Lasten kanssa (sade)päivä Tukholmassa

Noro – virus keskustelu on ollut Elitloppet – risteilyn jälkeen päivittäin ainakin nettilehtien otsikoissa. Sairastuneiden määrät olivat laskeneet muutamiin matkustajiin risteilyä kohti, joten ennakkoon ei ollut syytä panikoida.

Ajelin kolmen lapsen kanssa Lahdesta Leppävaaraan ja soitin Spotifystä hyväntuulista kotimaista musiikkia, virittääkseni joukkuetta lomamoodiin. Jokin meni kuitenkin vikaan, koska vanhimmasta alkaen jälkikasvu kaivoi älypuhelimet ja korvanapit ja aloittivat kilpailevan viihdetarjonnan, jonka kohteeksi pääsivät jokainen erikseen. No jokainen kuunteli omaa suosikkimusiikkiaan, joten kai kaikki meni hyvin. Tunsin vain itseni taas niin kovin vanhaksi. Old is not dead.

Leppävaaraan auto parkkiin ja puoliso suoraan töistä mukaan matkaan. A – juna vei meidät keskustaan ilman odotteluja. 

Halusin esitellä meille maalaisille hieman pääkaupunkiamme, joten kävelimme rautatieasemalta Olympiaterminaaliin. Olihan siinä Kolmen Sepän patsasta, Svenska Teaternia ja presidentinlinnaa, mutta ylivoimainen yleisönsuosikki on Starbucks – kahvila. Sieltä muuten saa viidelle hengelle kahvit, eikä maksa kuin alun neljättäkymppiä.

Lippuja ei tarvinnut juurikaan jonottaa. Myös laivaan pääsi kävelemään odottamatta, hyvin etenevää kiinalaisvirtaa seuraten. En tiedä missä kohdassa murros on tapahtunut, mutta nykyään risteilyt ovat täysin riippuvaisia kaukoidän turismista. Kaikilla viimeisistä risteilyistäni, matkustajista on ollut monta kymmentä prosenttia kaukoidän turisteja. Onneksi ovat löytäneet laivamme, sillä maamme tarvitsee turistituottoja ja kansalaiset hyvät yhteydet Ruotsiin.

Laivalla lyhyt limpparituokio lasten kanssa ja jatkoaikatauluista sopiminen. Palaveria seuranneeseen parituntiseen lapsia ei juuri näkynyt, mutta illalliselle kaikki saapuivat ajoissa. Siljan buffet on runsas. Muutosta muutaman viikon takaiseen oli kastiketta sisältäneiden salaattien katoaminen tarjonnasta, ainakin suurimmaksi osin. Muutoin Noro – viruksen jälkimainingit näkyivät siivoojien runsaana määränä. Toki minulle ei selvinnyt, olivatko kyseessä siivoojat, vai siivoamista näyttelevät teatteritaiteen osaajat. Ohjeistuksena tuntui olevan, että siivoamisen täytyy näkyä. Siivoustulos tulee sitten jos on tullakseen.

Buffet ruokailu ei itselle mikään erityinen nautinto ole, mutta lapsille runsas tarjonta tarjoaa uusia makumaailmoja. Ilahduttavaa oli, että jälkikasvu halusi omatoimisesti nakkien ja ranskalaisten sijaan maistella ostereita ja muita erikoisempiakin herkkuja.

Tallink – pisteillä hankittujen hyttien luokitus oli C. Tämä tarkoitti sitä, että sijainti oli alakerroksissa. Muutoin hyteissä ei ollut mitään vikaa. Ilma oli OK ja hyttibileporukoita ei ollut ajautunut liian lähelle, joten uni oli ihan kohtuullista.

Aamiaisella nousi esiin synkät pilvet – valitettavan konkreettisesti. Epävakainen sääennuste oli muuttunut vakaaksi sateeksi. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä ensin Wasa – museoon ja sen jälkeen Gröna Lundiin. Wasa museo on sisätiloissa, joten päätimme edetä suunnitelman mukaan, mutta lapsille annettiin ennakkovaroitus, että huvipuisto voi vaihtua johonkin muuhun aktiviteettiin.

Siljan infopiste myi kertakäyttösadetakkeja kirkkailla väreillä. Niin pääsimme Teletapeiksi pukeutuneena kohti naapurimaata. Tunnelbanalle vei tuttu kävelyreitti. Yksi pysäkinväli konekyytiä ja vartin kävely. Djurgårdenin saarelle on helppo mennä.

Minä olen käynyt Wasa – museossa noin 30 – vuotta sitten. Muulle joukkueelle tämä kerta oli ensimmäinen. Hajaannuimme museoon kiertelemään yksin / kaksin oman kiinnostuksen mukaan. Jokainen lapsista – ja aikuisista löysi monia kiinnostavia kohteita. Museo on toteutettu konstailemattomaksi ja informaatio oli jaettu mukavan pieniin palasiin, joten jokainen sai niin paljon tietoa, kun jaksoi vastaanottaa. Laiva on ainutkertaisuudessaan hieno. Näin vanhoja laivoja ei pitäisi olla museoituna yhtäkään, mutta alus oli riittävän syvällä merenpohjassa riittävän pitkään, joten säilyminen oli mahdollista. Lisäksi ylös nostamisen jälkeen osaamista ja resursseja oli riittävästi, jotta pelastustyö onnistui. Näin kertakäyttökulutuksen ja muovin aikana eläneelle, yksityiskohtien määrä aluksessa oli häkellyttävä.

Wasa museon jälkeen vanhempainneuvosto kokoontui. Ulkona satoi, mutta ei erityisen kovaa. 

Päätimme siis mennä Gröna Lundin huvipuistoon, joka oli käytännössä Wasa museon vieressä. Sopivasti väritettyjen linssien läpi tulkittuna sää oli oikeastaan optimaalinen. Yleisöä alueella oli vain kohtuullisesti, mikä tarkoitti sitä, että juuri mihinkään laitteeseen ei tarvinnut jonottaa.

Lapset halusivat kiertää laitteita omana porukkana, joten meillä oli mahdollisuus pitää sadetta biergardenissa, jossa oli panostettu runsaasti aidon saksalaisen tunnelman saavuttamiseen.

Intensiivisen kolmetuntisen jälkeen palasimme tunnelbanalla takaisin laivaan juuri sopivasti. Kiire meinasi tulla, kun lehtikioskista piti etsiä uusinta, vielä ilmestymätönsä joogalehteä.

Sovimme menevämme ensimmäiseksi laivan kylpyläosastolle, koska olimme huolissamme, että lapset olisivat saattaneet vilustuttaa itseään sateessa. Kylpyläosasto oli pienehkö, mutta viihtyisä. Se on yksi parhaista kohteista Siljan laivoilla. Kapasiteetti ei kuitenkaan ole kovin suuri. Se lienee myös syys siihen, miksi laivayhtiö ei tätä palvelua näkyvästi markkinoi. Toinen syy voi olla tuottamattomuus. Liikaa poreissa rentoutuva asiakas ei kuluta katteellisempia palveluita.

Kylvyn jälkeen menimme buffee – ravintolaan illalliselle pitkän kaavan mukaan. Illallisen jälkeen ilta jatkui muumidiskossa lyhyen kaavan mukaan. Pitkään kaavaan ei virtaa riittänyt kenessäkään. Huvipuisto vaati veronsa.

Aamulla aamiainen, jonka jälkeen raitiovaunu, A – juna yhdistelmällä Leppävaaraan ja lounasaikaan kotiin.