Ajatus automuseoon tutustumisesta
syntyi tuttavan yllytyksestä. On kuulemma mahtava paikka. Puhui
varmasti totta, mutta hän pitää asuntoautojen rakentamisesta ja on
ihan eri tavalla kiinnostunut autoista, kuin minä.
Luulen, että löysin parhaan
mahdollisen reitin Fuengirolasta Malagan automuseolle. Silloin piti
matkustaa junalla kohti Malagaa, mutta jäädä pois kaksi asemaa
ennen päätepistettä, Victoria Kent asemalla. Asemalta on korttelin
siirtymä isolle tielle, joka taittuu liikenneympyrästä oikealle.
Sen tien päässä on automuseo. Matkaa asemalta on reilun kilometrin
verran.
Palvelu automuseon sisäänkäynnillä
oli erittäin ystävällistä. Ilahduin myös pihalla sähköautojen
tankkauspisteistä, sekä museon sanomasta että autoilussa on
tulossa ekologisempia aikoja tulevaisuudessa.
Entä itse museo? Hämmennyin. Jo ensi
askelilla mieleeni palasi lapsuuden autopelikortit, jotka esittelivät
mitä hienoimpia vanhoja autoja. Hispano Suiza, Lancia, Alfa Romeo,
Jaguar, Maserati, Studebaker, Panhard, Desoto ja paljon paljon lisää.
Kuvaavaa runsaudelle oli, että Rolls Roycelle ja Bentleylle oli oma
hallinsa. Museossa oli varmaan kymmeniä sellaisia autoja, joista
mikä tahansa olisi voinut olla yksinään vetonaula automuseolle.
Autojen lisäksi museo esitteli jokaisen auton yhteydessä aikakauden
muotia.
Helicron, ranskalainen prototyyppiauto
vuodelta 1932. Näitä on vain kaksi maailmassa. Toinen on
Nashvillessä.
Kaunis elokuvista tuttu Jaguar malli
John Lennonin suunnittelema hippi Rolls
Royce vuodelta 1969
Topolino juuri sellaisena, kuin se
myöhemmin on Cars – lastenelokuun piirretty
Ilmeisen harvinainen avo – Citroen.
Kaunis.
Timantti – Rolls Royce, joka oli jo
ennemmin korni, kuin kaunis.
Muskeliautoja näyttelyssä oli monia.
Tässä Cadillacissa maskuliini uho oli ehkä persoonallisimmin
esillä.
Solar vuodelta 2009 toimii
aurinkokennoilla, joita katto on täynnä.
Tsekkiläinen Tatra, joita ei ole
montaa säilyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti