Saarenmaan talvi

Tuttava täytti 50 - vuotta. Hän ei halunnut pitää juhlia, joten silloin kuuluu kliseisesti olla matkoilla. Kalenteri ja kukkaro rajasi kaukomaat pois laskuista. Oma tahto vei Naantalin kylpylää, tai Tallinnan kujia kauemmas. Edellisten väliin iteroitui heidän ja meidän ensivisiitti Saarenmaalle.

Kulkuvälineeksi Suomenlahden ylitykseen valikoitui edelliskerran tapaan Eckerö. Lähtöajat suosivat, hinta oli stilistisesti kilpailijaa edullisempi ja laivan palveluasenne ja siisteys hyvää tasoa. Pienet irtopisteet vielä kuvan kielihuollolliselle kukkaselle, paahtopaistimoniviljaruutu.

Laivasta pääsi reilussa vartissa Tallinnan kamaralle. Pärnua kohti vievät opasteet löytyivät nopeammin, ennen kuin navigaattorimme toipui laivamatkasta. Puolen tunnin kaupunkimaiseman jälkeen asutus loppui melko yhtäkkisesti. Sen jälkeen piti vielä ajaa vajaa vartti kohti Pärnua, ennen kuin Kuresaaren kyltit neuvoivat kääntymään oikealle. Hiljaisen tien varressa oli säännöllisin välein kahviloita ja yksi kokeilemamme grilli, jonka anti ei suuria kulinaarisia nautintoja tarjonnut. Kokemuksen kuitenkin, sillä koskaan aiemmin en ole seljankaani styroksisesta tuokkosesta lusikoinut.

Ajoitus Virtsuun meni hyvin, sillä 10 minuuttia saapumisemme jälkeen alkoi lastaus puolen tunnin lauttamatkaan. Jos tätä tekstiä joku oppaana lukee, niin oikeanpuolimmaisin kaista on meille, jotka emme ole lippua ennalta netissä varannut. Nettivaraus on helppo ja se nopeuttaa omaa laivaan nousua joillakin minuuteilla. Yksinkertaisten tietoliikenneaplikaatioiden käytössä Viro on edelläkävijämaa.

Edellisen innoittamana nostan esiin myös lautan R-Kioskin itsepalvelukassat, joilla limpparin sai jonottamatta. Monet paikalliset käyttivät lounasaikaan tapahtuvan ylityksen ruokailemiseen. Sivustakatsoen annokset olivat Suomen huoltoasematasoa.

Saarenmaalla oli vielä suoritettavana tunnin tasamaataival kohti Kuresaarta. Maisemat olivat lumisine puineen kauniita, mutta ajaessa ne jäivät ikuistamatta kuviksi. En tiedä olisiko sitä tehnyt muutenkaan, sillä ero omiin kotiteihin on vähäinen. Liikenne oli huomattavan hiljaista.

Hotellivalintamme kahden yön matkalle oli Johan Spa keskustan reunalta. Kylpyläosaston käyttö kuului edulliseen majoitushintaan. Spa ei ollut suuri, mutta toisaalta siellä oli kaikki perustarpeellinen. Aamiainen oli intiimi ja ihan hyvä. Meidän Paulig oli siellä ainoana brändinä viestimässä.

Kuresaari on kesäkaupunki. Talvella oli viikonloppuna hiljaista. Palvelut olivat kuitenkin avoinna. Kaupunginarkkitehtuuri oli melko tyypillistä Baltialaiselle keskisuurelle / pienelle kaupungille.

Kahviloista hauskin oli ehkä Retro kohvik, jossa pyöri videolta Misha karhun seikkailuja ja sisustus oli 70 - luvun henkinen. Oven edessä oli parkissa markkinointi - Lada.

La Perla oli ensimmäisen illan ruokapaikkavalintamme. Palvelu oli hyvää, tilaa oli ja ruoka oli hinta-laatusuhteeltaan hyvää. Menu oli Italialaispainotteinen.

Toisena iltana ruokailimme kellaribaarissa, Lokal, jonka tiloista puolet on pubia ja toinen puoli on ruokailijoille. Hetken olimme ainoa illallistaja, mutta aterian edetessä paikalle tuli myös toinen seurue. Tunnelmaa on siten vaikea kuvata, kun itsellä on sen luojana iso rooli, mutta paikka oli ihan hauskan oloinen. Tarjolla oli todennäköisesti paikallista villisikaa, joka oli hyvää

Ainoana matkan kokonaisena Saarenmaapäivänä teimme nähtävyysajelun. Ennakkoon selkeästi kiinnostavin oli Kaalin kraateri. Toki omasta tuhansien järvien maasta löytyy monia Kaalia paljon suurempia kraaterijärviä, mutta Kaalin kraateri on Euraasian suurin aikakautensa kraaterikuoppa. Tutkijat kinastelevat onko kraaterin ikä 4000, vai 8000 vuotta. Koska tieteelliset mallinnukset ovat ristiriidassa, niin minä tukeudun Kalevalaan ja miellän katselmuksen jälkeen kraatterin synnyn hyvin Kalavalalaiseen kerrontaan sopivaksi, jolloin ikä on tuosta tuoreemmasta päästä, ajalta jolloin suomalaiset olivat vasta matkalla Suomeen.

Kaali oli talvella kahta eläkeläistä lukuunottamatta autio. Kesällä paikalla on palveluita. Kaaliin on myös istutettuna presidentillinen tammi Tarja Halosen ja Lennart Meren toimesta. Huolimatta Viron agressiivisesta länsimaistumisesta tammi on kuitenkin selvästi itään päin kallellaan.

Anglan tuulimyllypuisto löytyi kymmenen minuutin ajomatkan päästä Kaalista. Se oli tammi-helmikuussa kuukauden suljettuna. Kyseessä on kuitenkin ulkoilmamuseo, joten olennaisen näki myös aidan takaa.

Kiertomatkan viimeinen kohde oli Pangan jyrkänne. Kyseessä on lähes pystysuora parinkymmenen metrin äkkijyrkänne, jonka alapuolella on meren matalikko. Yleensä jyrkät rannat jatkuu jyrkkinä myös merenpinnan alla. Pangasssa näkyi myös paljon joutsenia. Paikka oli kauniimpi, kuin kännykkäkameran kuviin sai ikuistetttua

Saarenmaa on parhaimmillaan kesällä. Talvella on hiljaista. Ravintolat ovat kuitenkin samoja. Kylpylöissä on talvella enemmän tilaa. Maisemat ovat kauniita myös talvella. Miksi siis en suosittelisi tätä myös talvimatkailuun. Varauksella kyllä. Kyllä tämä enemmän antaa, kun uusintakäynti Tallinnassa, tai sen laitamilla. Mitään niin ainutkertaista reissulla ei kuitenkaan ollut, että heti olisin uusintaa suunnittelemassa

Autolla Tallinnan seudun nähtävyyksille

Operaatio jouluksi lappiin koko takaiskun toisen kerran peräkkäin. Myös syy oli sama. Koiria ei saa hoitoon, eikä ne voi sinne tulla. Kompensaatioksi keksittiin lyhyen tähtäimen suunnitelmana matkustaa jouluostoksille Tallinnaan. Jatkojalostuksena päätettiin ottaa reissulle pituutta pari yötä, jotta yhden pitkän päivän voi varata luonnolle ja kulttuurille. Korkeaa kulttuuria reissuun mahtui sen verran, että ennakkoon Kumussa oli tarkoitus käydä.

Rahatilanne ennen matkaa oli sellainen, kuin lapsiperheillä joulun kynnyksellä on. Eli ainakaan kaikki ei voi olla kalliimman jälkeen. Ennakkokuluissa sai sen verran subventiota, että itse reissulla ei tarvinnut aktiivisesti säästää. Eckeröline on kampanjoinut ilmaisilla risteilyillä melko aktiivisesti. Niitä tuli myös meille työnantajan välittämänä. Hotels.com tarjosi edellisen reissun jäljiltä kaksi palkintoyötä. Auton joutui lautalle maksamaan. Tämä neljänkympin kulu oli ainoa, mikä budjettia kulutti ennen laivaan nousua.

Hotelliksi valikoimme The Von Stackelbergin. Valinnan kriteereinä oli sijainti, ilme, rauhallisuus, hotellirakennuksen tarina ja erityisesti intuitio valita jokin muu, kuin jo aiemmin kokeiltu. Hotellissa oli hyvää sijainti. Ison kadun varrella, joten sinne oli helppo tulla. Vanhaan kaupunkiin on sama matka, kuin Viru hotellista, mutta hotelli on rauhallisemmalla puolella Toompean kukkulaa. Telliskivi oli kävelymatkan päässä- Aamiainen oli erinomainen. Huone oli asiallinen ja siisti. Hotellin ravintola oli tyhjä ja tylyn oloinen. Samaa henkeä oli myös reseption. Me aistimme tiettyä tekoelitistisyyttä ja teennäistä arvokkuutta. Tätä arvokkuutta näki myös hotellin kampanjatarjouksissa ja ovh hinnoissa. Järkyttävän kalliita. Ilmaiseksi majoitukseksi kuitenkin oikein hyvä.

Ensimmäisenä iltana aikaa ei jäänyt oikein muuhun, kuin illalliseen. Päädyimme Vanhaan Kaupunkiin. Sisääntulo sinne on kauniimpi takakautta.

Ravintolat olivat suurimmalta osalta tuttuja. Troika ei enää houkutellut, kuten joskus. Peppersack ja Olde Hansa ovat turhan koluttuja. Kaikkien näiden ohi kävelyn jälkeen nousimme jyrkät portaat ylös kohti Balthasarin pöytiä. Valinta oli sikäli onnistunut, että kaikissa muissa pöydissä small talk kielenä oli Viro, tai venäjä. Hinnaltaan ravintola on vanhankaupungin lisineen lähellä Suomen tasoa. Ruoka oli hyvää, jopa oikein hyvää, mutta ei se mitään elämää suurempia elämyksiä tarjonnut. Valintani olivat häränhäntäkeitto, sekä talon spesiaalina esitelty sisäfilee, joka tarjoiltiin kuumalta kiveltä lähes raakana, siten, että kesken syönnin se kypsyi varmaan medium plussaksi menemättä kuitenkaan yhtään sitkeäksi.

Jälkiruoat jäi meitä energisemmille. Ilallisen jälkeen tarjolla oli enää unta.

Aamiainen hotellilla oli tosiaan hyvä. Vatsan täyttymisen jälkeen pakkauduimme autoon. Ensimmäinen kohde oli Keilan vesiputous. Putouksessa on pieni voimalaitos, joka tuottaa sähköä lähialueelle. Valjastamattoman veden putous on kaunis. Oikein kaunis. Lisäksi alueella oli xx, johon oli kiinnitetty rakkauden lukkoja. Ne olivat vielä paikallaan, toisinkuin Tampereella, jossa taiteilija kävi leikkaamassa ne putkipihdeillä irti ja sulatti ikuinen rakkaus teokseensa.

Matkamme jatkui kohti Paldiskia. Ennakkoon jättikiinnostavaa satamakaupunkia, jota ei puoli vuosisataa sitten kirjoitettu karttaan edes lyijykynällä. Paldiski on vanha ja merkityksellinen satama, joka sai suuruutensa Neuvostoliiton aikana maailman suurimpana ydinsukellusvenesatamana. Sotilastukikohdat on jauhettu pääosin kivimurskaksi, mutta koko historiaa ei voi hävittää. Historiaa kaupungilla on jo Pietari Suuren ajoilta ihan satamakaupunkina. Tältä ajalta ymmärrykseni mukaan on myös kaupungin majakan historia. Muuten olisin pitänyt sitä kommunistien juonena, sillä se ei ole edes ihan rannassa vaan valtatieltä katsoen sisämaan puolella, kuin houkutellakseen laivat rantakarikkoon.

Halusin nähdä kaupungissa Neuvostoliiton leiman arkkitehtuurissa ja näinkin. Kuitenkin saman voi nähdä vahvempana Mustamäellä ja yhtä vahvana 60 - luvuilla kasvaneiden suomalaisten kaupunkien lähiöissä. Ravintoloita Paldiskista löytyi yksi, joka tarjosi hyvän seljankan edulliseen hintaan. Meille tosin oli eri lista, kuin paikallisilla satamaduunareilla, jotka maksoivat oman keittonsa pienemmällä kasalla kolikoita.

Ihan helposti Paldiski ei turistille avaudu, mutta kun etukäteen tietää, mitä menee katsomaan ja miksi, niin kaupunki on tällöin ehdottomasti visiitin arvoinen. Minulle tämä oli yksi reissun kohokohdista.

Paldiskista jatkoimme takaisin kohti Tallinnaa. Rantaviivaa hipovalla tiellä on Turisalon jyrkänne ja näköalapaikka. Samalla paikalla on myös kesällä ranta, joka varmasti houkuttaa auringonpalvontaan. Sinne pitää kerran elämässä päästä myös kesällä. Näin alkutalvesta paikka oli jylhän ja vaikuttavan näköinen. Rantaa on helppo pitää vaarallisena. Jyrkänteen reunalla oli kaksi erillistä muistopaikkaa heille, ketkä eivät vaarallisuutta kyllin olleet kunnioittaneet. Pudotusta on parikymmentämetriä ja kaiteita, tai muita ei ole. Tyhjiä viinapulloja oli.

Varhaisesta startista johtuen ehdimme ajoissa takaisin Tallinnaan. Pikainen uudelleenpukeutuminen hotellilla ja Telliskiveen. Alueen myymälät olivat hyvin samanlaisia, kuin vuosi sitten. Illalliselle menimme F - Hoone ravintolaan, jonka lista oli täsmälleen, kuten vuosi sitten.

Paluupäivänä kävimme vartalohoidoissa ja ostoksilla. Ostoksia varten voi suositella Telliskiven uutta kauppahallia, josta saa ainakin kalaa ja kypsenettyä porsasta merkittävästi paremmalla hinta - laatusuhteella, kuin Suomesta