Kulkuvälineeksi Suomenlahden ylitykseen valikoitui edelliskerran tapaan Eckerö. Lähtöajat suosivat, hinta oli stilistisesti kilpailijaa edullisempi ja laivan palveluasenne ja siisteys hyvää tasoa. Pienet irtopisteet vielä kuvan kielihuollolliselle kukkaselle, paahtopaistimoniviljaruutu.
Laivasta pääsi reilussa vartissa Tallinnan kamaralle. Pärnua kohti vievät opasteet löytyivät nopeammin, ennen kuin navigaattorimme toipui laivamatkasta. Puolen tunnin kaupunkimaiseman jälkeen asutus loppui melko yhtäkkisesti. Sen jälkeen piti vielä ajaa vajaa vartti kohti Pärnua, ennen kuin Kuresaaren kyltit neuvoivat kääntymään oikealle. Hiljaisen tien varressa oli säännöllisin välein kahviloita ja yksi kokeilemamme grilli, jonka anti ei suuria kulinaarisia nautintoja tarjonnut. Kokemuksen kuitenkin, sillä koskaan aiemmin en ole seljankaani styroksisesta tuokkosesta lusikoinut.
Ajoitus Virtsuun meni hyvin, sillä 10 minuuttia saapumisemme jälkeen alkoi lastaus puolen tunnin lauttamatkaan. Jos tätä tekstiä joku oppaana lukee, niin oikeanpuolimmaisin kaista on meille, jotka emme ole lippua ennalta netissä varannut. Nettivaraus on helppo ja se nopeuttaa omaa laivaan nousua joillakin minuuteilla. Yksinkertaisten tietoliikenneaplikaatioiden käytössä Viro on edelläkävijämaa.
Edellisen innoittamana nostan esiin myös lautan R-Kioskin itsepalvelukassat, joilla limpparin sai jonottamatta. Monet paikalliset käyttivät lounasaikaan tapahtuvan ylityksen ruokailemiseen. Sivustakatsoen annokset olivat Suomen huoltoasematasoa.
Saarenmaalla oli vielä suoritettavana tunnin tasamaataival kohti Kuresaarta. Maisemat olivat lumisine puineen kauniita, mutta ajaessa ne jäivät ikuistamatta kuviksi. En tiedä olisiko sitä tehnyt muutenkaan, sillä ero omiin kotiteihin on vähäinen. Liikenne oli huomattavan hiljaista.
Hotellivalintamme kahden yön matkalle oli Johan Spa keskustan reunalta. Kylpyläosaston käyttö kuului edulliseen majoitushintaan. Spa ei ollut suuri, mutta toisaalta siellä oli kaikki perustarpeellinen. Aamiainen oli intiimi ja ihan hyvä. Meidän Paulig oli siellä ainoana brändinä viestimässä.
Kuresaari on kesäkaupunki. Talvella oli viikonloppuna hiljaista. Palvelut olivat kuitenkin avoinna. Kaupunginarkkitehtuuri oli melko tyypillistä Baltialaiselle keskisuurelle / pienelle kaupungille.
Kahviloista hauskin oli ehkä Retro kohvik, jossa pyöri videolta Misha karhun seikkailuja ja sisustus oli 70 - luvun henkinen. Oven edessä oli parkissa markkinointi - Lada.
La Perla oli ensimmäisen illan ruokapaikkavalintamme. Palvelu oli hyvää, tilaa oli ja ruoka oli hinta-laatusuhteeltaan hyvää. Menu oli Italialaispainotteinen.
Toisena iltana ruokailimme kellaribaarissa, Lokal, jonka tiloista puolet on pubia ja toinen puoli on ruokailijoille. Hetken olimme ainoa illallistaja, mutta aterian edetessä paikalle tuli myös toinen seurue. Tunnelmaa on siten vaikea kuvata, kun itsellä on sen luojana iso rooli, mutta paikka oli ihan hauskan oloinen. Tarjolla oli todennäköisesti paikallista villisikaa, joka oli hyvää
Ainoana matkan kokonaisena Saarenmaapäivänä teimme nähtävyysajelun. Ennakkoon selkeästi kiinnostavin oli Kaalin kraateri. Toki omasta tuhansien järvien maasta löytyy monia Kaalia paljon suurempia kraaterijärviä, mutta Kaalin kraateri on Euraasian suurin aikakautensa kraaterikuoppa. Tutkijat kinastelevat onko kraaterin ikä 4000, vai 8000 vuotta. Koska tieteelliset mallinnukset ovat ristiriidassa, niin minä tukeudun Kalevalaan ja miellän katselmuksen jälkeen kraatterin synnyn hyvin Kalavalalaiseen kerrontaan sopivaksi, jolloin ikä on tuosta tuoreemmasta päästä, ajalta jolloin suomalaiset olivat vasta matkalla Suomeen.
Kaali oli talvella kahta eläkeläistä lukuunottamatta autio. Kesällä paikalla on palveluita. Kaaliin on myös istutettuna presidentillinen tammi Tarja Halosen ja Lennart Meren toimesta. Huolimatta Viron agressiivisesta länsimaistumisesta tammi on kuitenkin selvästi itään päin kallellaan.
Anglan tuulimyllypuisto löytyi kymmenen minuutin ajomatkan päästä Kaalista. Se oli tammi-helmikuussa kuukauden suljettuna. Kyseessä on kuitenkin ulkoilmamuseo, joten olennaisen näki myös aidan takaa.
Kiertomatkan viimeinen kohde oli Pangan jyrkänne. Kyseessä on lähes pystysuora parinkymmenen metrin äkkijyrkänne, jonka alapuolella on meren matalikko. Yleensä jyrkät rannat jatkuu jyrkkinä myös merenpinnan alla. Pangasssa näkyi myös paljon joutsenia. Paikka oli kauniimpi, kuin kännykkäkameran kuviin sai ikuistetttua
Saarenmaa on parhaimmillaan kesällä. Talvella on hiljaista. Ravintolat ovat kuitenkin samoja. Kylpylöissä on talvella enemmän tilaa. Maisemat ovat kauniita myös talvella. Miksi siis en suosittelisi tätä myös talvimatkailuun. Varauksella kyllä. Kyllä tämä enemmän antaa, kun uusintakäynti Tallinnassa, tai sen laitamilla. Mitään niin ainutkertaista reissulla ei kuitenkaan ollut, että heti olisin uusintaa suunnittelemassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti