Kööpenhaminan joulutori

 

Yrityksen pikkujoulut on ovella. Naapurikaupungissa olisi sopivan sorttinen iskelmä / rock festivaali, mutta ajankohta ei sovi monille. Lahdessa olisi standup – ilta Sibeliustalolla, mutta hotelleja ei ollut järkevästi tarjolla. Pikkujoulut olivat jo vähän peruutusuhan alla, kunnes kumppaniyritykseltä tuli päätös, että emme voi omistaa yhteisyritystä 50-50, vaan heidän päämies haluaa 51%. Jollakin tuo prosentti oli mahdollisuus kompensoida, niin päätimme lähteä koko yrityksen voimin Tanskaan opintomatkalle tuon prosentin toimiessa maksuvälineenä. Opintomatkassa oli vierailu biokaasulaitokselle asianmukaisesti, mutta pääpaino oli Kööpenhaminassa.

Minun edellinen vierailu oli vuosikymmenten takaa, joten muistikuvat kaupungista olivat joko hataria, tai median muokkaamia.

Kööpenhaminan keskusta on kaunis joen näköinen Nyhavn – kanava, postikorttimaiset talot sen rantamilla ja paljon kävelykatuja.

En varsinaisesti ole tori – ihminen, enkä jouluihminen, mutta joulutorin pystyy silti kauniiksi ja tunnelmalliseksi havainnoimaan. Kiireettömyys ja avaruus olivat hyviä puolia.

Kööpenhamina on kuuluisa tivolistaan. Koen itseni tivoliin yli-ikäiseksi, mutta puitteet näyttivät pimenevässä illassa kauniilta.

Kiva reissu, mutta taidettiin samalla nostaa rimaa tulevien vuosien pikkujouluille

Manserock näyttely Vapriikissa

 

Talvinen viikonloppu Tampereella. Pääpaino oli bridgen sm – karsinnoissa, joihin osallistuimme koko kuuden hengen voimin. Tämä yhdistettynä parittomaan joukkuemäärään johti yhteen ylipitkään taukoon peleissä. Oman joukkueen sisältä tuli onneksi vinkki, miten tauko kannattaa hyödyntää. Mene Manserock näyttelyyn!

Onneksi aikaa oli tarpeeksi, sillä sotkin Vapriikin ja Finlaysonin ja etsin näyttelyä ensin jälkimmäisestä. Finlaysonin rakennus takaa kiertäen pääsi katselemaan myös melko kuivana olevaa koskea. Pian löytyivät myös opasteet Vapriikkiin. Samalla lipulla pääsi kaikkiin eri näyttelyihin. Siinä olisi ollut museoähkyä niin pitkäksi ajaksi, kuin esillepanoa kykenisi vastaanottamaan.

Kävin lyhyestä katselemassa jotakin käytävällä olevaa keskiaikatapahtumaa ja ajauduin sen jälkeen pelimuseoon. Kiva, aikansa suosikki, viidenkymmenenpennin pajatso löytyi. Samoin monia tietokonepelejä, jotka olin jo unohtanut. Kultaiselta 80-luvulta ja sitä seuraavalta ajalta.

Mutta itse Manserock – museo. Sellainen se oli, kuin arvata saattaa. Meitä 50 plus ikäisiä miehiä katselemassa lapsuuden ja nuoruuden idoleiden tavaroita. Muutama wannabe rock-kukko kertomassa tarinaa, miten oli saanut keikalta jonkun paperittoman Eppu – singlen, tai muistelemassa, kun oli ravintolassa jutellut pitkään Juicen roudarien kanssa.

Eppujen huone oli hauskasti lavastettu samanlaiseksi, kuin Akun Tehdas levyn kansi. Popedalla oli oma huone, samoin Juicella. Monia vähemmän tunnettuja toimijoita oli hyvin esillä, kuten Tries, Kontra ja Nolo&Rähjä. Ääntä ja liikkuvaa kuvaa oli myös monissa eri kohteissa. Varmaan olisi löytynyt jotakin uutta, jos olisi jaksanut ottaa käynnin opintomatkana. Nyt olin vain pikaisesti fiilistelemässä.

Kannatti käydä