löytyi mainostettu ja kehuttu Tervis Spa. Pian sen jälkeen reitille osui entinen Scandic, Rannahotelli. Nämä katselimme ulkoa. Rannan katsastimme varpaat vettä hipoen. Ensimmäinen visiittimme osui aamukahveja varten Pärna –ja Nikolai kadun risteyksessä vanhassa puutalossa sijaitsevaan kahvilaan.

Kahvilan välittömässä läheisyydessä oli Pärnun Uuden Taiteen Museo, joten 4 euron pääsymaksulla sinne. Huonolle hoidolle jätetty vahvan Neuvostovaikutteinen rakennus on eräänlainen museo itsessään, tosin vastoin tarkoitusta. 

Päänäyttelynä museossa oli Man & Women & Alien. Pääosin Viron ja lähimaiden, myös Suomen ja Ruotsin, valikoitujen taiteilijoiden teoksia, jotka käsittelivät ihmisten suhdetta toisiinsa ja universumiin. Näyttelyn esipuheessa rinnastettiin Alienit ja pakolaiset niin sujuvasti, että Suomessa vastaavasta prologista olisi noussut kohu, josta olisi seurannut joko näyttelyn sulkeminen, tai suuri suksee.

Teokset, eikä suurin osa tekijöistäkään ollut minulle entuudestaan tuttuja. Teokset olivat sisällöltään isoja ja helpolla tavalla puhuttelevia, joten niitä oli ilo tutkia. Jokainen Teos, tai sarja olivat teemaltaan hieman toisistaan poikkeavia, mutta silti näyttelyotsikon alle hyvin sopivia. Ne käsittelivät myös isoja asioita, joten näyttelyn jälkeen katsojana koin itseni väsyneeksi. Näyttely oli mentaatisesti painava.

Kevyitä ja hauskoja ajan ilmiöille irvailevia teoksia sen sijaan löytyi porraskäytävän myyntinäyttelystä, jossa hauskimpia olivat Aatami ja Eeva, sekä hyvän ja pahan tiedon Apple, sekä oheinen ”Somerakkaus”.

Kulttuurinnälkää seurasi lounasnälkä. Sitä lähdimme selättämään Ruutli – kadun kulmassa sijaitsevaan Nikolai Lehtlaan. Seljanka oli hyvää, kuten aina. Juustoleikkeen kanssa tuli tilauksessa sohlaus. Kuvittelin saavani juustolla täytetyn taitelun lehtipihvin, mutta tilaus sisälsikin paksun pyöreän korppujauhoissa pyöritellyn leikkeen juustoa. Ummetuksesta kärsivistä olisi tällä pihvillä tullut muumeja, mutta onneksi vatsani on aktiivinen, joten vahinko ei päässyt kertaistumaan. 

Juustoleike oli itseasiassa ihan hyvä.

Matkan tarkoituksena oli paeta Suomen sateita aurinkoon. Se ei vielä onnistunut, sillä sää oli pilvipoutainen 18 astetta. Rannalle ei siis ollut menemistä. Päädyimme siis varailemaan puolisolle hoitoaikoja kauneussalonkeihin. Edellisellä visiitillä ilusalongeja oli paljon. Nyt niitä oli erittäin paljon, joten aikoja sai helposti. Myös hintakilpailu piti hintatason jopa vain kolmanneksessa Suomen vastaaviin palveluihin.

Kierrellessämme keskustaa havaitsimme, että Citi-pub pursuili ranskalaisia perunoita syöviä ja olutta juovia suomalaisia, mutta esimerkiksi vieressä olevassa Kruusialaisessa ravintolassa, Kolhethi:ssä pääsimme samaan aikaan olemaan ainoat asiakkaat. Jatkoimme kiertelyä, kunnes istahdimme viihtyisään, vapaasti suomennettuna ”Ravintola vanhaan Apteekkiin” Sen eteen oli rakennettu lava, jossa aloitti pian soittamaan paikallinen Jazz / Räp / Rock bändi. Yhtyeen nimeä en tiedä, mutta soitannallinen osaaminen, persoonallisuus ja asenne olivat niin korkealla tasolla, että he olisivat ansainneet enemmän yleisöä.

Illalliselle menimme Ruutli kadulla olevaan venäläiseen keittiöön pohjaavaan ravintolaan, jossa nauttimamme seljanka ja silakkapihvit olivat hyviä, mutta kruusialainen viini ei vastannut odotuksiamme. Ruokailun jälkeen kävelimme reilun kilometrin päässä olevaan majapaikkaamme nukkumaan.

Perjantai 8.7.

Pitkään nukkumisesta on tylsää kirjoittaa blogia, mutta aamupäivässä ei draaman aineita ollut. Aamukävelyllä ihailimme Pärnun vaihtelevakuntoisia puutaloja.

Lounaalle kävelimme tutusti Nikolai Lehtlaan. Valitsimme lounaaksi kahdelle jaetun sakuskalautasen. Se sisälsi perinteisiä venäläisiä herkkuja: Suolakurkkuja, hillosipuleita, suolattua silavaa, täytettyjä peperoneja, silakkaa, valkosipulileipää, salamia ja herkkusieniä.

Lounaan jälkeen suuntasimme rannalle aurinkoon. Sää oli ruskettumiselle optimaalinen. Aurinko paistoi voimakkaasti, mutta tuhti tuuli piti viileänä, jotta auringossa jaksoi makoilla. Mukavampaa olisi tosin ollut tyynempi keli. Kuljeskelin kesken paistattelun kioskille vatsa hieman sisään vedettynä. Katsokaa norsua kuului vastaan tulevan parivaljakon suusta ja sormet osoittivat suoraan minuun. Ylpeyden rippeitä keräillessä haluan väittää, että he tarkoittivat kuvan elefanttia muistuttavaa liukumäkeä. Niin sen täytyi olla – Onhan se niin?

Kovimman paahteen taittuessa vaimoni matkasi vartalohoitoon ja minä parkkeerasin päivähoitoon kauneussalongin vieressä olevalle terassille. Molemmissa hinta – laatusuhde oli kohdallaan.

Illallinen oli Vee – kadulla sijaitsevassa Trahter Postpois – ravintolassa, jonka lista oli venäläinen. Söimme suolakurkkuja, hunajaa, valkosipulileipiä ja pääruoaksi taitavasti laitettua turskaa. Yksinkertaista ja hyvää.

Lauantai 9.7.

Varhainen herätys, koska toinen meistä menee hemmotteluhoitoon ja toinen jää siivoamaan asuntoa. Puolisoni lohdutti lapsiani siteeraten lähtiessä, että nallekarkit eivät mene aina tasan. Kaunistautuminen ja huoneiston kunnostus, sekä auton pakkaus oli suoritettu ennen kymmentä. Pääsimme hyvässä aikataulussa kohti Haapsalua. Sinne johti hyväkuntoinen ja hiljaisesti liikennöity tie. Viro on suurimpien kaupunkien ulkopuolelta tosi harvaan asuttua.

Saavuimme Haapsaluun juuri sopivasti lounasajan kynnyksellä. Kiertelimme kaunista ja suppeaa vanhaa kaupunkia. 

Valikoimme sen jälkeen lounaspaikaksi Talonpojan kapakan, joka oli nimensä mukaisesti sisustettu. Söimme kanttarellikeittoa ja pääruoaksi paistettua kuhaa. Yhteishinta oli 12 euroa ja maku vähintään erinomainen.

Jatkoimme pullein vatsoin kohti Tallinnaa. Palautimme Pärnun kodin avaimet ja parkkeerasimme sataman Rimin paikoitukseen. Kävelimme vanhaan kaupunkiin kahville. Tungosta oli paljon, johtuen osin vanhaan kaupunkiin vievän kadun isosta remontista. Kahviloissa oli kuitenkin sopivasti tilaa kahdelle ja tunnelma oli pääkaupungissakin mukava.

Rimin parkkipaikalta näkee D – terminaalin, mutta harvoin maassa ajavalle oikea-aikaisten kaarrosten tekemisessä oli haastetta. Parin tööttäyksen yllyttäminä ja muutaman sydämenlyönnin väliin jättämänä pääsimme kuitenkin ehjänä laivajonoon. Liikennehölmöilyt hävettävät, mutta pahinta mitä olisi voinut tapahtua, olisi ollut kevyt peltikolari matalalla vauhdilla.

Laivassa oli ilmeisen hyvä käyttöaste, sillä valitettavan harvoin avoinna oleva jugurttijäätelöbaari palveli nyt. Moni asia on minun mielestä huonolla tolalla nimenomaan Star – aluksella, mutta mansikkainen jugurttijäätelö on hyvää. Liikenteen ohella minua tosin hieman hävetti olla kyseisen baarin ainoa aikuisasiakas koko matkan aikana – vaimoni lisäksi.

Laivasta pääsi purkautumaan sujuvasti. Koira oli viihtynyt hoidossa. Vatsa oli reissun jäljiltä niin täynnä, että kodin tyhjä jääkaappi ei ollut edes harmistus ennen varhaista iltaunta.