Rahatilanne ennen matkaa oli sellainen, kuin lapsiperheillä joulun kynnyksellä on. Eli ainakaan kaikki ei voi olla kalliimman jälkeen. Ennakkokuluissa sai sen verran subventiota, että itse reissulla ei tarvinnut aktiivisesti säästää. Eckeröline on kampanjoinut ilmaisilla risteilyillä melko aktiivisesti. Niitä tuli myös meille työnantajan välittämänä. Hotels.com tarjosi edellisen reissun jäljiltä kaksi palkintoyötä. Auton joutui lautalle maksamaan. Tämä neljänkympin kulu oli ainoa, mikä budjettia kulutti ennen laivaan nousua.
Hotelliksi valikoimme The Von Stackelbergin. Valinnan kriteereinä oli sijainti, ilme, rauhallisuus, hotellirakennuksen tarina ja erityisesti intuitio valita jokin muu, kuin jo aiemmin kokeiltu. Hotellissa oli hyvää sijainti. Ison kadun varrella, joten sinne oli helppo tulla. Vanhaan kaupunkiin on sama matka, kuin Viru hotellista, mutta hotelli on rauhallisemmalla puolella Toompean kukkulaa. Telliskivi oli kävelymatkan päässä- Aamiainen oli erinomainen. Huone oli asiallinen ja siisti. Hotellin ravintola oli tyhjä ja tylyn oloinen. Samaa henkeä oli myös reseption. Me aistimme tiettyä tekoelitistisyyttä ja teennäistä arvokkuutta. Tätä arvokkuutta näki myös hotellin kampanjatarjouksissa ja ovh hinnoissa. Järkyttävän kalliita. Ilmaiseksi majoitukseksi kuitenkin oikein hyvä.
Ensimmäisenä iltana aikaa ei jäänyt oikein muuhun, kuin illalliseen. Päädyimme Vanhaan Kaupunkiin. Sisääntulo sinne on kauniimpi takakautta.
Ravintolat olivat suurimmalta osalta tuttuja. Troika ei enää houkutellut, kuten joskus. Peppersack ja Olde Hansa ovat turhan koluttuja. Kaikkien näiden ohi kävelyn jälkeen nousimme jyrkät portaat ylös kohti Balthasarin pöytiä. Valinta oli sikäli onnistunut, että kaikissa muissa pöydissä small talk kielenä oli Viro, tai venäjä. Hinnaltaan ravintola on vanhankaupungin lisineen lähellä Suomen tasoa. Ruoka oli hyvää, jopa oikein hyvää, mutta ei se mitään elämää suurempia elämyksiä tarjonnut. Valintani olivat häränhäntäkeitto, sekä talon spesiaalina esitelty sisäfilee, joka tarjoiltiin kuumalta kiveltä lähes raakana, siten, että kesken syönnin se kypsyi varmaan medium plussaksi menemättä kuitenkaan yhtään sitkeäksi.
Jälkiruoat jäi meitä energisemmille. Ilallisen jälkeen tarjolla oli enää unta.
Aamiainen hotellilla oli tosiaan hyvä. Vatsan täyttymisen jälkeen pakkauduimme autoon. Ensimmäinen kohde oli Keilan vesiputous. Putouksessa on pieni voimalaitos, joka tuottaa sähköä lähialueelle. Valjastamattoman veden putous on kaunis. Oikein kaunis. Lisäksi alueella oli xx, johon oli kiinnitetty rakkauden lukkoja. Ne olivat vielä paikallaan, toisinkuin Tampereella, jossa taiteilija kävi leikkaamassa ne putkipihdeillä irti ja sulatti ikuinen rakkaus teokseensa.
Matkamme jatkui kohti Paldiskia. Ennakkoon jättikiinnostavaa satamakaupunkia, jota ei puoli vuosisataa sitten kirjoitettu karttaan edes lyijykynällä. Paldiski on vanha ja merkityksellinen satama, joka sai suuruutensa Neuvostoliiton aikana maailman suurimpana ydinsukellusvenesatamana. Sotilastukikohdat on jauhettu pääosin kivimurskaksi, mutta koko historiaa ei voi hävittää. Historiaa kaupungilla on jo Pietari Suuren ajoilta ihan satamakaupunkina. Tältä ajalta ymmärrykseni mukaan on myös kaupungin majakan historia. Muuten olisin pitänyt sitä kommunistien juonena, sillä se ei ole edes ihan rannassa vaan valtatieltä katsoen sisämaan puolella, kuin houkutellakseen laivat rantakarikkoon.
Halusin nähdä kaupungissa Neuvostoliiton leiman arkkitehtuurissa ja näinkin. Kuitenkin saman voi nähdä vahvempana Mustamäellä ja yhtä vahvana 60 - luvuilla kasvaneiden suomalaisten kaupunkien lähiöissä. Ravintoloita Paldiskista löytyi yksi, joka tarjosi hyvän seljankan edulliseen hintaan. Meille tosin oli eri lista, kuin paikallisilla satamaduunareilla, jotka maksoivat oman keittonsa pienemmällä kasalla kolikoita.
Ihan helposti Paldiski ei turistille avaudu, mutta kun etukäteen tietää, mitä menee katsomaan ja miksi, niin kaupunki on tällöin ehdottomasti visiitin arvoinen. Minulle tämä oli yksi reissun kohokohdista.
Paldiskista jatkoimme takaisin kohti Tallinnaa. Rantaviivaa hipovalla tiellä on Turisalon jyrkänne ja näköalapaikka. Samalla paikalla on myös kesällä ranta, joka varmasti houkuttaa auringonpalvontaan. Sinne pitää kerran elämässä päästä myös kesällä. Näin alkutalvesta paikka oli jylhän ja vaikuttavan näköinen. Rantaa on helppo pitää vaarallisena. Jyrkänteen reunalla oli kaksi erillistä muistopaikkaa heille, ketkä eivät vaarallisuutta kyllin olleet kunnioittaneet. Pudotusta on parikymmentämetriä ja kaiteita, tai muita ei ole. Tyhjiä viinapulloja oli.
Varhaisesta startista johtuen ehdimme ajoissa takaisin Tallinnaan. Pikainen uudelleenpukeutuminen hotellilla ja Telliskiveen. Alueen myymälät olivat hyvin samanlaisia, kuin vuosi sitten. Illalliselle menimme F - Hoone ravintolaan, jonka lista oli täsmälleen, kuten vuosi sitten.
Paluupäivänä kävimme vartalohoidoissa ja ostoksilla. Ostoksia varten voi suositella Telliskiven uutta kauppahallia, josta saa ainakin kalaa ja kypsenettyä porsasta merkittävästi paremmalla hinta - laatusuhteella, kuin Suomesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti