Ruokaa ja kulttuuria, Pärnu (Haapsalu ja Tallinna) heinäkuu 2016

Ruokaa ja kulttuuria, Pärnu (Haapsalu ja Tallinna) heinäkuu 2016

Loma alkoi. Kotona sataa. Mökillä sataa. Budjetti ei oikein kestä äkkilähtöä Espanjaan, joten päädyimme ex-tempore matkalle Pärnuun. Sinne järjestyi suhteilla majapaikka ja Tallink Club kortti mahdollisti edulliset laivaliput autolle ja matkaajille.

Keskiviikko 6.7.

Eilisiltana tehtiin lähtemispäätös. Pakkaaminen jäi aamuun. Koiran jätimme matkalla hoitoon. Lievän kiireen saattelemana Länsi-Terminaaliin ajoissa 12.30 alkavaa checkkausta varten. Laivaksi sattui Tallinkin kaksikosta se huonompi, eli Star. Laivamatka oli välttämätön paha. Siis paikat hiljaisimmasta kolkasta ja ajankuluksi dekkari.

Auton sai puretuksi laivasta ulos vartin viiveellä, jonka syytä ei kuulutettu. Parin kilometrin päästä pääsi hakemaan avaimet. Tämän jälkeen ajoimme parkkitaloon vanhan kaupungin laidalle. 

Päivälliselle menimme suosikkiravintolaamme Troikaan, jossa oli pakettitarjouksena kaksi alkupalaa, snapsi ja pääruoka, sekä tuhti pihvi. Valinta ei ollut vaikea, vaikka snapsit menivätkin vaimon kanssa 2 – 0 jakaen, sillä Virossa on autolla ajoon nollatoleranssi alkoholin suhteen. Menu oli suolakurkkuja hunajalla ja smetanalla, blinejä punaisella kaviaarilla ja sipulilla, sekä tuhti ja oikein maukas pihvi.

Ruokailun jälkeen lähdimme ajamaan kohti Pärnua. Opasteet olivat kohdallaan. Tämä oli tärkeää, sillä Skodamme navigaattori tuntee noin 20 maata, josta osa hyvinkin eksoottisia, mutta Baltian kolmikko oli osaamisen ulkopuolella. Edellisen kerran ajoimme itse Pärnuun noin neljä vuotta sitten. Sen jälkeen tietä on kunnostettu ja tienvarren kaikki huoltoasemat ovat kokeneen melkoisen faceliftin. Etsimme kaupan Pärnun pohjoislaidalta ja hankimme suppean ensiapupakkauksen tarvikkeita. Majapaikkamme on entisessä hotellissa juuri kunnostetussa yksiössä. Oikea osoite ja lopulta myös oikea ovi löytyi melko helposti. Kello oli silti jo lähellä iltayhdeksää, joten tyydyimme nauttimaan perillepääsystä ja lähimaisemista.

Torstai 7.7.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kävelylle. Vierestä löytyi mainostettu ja kehuttu Tervis Spa. Pian sen jälkeen reitille osui entinen Scandic, Rannahotelli. Nämä katselimme ulkoa. Rannan katsastimme varpaat vettä hipoen. Ensimmäinen visiittimme osui aamukahveja varten Pärna –ja Nikolai kadun risteyksessä vanhassa puutalossa sijaitsevaan kahvilaan.

Kahvilan välittömässä läheisyydessä oli Pärnun Uuden Taiteen Museo, joten 4 euron pääsymaksulla sinne. Huonolle hoidolle jätetty vahvan Neuvostovaikutteinen rakennus on eräänlainen museo itsessään, tosin vastoin tarkoitusta. 

Päänäyttelynä museossa oli Man & Women & Alien. Pääosin Viron ja lähimaiden, myös Suomen ja Ruotsin, valikoitujen taiteilijoiden teoksia, jotka käsittelivät ihmisten suhdetta toisiinsa ja universumiin. Näyttelyn esipuheessa rinnastettiin Alienit ja pakolaiset niin sujuvasti, että Suomessa vastaavasta prologista olisi noussut kohu, josta olisi seurannut joko näyttelyn sulkeminen, tai suuri suksee.

Teokset, eikä suurin osa tekijöistäkään ollut minulle entuudestaan tuttuja. Teokset olivat sisällöltään isoja ja helpolla tavalla puhuttelevia, joten niitä oli ilo tutkia. Jokainen Teos, tai sarja olivat teemaltaan hieman toisistaan poikkeavia, mutta silti näyttelyotsikon alle hyvin sopivia. Ne käsittelivät myös isoja asioita, joten näyttelyn jälkeen katsojana koin itseni väsyneeksi. Näyttely oli mentaatisesti painava.

Kevyitä ja hauskoja ajan ilmiöille irvailevia teoksia sen sijaan löytyi porraskäytävän myyntinäyttelystä, jossa hauskimpia olivat Aatami ja Eeva, sekä hyvän ja pahan tiedon Apple, sekä oheinen ”Somerakkaus”.

Kulttuurinnälkää seurasi lounasnälkä. Sitä lähdimme selättämään Ruutli – kadun kulmassa sijaitsevaan Nikolai Lehtlaan. Seljanka oli hyvää, kuten aina. Juustoleikkeen kanssa tuli tilauksessa sohlaus. Kuvittelin saavani juustolla täytetyn taitelun lehtipihvin, mutta tilaus sisälsikin paksun pyöreän korppujauhoissa pyöritellyn leikkeen juustoa. Ummetuksesta kärsivistä olisi tällä pihvillä tullut muumeja, mutta onneksi vatsani on aktiivinen, joten vahinko ei päässyt kertaistumaan. 

Juustoleike oli itseasiassa ihan hyvä.

Matkan tarkoituksena oli paeta Suomen sateita aurinkoon. Se ei vielä onnistunut, sillä sää oli pilvipoutainen 18 astetta. Rannalle ei siis ollut menemistä. Päädyimme siis varailemaan puolisolle hoitoaikoja kauneussalonkeihin. Edellisellä visiitillä ilusalongeja oli paljon. Nyt niitä oli erittäin paljon, joten aikoja sai helposti. Myös hintakilpailu piti hintatason jopa vain kolmanneksessa Suomen vastaaviin palveluihin.

Kierrellessämme keskustaa havaitsimme, että Citi-pub pursuili ranskalaisia perunoita syöviä ja olutta juovia suomalaisia, mutta esimerkiksi vieressä olevassa Kruusialaisessa ravintolassa, Kolhethi:ssä pääsimme samaan aikaan olemaan ainoat asiakkaat. Jatkoimme kiertelyä, kunnes istahdimme viihtyisään, vapaasti suomennettuna ”Ravintola vanhaan Apteekkiin” Sen eteen oli rakennettu lava, jossa aloitti pian soittamaan paikallinen Jazz / Räp / Rock bändi. Yhtyeen nimeä en tiedä, mutta soitannallinen osaaminen, persoonallisuus ja asenne olivat niin korkealla tasolla, että he olisivat ansainneet enemmän yleisöä.

Illalliselle menimme Ruutli kadulla olevaan venäläiseen keittiöön pohjaavaan ravintolaan, jossa nauttimamme seljanka ja silakkapihvit olivat hyviä, mutta kruusialainen viini ei vastannut odotuksiamme. Ruokailun jälkeen kävelimme reilun kilometrin päässä olevaan majapaikkaamme nukkumaan.

Perjantai 8.7.

Pitkään nukkumisesta on tylsää kirjoittaa blogia, mutta aamupäivässä ei draaman aineita ollut. Aamukävelyllä ihailimme Pärnun vaihtelevakuntoisia puutaloja.

Lounaalle kävelimme tutusti Nikolai Lehtlaan. Valitsimme lounaaksi kahdelle jaetun sakuskalautasen. Se sisälsi perinteisiä venäläisiä herkkuja: Suolakurkkuja, hillosipuleita, suolattua silavaa, täytettyjä peperoneja, silakkaa, valkosipulileipää, salamia ja herkkusieniä.

