Kahden maailmanperintökohteen Cordoba

Teimme Fuengirolasta yhden päivän automatkan Cordoban maailmanperintökohteisiin. Päätimme lähteä liikkeelle varhain, sillä autovuokraamossa puhuivat matkan Cordobaan kestävän neljä tuntia. En vielä tiedä, mihin se perustui, koska lähes koko matka oli moottoritietä ja reilussa parissa tunnissa olimme perillä. Matkalla ei paljoa maisemia katseltu, sillä aamu alkoi valjeta vasta Cordoban kohdilla. Ehkä oli luontevaa ajaa pimeässä, sillä olin liikkeellä ilman ajokorttia, joka jäi kotimaahan lähtötohinoissa. Onneksi ei tullut pysäytyksiä.

Cordoban historiallisen keskustan vieressä oli muutama kohtuullisen kokoinen maksullinen parkki, jotka palvellevat auttavasti sesonkina. Me olimme liikkeellä ensimmäisten joukossa, joten parkkiruuduissa oli valinnanvapautta. Ihan ensimmäisenä suuntasimme ylittämään Roomalaisen sillan, jonka takaa u-käännöksen jälkeen vanhakaupunki avautuu. Silta oli kaunis, mutta tosiasiallisesti siinä on Rooman vallan ajalta jäljellä vain perustuksia. Kaunis se oli jälkikäsiteltynäkin.

Sillan takana oli kaunis portti.

Pian portista kävelyn jälkeen löysimme 700 – 900 luvulla rakennetun moskeijan, La Mezquitan, joka olisi maailman kolmanneksi vanhin moskeija, ellei siitä olisi tehty kristillistä kirkkoa 1236 vuonna vallanvaihdoksen yhteydessä.

Alue oli kokonaisuutena mielenkiintoinen ja hyvin pidetty. Olimme parin tunnin kävelyn jälkeen melko vaikuttuneita. Kohde oli maailmanperintökohdestatuksen arvoinen. Etukäteen olin skeptisempi Madinat al – Zahran suhteen, sillä esiin kaivamaton osa siitä on vaarassa jäädä laittoman rakentamisen alle paikallisviranomaisten ollessa kovan rahan rakentamisen alla ainakin jonkin verran voimattomia. Arvelen, että maailmanperintökohde status on voitu antaa ainakin epävirallisesti vivuksi korruption vastaisiin toimiin. Huoleni turhasta visiitistä oli kuitenkin aiheeton.

Madinat al Zahra löytyi helposti noin kymmenen kilometrin päästä laitakaupungin vaihtuessa maaseutumaiseksi. Navigaattori opasti parkkipaikalle, jonka takana oli osin maan alle rakennettu museorakennus, jossa oli auditorio, sekä museo Madinasta löydetyistä tavaroista. Esinekokoelma oli melko suppea.

Itse Madinasta on saatu kaivettua esiin vain noin 10% sen kokonaispinta-alasta. Esiin kaivetulla alueella kävellessä Madinan ideasta monitasoisena hallintokaupunkina saa kuvan. Jotenkin käsittämätöntä, että 1000 – vuotta sitten on ollut mahdollista rakentaa kaupunki ilman luontaista asumistarvetta, vain kalifaatiksi. Historiantuntemukseni mukaan koko kaupunki on rakennettu vain, jotta Abd ar – Rahman III olisi voinut nimittää itsensä kalifiksi. Toisaalta tyhmyyden ylistystä, toisaalta rakentamisarkkitehtuuri ei varmaan kehittyisi ilman suuruudenhulluutta. Kai tässä on samaa analogiaa, kuin Formulakisojen liikenneturvallisuuteenkin vaikuttavilla kehitystöillä.

Paluumatkalla poikkesimme moottoritieltä hieman pienemmille teille ja ajelimme maalaismaisemissa kohti kotia, jonne ehdimme hyvin ennen pimeää.