Matka-aakkoset

Matka-aakkoset oli pari vuotta sitten pieni hitti kansallisten matkabloggaajien pienessä joukossa. En ollut tuolloin vielä aktiivinen. Ajauduin parin blogin innoittamana miettimään asiaa omien reissujeni kautta. Ajatus lähti siinä määrin lentoon, että kirjoitan myös omani pienenä nostalgiatrippinä matkoihini.

A – Alberobello 2015. Pieni Unicefin maailmanperintökohdelistalle noussut, trullitaloistaan tunnetuksi tullut kylä Barin maakunnassa Italiassa. Majoittuminen trullihotelliin kuulosti romanttiselta ajatukselta. No sitä se olikin, mutta toteutus astmasairaan puolison kanssa antoi kaksi kokemusta samalla kerralla. Ensimmäisen ja viimeisen. Mutta lyhyeksi jääneet yöunet ja aamuköhä ei ole yhtään pois kylän uniikkiudelta ja kauneudelta.

B – Bahrain 1995. Lähi-Idän islamistiseksi vapaamielinen valtio nousi käyntini aikoihin Suomen matkatoimistojen uutuuskohteeksi. Pidin sitä tuolloin tulevana Dubaina ja halusin vierailla ennen kuin turismi pilaa kohteen alkuperäisyyden. Kiirettä ei olisi tarvinnut pitää. Formula1 – kilpailut maahan ovat tulleet ja siten tunnettuutta globaalisti. Riidat naapurimaa Qatarin kanssa ovat nostaneet maahan matkustusvaroituksia. Länsiturismi siis tuskin maata pilaa. Tuttavat Saudi-Arabiasta käyväy täällä viettämässä vapaa-aikaa liberaalimman alkoholipolitiikan vuoksi. En tiedä millaista meno nykyään on. Käydessäni alkoholia tarjoiltiin pääasiassa hotellien ravintoloissa. Hauska oli nähdä siellä muslimeja kaljalla rukousnauhaa juomisen aikana pyörittäen. Pysyy synnit tasapainossa. Kuvassa on elämänpuu, nähtävyys, joka sinnittelee olosuhteissa, joissa olisi kuulunut luovuttaa.

C – Capri 1992 ja 2013. Jylhänkaunis saari Italiassa, Amalfin rannikon edustalla. Konservatiivista ja elitististä elämänmenoa ja huikeita maisemia. Suurta muutosta ei parissa vuosikymmenessä ollut tapahtunut. Jos vierailurytmini pysyy samana, niin olen seuraavalla kerralla eläkeiän kynnyksellä ehkä kaikkein omimmillani tässä kohteessa.

D – Dresden 2018. Dresdenin vanhakaupunki on huikean kaunis. No toisaalta se on myös maailman ehkä uusin vanhakaupunki, sillä koko vanhakaupunki pommitettiin maailmansodassa nurin. Kyseessä on siis rekonstruktio. Ainakaan suomalaiset turistit eivät ole kaupunkia vielä löytäneet. Minä kuitenkin ennustan kaupungin turismille positiivista tulevaisuutta. Kaupunki ja koko sen ympäristö Elbe – joen suistoineen ovat seesteisiä ja kauniita.

E – El Caminito Del Ray 2017. Aikanaan, ennen sulkemistaan maailman vaarallisimman vaelluskohteen maineessa ollut patikointireitti on kunnostettu kokomaan ennen uudelleenavaamista. Maisemat ovat ennallaan ja vaaran tuntu on aistittavissa, vaikka reitin kulkeminen on täysin turvallista. Vihjeenä ryhmän kanssa reitille meneville. Kannattaa jättäytyä porukan hännille. Siellä on rauhallisinta kulkea. Bussi ei kuitenkaan jätä. Huikeista maisemista saa enemmän irti, kun ihmispaljous ei ole aivan iholla.

F – Fuengirola. Suomen eteläisimmäksi kolkaksi irvaillusta paikasta saa helposti kuvan lomakohteesta, jonne en ainakaan halua. Lihapullia, humalaisia suomalaisia ja turistikrääsää. On siellä kaikkea tuota, mutta: Siellä on myös liian kuumaa sydänkesää lukuunottamatta loistava ilmasto, hyvää tuoretta kalaa ja kalaruokia, helppo verkosto ulkomailla asumiseen ja sen suunnitteluun, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, esimerkiksi minulle kolmesti viikossa kokoontuva bridgekerho. Menen sinne nyt syksyllä kuukaudeksi asumaan. Vähän kuin huumeidenkäyttäjä, teen ihmiskoetta, voinko porttiteorian perusteella ajautua muutaman kokeilun jälkeen täysin ulkosuomalaiseksi, mikäli työni sen mahdollistavat sen lähivuosina. 

G – Gibraltar 2017. Todella kaunis, mutta ahtaaksi rakentunut veroparatiisisaari Euroopan eteläisimmässä kolkassa. Vanhahtavaa Brittiläistä elämänmenoa ympäristössä, jonne se ei luontaisesti kuulu. 

H- Huairuu 1999. En tiedä moniko on Huairuusta koskaan kuullut. Kiinanmuurista useimmat on. Huairuusssa on se eniten turisteja keräävä pätkä muuria. Kävin siellä nuorena miehenä. Samalla kun sain ensikosketuksen Pekingiin. Siihen Pekingiin, josta pidin kovin. Silloin aivan keskustassa oli vielä soukkeja asumiskäytössä, mummoja puistojoogassa ja kohtuullisen hyvää ilmaa hengittää. Seuraavalla kerralla Pekingin Olympialaisissa 2008 kaupunki oli jo kasvanut pilvenpiirtäjäpyhätöksi, jossa vanha oli jyrätty uuden alta samoja virheitä tehden, kuin länsimaissa joitain vuosikymmeniä aiemmin. Hienoa, että Kiina kehittyy ihmisoikeuksissa, ympäristökysymyksissä ja taloudellisesti, mutta harmi, että talouskasvu ei voinut rakentua vanhaa arvostavammin.

I – Iitti yhä 2018. Iillä alkavia kaupunkeja ei muuten Euroopasta, tai muualtakaan mahdottomasti löydy. Italiaa en halua tähän kirjoittaa, koska minun saapasmaassa on monia itsenäisiä maakuntia ja alueellisia erityispiirteitä. Iitissä ja sen keskustassa Kausalassa on oikein kaunis pieni kesätori. Se on kuin 70 – luvulta. Myyntipaikkoja ei ohjata ainakaan järkiperustein. Vierekkäin on perunaa, antiikkia, villasukkia, arpoja ja kahvia, sekä pullaa. Asiakkaat ovat vanhoja ja hyväntuulisia. Kenelläkään ei ole kiire. Paitsi minulla. Minä juoksen torin kerran vuodessa fiilistelläkseni, onko verkkaisuus vielä voimissaan. On se, mutta minä en ole torin henkeä vielä oppinut kunnioittamaan. Puolustuksekseni totean, että sentään havaitsen sen.

J – Jerid 2014. Jerid on Tunisian länsilaidalla oleva suolajärvi, joka sellaisenaan ei suuria kokemuksia tarjoa. Siellä on kuitenkin katsottavissa lähes takuuvarma, upea ja nopea auringonnousu. Voi niitä varmasti ihailla muuallakin, mutta minä en ole yhtä kaunista päivän avautumista nähnyt missään.

K – Kappadokia 2015. Maanmuodoltaan hämmentävä maakunta itäisessä Turkissa. Alueella on yli parintuhannen vuoden historia aina Rooman vallan ajasta lähtien. Se ei minua kiinnostanut, mutta oli hauska katsella omituisesti rapautuneita kiviä. Niiden sisälle oli myös rakennettu laajamittaisesti asuntoja niiden muovattavuuden ansiosta. Parhaiten alueen pääsi näkemään ja kokemaan kuumailmapallosta käsin. Sellaisella lentely oli muutenkin minulle once in lifetime kokemus.

L - Lontoo 2012. Kaikkea pitää kokeilla kerran elämässä. Siis myös Hop In Hop Off busseja. Pitkä viikonloppu on aivan liian lyhyt aika tutustua näin suureen kaupunkiin. Olin matkalla vajaan kymmenen hengen kaveriporukalla. Tarkoitus oli katsoa koirakilpailut, futismatsi, tutustua Lontoon pubikulttuuriin, seurata Olympialaisten painikisat paikanpäälllä ja ottaa siinä sivussa yleiskuva suurkaupungista. Arvelin yhden ottelun verran poikapainia riittävän, kun en muista poiketen ollut lajiharrastunut ja hyppäsin sightseeingbussiin. Takariviin. Otin muiden tavoin paljon valokuvia. Keskimääräinen tulos oli Big Ben pienenä ja pari Japanilaisturistia suurena.

M – Monaco 2012. Lapsena maailman kiinnostavimpia asioita olivat autot ja urheilu. Vuoden yksi kohokohdista oli Monacon Gp ja Keke Rosberg kisaamassa Ylen esittämässä tv-lähetyksessä. Formuloita en ole katsonut ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Siitä syystä oli käsittämätön dejavo – tunne, kun vanhat kisat ja rataprofiili piirtyi mieleen Monacon rantabulevardia kävellessä. Sortseissa ei ollut asiaa Monte Carlon kasinolle. Pieni harmi, sillä olisi sinne kuulunut kai viikkoraha käydä häviämässä.

N – Nizza 2012. Nizzan Cagnes Sur Mer on ehkä maailman kaunein ravirata aivan Ranskan Rivieran rannan tuntumassa. Katsomot olivat tyhjillään tavallisissa laukkakisoissa, mutta suurtapahtumissa paikka varmaan herää huikealla tavalla eloon.

O – Orlando 1992. Juuri täysikäistyneenä amerikkalainen unelma on varmaan puhuttelevimmillaan. Jenkkiautot, Coca Cola, pisin talouden nousukausi maailmansodan jälkeen, Miami Vice telkkarin primetimessa ja Disney Worldin satujen keinotekoinen täydellisyys. Tuoreena abiturienttina maailma oli vain minua varten, mutta unelmakuplan aisti silti. Miksi Star Islandin kodit olivat aidattu, miksi kadulla oli kerjäläisiä ja miksi pelko nousi pintaan, kun Art Deco vaihtui parissa korttelissa slummiksi. Näin jälkikäteen ajatellen erittäin hyödyllinen matka oman elämän arvojen rakentumisen kannalta.

P – Praha 2018. Kävin Prahassa hiljattain ensimmäistä kertaa. En minä uutta visiittiä ole suunnittelemassa, mutta ymmärrän käyntini jälkeen miksi Prahan keskusta on nostettu Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Iso, ehyt, kompakti ja kaunis kokonaisuus, jossa on paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Ainoa harmi oli astronomisen kellon piilossaolo remontin vuoksi.

Q – Tämä kuuluu enemmän Neil Armstrongille. Minulla ei ole kokemusta

R – Riika 2013. Riikan lentokentällä olen käynyt varmaan kymmenen kertaa, koska pidän Air Balticista sen edullisuuden ja toimivuuden vuoksi. Vain kerran olen jalkautunut kaupungille parin päivän visiitille. Riikan vanhassakaupungissa on paljon samaa kuin Tallinnan. Molemmat ovat vanhoja hansakaupunkeja. Samaa on myös ympäröivän keskustan rakentumisessa. Uutta rakennusta nousee. Vanhaa ränsistynyttä jää väliin. Osa entisöidään, osa jää. Juuri samaa oli vuosituhannenvaihteen Tallinnassa. Latvia vaurastuu Viroa hitaammin, joten minulle, hitaalle oivaltajalle Riika tarjosi tietyn flashbackin etelänaapurimaamme kehityksestä.

S – St Moritz 2012. Sveitsin elitistisin laskettelukeskus tarjoaa puitteet yli sata vuotta vanhalle hevosurheilutapahtumalle, White Turfille, jota kävin opintomatkaksi verhotulla reissulla katsomassa. Yhteistä kotimaisiin jääraveihin oli se, että hevoset kilpailivat. Nilsiän jääraveissa pukeudutaan pilkkihaalariin ja juodaan kahvia. Tällä jäätiköllä pukukoodina oli turkki ja shampanjatarjoilu hoidettiin lämmitetyistä teltoista. Laskettelurinteiltä oli huikeat maisemat. Mäessä oli yllättävän hyvin tilaa. Tulkitsin asian niin, että täällä näyttäytymässä käyminen on aktiivista osallistumista suositumpaa.

T – Tanger 2017. Afrikan tähteä olin etsimässä. En löytänyt. Olin lukenut boheemista vapaakaupungista. Näin ahdistavan ilmapiirin ja pikavoittoja etsivät kaupustelijat. Jotain jäi siis puuttumaan. Luulen, että palaan vielä uusiin etsintöihin.

U – Uumaja 1997. Vaasasta Uumajaan kulkeva lauttabisnes on ilmeisen kannattamatonta. Yritykset reitillä ovat vaihdelleet, mutta liikennöinti on pysynyt melko säännöllisenä. Puolisoni oli Uumajan yliopistolla opintovaihdossa, joten sain hyvän syyn laajentaa raviratabongausta kotimaan rajojen ulkopuolelle.

V – Vieste 2015. Lähes mitäänsanomaton pikkukaupunki Foggian maakunnassa Italiassa. Mutta se ranta. Lähes yhtä hienoa hiekkaa kuin Saharassa. Juuri sopivan loivasti syvenevä vesi ja pystysuoran jylhät maisemat. Voisin kirjoittaa myös, että paloin siellä pahemmin kuin koskaan. Voisin kertoa, että taskurapu puri minua varpaaseen. Mutta en kerro, koska ranta oli niin kaunis ja hyvä, että moiset pikkuvahingot eivät haittaa yhtään.

W – Whistler 2010. Olin hurraamassa Janne Ahosen Olympiamitalille täällä maailman kauneimmaksi sanotussa laskettelu ja talviurheilukeskuksessa Olympiakomitean kutsuvieraana Vancouverin kisojen aikaan. Juhlinta oli hieman ennenaikaista, koska lajia paremmin tietävät huomasivat, että ponnistus riittä vain sinänsä kunniakkaaseen neljänteen sijaan. Keskus oli kokonaan kisaorganisaation käytössä, joten oma laskeminen ei ollut mahdollista.

(X)

Y – Yykeänperä, eli norjankieliseltä nimeltään Skibotn. Täällä ei ole oikein mitään. Tänne on pitkä matka. Palaan silti tänne usein Lapin matkoillani. Täällä vaan on niin kaunista.

Z – Zakopane 2013. Zakopane on aivan Etelä-Puolassa sijaitseva talviurheilukeskus. Kasprowy Wierch on sen isoin vuori, jossa on haastavia rinteitä, joille pitää nousta kaupungista erillisellä köysiradalla. Yhden mieluisen päivän pääsin viettämään näissä rinteissä. Keskustassa on tarjolla myös helpompia mäkiä, mutta niiden lumitilanne ei ainakaan tuolloin ollut kovin hyvä. 

Å – Åland 1992. Kävimme kimppahevosemme kanssa kaksi eri reissua kilpailemassa Ahvenanmaan raveissa. Kilpailujen urheilullinen taso ei ollut erityisen kova. Ensimmäisellä kerralla tuloksena oli kaksi voittoa peräkkäisinä päivinä. Toisella kerralla kunniakas kakkossija Ålands Casinon avokätisesti sponsoroimassa vuoden pääkilpailussa.

Ä – Äkäslompolo. Sukumökin sijainnista johtuen Äkäslompolo osuu reittien varrelle monta kertaa vuodessa. Äkäslompolosta lähtee monta vaellusreittiä, josta ruska-aikaan palkitsevia maisemia tarjoilee kohtuullisin ponnisteluin ainakin Varkaankuru.

Ö – Ödsted 1985. Ödsted on ihan mitäänsanomaton paikka Tanskassa, lähellä Billundia, jossa on Legoland. Kävin siellä hieman toisellakymmenellä olevana moottoripyöräreissulla. Kokemus oli nuorelle miehelle hieno. Kuva ei ole ehkä ihan Ödstedistä, mutta samalta seudulta kuitenkin.

Blogi sisältää muutaman kuvalainauksen, jotka ovat löytyneet Google kuvahaulla.