Lounaan jälkeen suuntasimme rannalle aurinkoon. Sää oli ruskettumiselle optimaalinen. Aurinko paistoi voimakkaasti, mutta tuhti tuuli piti viileänä, jotta auringossa jaksoi makoilla. Mukavampaa olisi tosin ollut tyynempi keli. Kuljeskelin kesken paistattelun kioskille vatsa hieman sisään vedettynä. Katsokaa norsua kuului vastaan tulevan parivaljakon suusta ja sormet osoittivat suoraan minuun. Ylpeyden rippeitä keräillessä haluan väittää, että he tarkoittivat kuvan elefanttia muistuttavaa liukumäkeä. Niin sen täytyi olla – Onhan se niin?

Kovimman paahteen taittuessa vaimoni matkasi vartalohoitoon ja minä parkkeerasin päivähoitoon kauneussalongin vieressä olevalle terassille. Molemmissa hinta – laatusuhde oli kohdallaan.

Illallinen oli Vee – kadulla sijaitsevassa Trahter Postpois – ravintolassa, jonka lista oli venäläinen. Söimme suolakurkkuja, hunajaa, valkosipulileipiä ja pääruoaksi taitavasti laitettua turskaa. Yksinkertaista ja hyvää.

Lauantai 9.7.

Varhainen herätys, koska toinen meistä menee hemmotteluhoitoon ja toinen jää siivoamaan asuntoa. Puolisoni lohdutti lapsiani siteeraten lähtiessä, että nallekarkit eivät mene aina tasan. Kaunistautuminen ja huoneiston kunnostus, sekä auton pakkaus oli suoritettu ennen kymmentä. Pääsimme hyvässä aikataulussa kohti Haapsalua. Sinne johti hyväkuntoinen ja hiljaisesti liikennöity tie. Viro on suurimpien kaupunkien ulkopuolelta tosi harvaan asuttua.

Saavuimme Haapsaluun juuri sopivasti lounasajan kynnyksellä. Kiertelimme kaunista ja suppeaa vanhaa kaupunkia. 

Valikoimme sen jälkeen lounaspaikaksi Talonpojan kapakan, joka oli nimensä mukaisesti sisustettu. Söimme kanttarellikeittoa ja pääruoaksi paistettua kuhaa. Yhteishinta oli 12 euroa ja maku vähintään erinomainen.

Jatkoimme pullein vatsoin kohti Tallinnaa. Palautimme Pärnun kodin avaimet ja parkkeerasimme sataman Rimin paikoitukseen. Kävelimme vanhaan kaupunkiin kahville. Tungosta oli paljon, johtuen osin vanhaan kaupunkiin vievän kadun isosta remontista. Kahviloissa oli kuitenkin sopivasti tilaa kahdelle ja tunnelma oli pääkaupungissakin mukava.

Rimin parkkipaikalta näkee D – terminaalin, mutta harvoin maassa ajavalle oikea-aikaisten kaarrosten tekemisessä oli haastetta. Parin tööttäyksen yllyttäminä ja muutaman sydämenlyönnin väliin jättämänä pääsimme kuitenkin ehjänä laivajonoon. Liikennehölmöilyt hävettävät, mutta pahinta mitä olisi voinut tapahtua, olisi ollut kevyt peltikolari matalalla vauhdilla.

Laivassa oli ilmeisen hyvä käyttöaste, sillä valitettavan harvoin avoinna oleva jugurttijäätelöbaari palveli nyt. Moni asia on minun mielestä huonolla tolalla nimenomaan Star – aluksella, mutta mansikkainen jugurttijäätelö on hyvää. Liikenteen ohella minua tosin hieman hävetti olla kyseisen baarin ainoa aikuisasiakas koko matkan aikana – vaimoni lisäksi.

Laivasta pääsi purkautumaan sujuvasti. Koira oli viihtynyt hoidossa. Vatsa oli reissun jäljiltä niin täynnä, että kodin tyhjä jääkaappi ei ollut edes harmistus ennen varhaista iltaunta.