Ruskaretki Kuusamon suunnalla 2020

 Neljän yön ruskaretki starttasi Lahdesta neiti "melkein 14v" koulupäivän jälkeen. Ensimmäiselle päivälle ei siis asetettu kovin suuria tavoitteita. Jotain silti tapahtui. 

Piipahdimme Parikkalan Patsaspuistossa. Kiva paikka.

Joensuussa on Pitseria Gaudeamus, jonka listalla on vain yksi pitsa - fantasia. Jokainen voi valita itselleen sopivimmat täytteet. Konsepti oli sama jo 1993, jolloin Joensuuhun muutin. Varmaan pitkään jo ennen sitä. Toimivaa konseptia on turha muuttaa.

Pohjois-Karjalan poliisi sen sijaan voisi poistaa kameran siitä tolpasta, joka on muutama kilometri Joensuusta kohti Kajaania. Tie näytti ihan satasen alueelta, mutta sallittu nopeus oli vaan 80. No edellisestä sakosta on jo vuosia aikaa.

Majoituksemme oli Kolilla Vanhan Koulun Majatalossa. Viihtyisä ja persoonallinen paikka, jonka ainoat kotimaiset majoittujat olimme. Muut olivat marjastajia Baltian suunnalta.

Toisen reissupäivän aamumme olisi voinut alkaa kansallismaisemien ihailulla Kolin huipulta. Kyllä me sinne maisemahissillä ajoimme, mutta sumun seasta näkyi vain sumua. 

Hiljaisen Kansan kohdalla sää oli jo hieman selkeämpää.

Varhain liikkeelle lähteneenä ehti kuitenkin hyvissä ajoin Hossan kansallispuistoon, jossa teimme Ölkyn ylityksen.

Kolmannen reissupäivän kohteena oli Riisitunturi

Neljännen päivän retkikohde oli Rytiköngäs.

Majoittuminen ja päivittäinen kylpylöintipaikka oli Holiday Club Kuusamo, jossa oli edullinen kampanjatarjous.

Rytiköngäs

Rytikönkään Reissu on viiden kilometrin helppo patikointi metsä -ja suomaisemissa. Alkumatkan opaste oli hieman surullisessa kunnossa, mutta itse reitti oli helppokulkuista.

Alkuun reitti kulki metsäpolkua, sen jälkeen tuli vastaan suoniittyjä ja pieniä lampia. 

Puolivälin jälkeen oli rytiköngäs. Kaunis, mutta ei kovin suuri vesiputous.

Pian tämän jälkeen polku yhtyi Karhunkierroksen reittiin, jota se jatkoi Oulankajoen uoman mukaisesti lähtöruudulle

Ensikokemus Riisitunturin ruskasta

 Riisitunturille menemistä olen suunnitellut jo vuosia. Erityisesti talven tykkylumiset maisemat ovat näyttäneet huikeilta. Myös nyt, alkavan ruskan aikaan, odotukset oli korkealla.

Odotuksia oli myös muilla. Hieman yllättäen auton joutui paikoittamaan jo muutaman sadan metrin päähän lähtöruudusta, koska patikoitsijoita oli niin paljon. Syitä on monia. Hyvä sää, alkava ruskasesonki, koronan vaikutukset kv - matkailuun, jne. Metsähallitukselle runsas vierailijamäärä ei ole tullut kokonaan yllätyksenä, sillä parkkipaikan laajennustyöt oli täydessä käynnissä.

Riisin Rääpäsy on reilun neljön kilometrin rengasreitti, jolla pääsee näkemään riisitunturin parhaat palat kevyellä tekemisellä.

Ihan reitin alussa on "Tapion Pöytä", alaosaltaan reilun kokoinen kuusi, joka ei kasvata latvaa ollenkaan.

Sen jälkeen maisemat muuttuvat pikkuhiljaa karummiksi. Maaruska on kaunista. Samoin etelään avautuvat maisemat.

Laella on tilaa huilailulle ja maisemien katselulle. 

Pian reitin jatkuessa tulee pieni lampi, jonka takana avautuu oheinen näkymä.

Reittiä oli jäljellä noin kilometrin verran. Keskustelumme oli jo vaihtunut luonnosta puhumisesta älykelloihin, askelmittareihin ja muuhun vastaavaan, kun paikallinen vanhus pysäytti meidät ja kehotti hetken katselemaan vaellussauvansa suuntaan. Arveli, ettei me olla nähty luonnossa hiiripöllöä. Oikeassa oli. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta resoluution vuoksi.

Menomatkalla ei kahviloita juuri näkynyt, joten teimme visiitin muutaman kilometrin päähän sesonkeina avoinna olevaan kahvila Korpihillaan. Miellyttävä miljöö ja hyvä palvelu.

Julma Ölkky syyskuu 2020

 

Julma Ölkky on jäänyt minulta aiemmilla samalle suunnalle kohdentuneilla reissuilla noteeraamatta. Suotta, sillä Ölkky tarjoaa kullekin kävijälle sopivan kokoisia reittejä patikoitavaksi ja maisemat ovat hienoja.

Alun perin ajatuksissa oli mahdollinen veneretki, mutta aikataulumme oli sellainen, että autossa istumista oli puolen tuhatta kilometriä takana, joten mieluummin fyysistä toimintaa, kuin lisää istumista. Turistivene näkyi matkan varrella.

Patikointireitiksi valikoitui Ölkyn ylitys. Tämä tarkoitti Ölkyn rantatörmällä patikointia kauniissa maisemissa järven puoliväliin asti.

Sen jälkeen ohjelmassa oli pientä jännitystä siitä, miten saadaan askeleistaan hieman arka koira kävelemään riippusiltaa. Suunnitelmana oli laittaa lapsi kävelemään edellä ja paimentava koira hihnassa perään. Toimi. Kuvaustauko keskellä parasta maisemaa jäi tosin tekemättä. En ole itsekään riippusilloilla parhaimmillani.

Paluumatkalla piti olla mahdollisuus katsella vuosituhansia vanhoja kalliomaalauksia. No, niitä piti tosiaan katsella. Vuodet ovat virtyttäneet maalauksia paljon. Kyllä niitä juuri erotti, mutta alikulkutunnelimaalauksiin tottuneelle ne eivät erityisesti hypänneet silmille.

Kokonaisuutena reitti oli järven ympäri patikoinniksi vaativa, sillä korkeuserot ovat isoja ja osa nousuista oli jyrkkiä. Peruskuntoinen teini jaksoi hyvin. Ylipainon kanssa eläville keski-ikäisille loppumatka oli työläämpää.

Hyvä kohde.

Hiljainen Kansa

 

Hiljainen kansa on kummallinen nähtävyys Suomussalmella. Koreografi Reijo Kela loi hiljaisen kansan osaksi Ilmarin Kynnös esitystään 1988. Teoksen oli tarkoitus olla kertaluontoinen, mutta hahmot herätettiin uudelle keikalle Helsinkiin Tuomiokirkon portaille vuonna 1994 yhdeksi päiväksi Kainuun maakunnan esittäytymisen yhteydessä.

Tämän jälkeen Hiljainen kansa löysi nykyisen sijoituspaikkansa. Hahmot saavat kesän alussa uudet päät. Uudet vaatteet niille tulee kahdesti vuodessa.

Nähtävyytenä Hiljainen kansa on iso, vaikuttava ja sopivan kummallinen.

Meidän aloittelevalle paimenkoiralle Hiljainen Kansa tarjosi elämyksen. Hieman vaan kun katsella paimentaa, niin lähes tuhat päätä on aivan hiljaa.

Parikkalan patsaspuisto

 

Parikkalan patsaspuisto

Kun tarpeeksi monta kertaa ajaa nähtävyyden ohi, alkaa alitajuntaan nousta huoli, menetänkö minä jotain, kun en vaivaudu tutustumaan. Usein ohi ajetut nähtävyysmerkit olisivat saaneet ohitetuiksi jäädäkin, mutta Parikkalan patsaspuisto on itselle sopivan mittaisen pistäytymisen arvoinen.

Patsaspuisto on ITE - taiteilija Veijo Rönkkösen elämäntyö. Eläessään palkituksi tulleen oman tien kulkijan teokset olivat alkuun oman kehohuollon mukaisesti joogaavia omakuvia. Myöhemmin teemoina olivat lapsihahmot, humoristiset karikatyyrihahmot ja osin myös pelottava fantasiamaailma. Lajissaan patsaspuisto on Euroopan johtava niin kooltaan, kuin laadultaan

Myös puutarha on kasvien osalta monimuotoinen, mutta meidän joukkueen syyskäynnillä hieman vuodenajan lakaisema.

Vierailkaa ja tukekaa keräys -ja vapaaehtoisvaroin ylläpidetyn puiston toimintaa.