Julma Ölkky on jäänyt minulta aiemmilla samalle suunnalle kohdentuneilla reissuilla noteeraamatta. Suotta, sillä Ölkky tarjoaa kullekin kävijälle sopivan kokoisia reittejä patikoitavaksi ja maisemat ovat hienoja.
Alun perin ajatuksissa oli mahdollinen veneretki, mutta aikataulumme oli sellainen, että autossa istumista oli puolen tuhatta kilometriä takana, joten mieluummin fyysistä toimintaa, kuin lisää istumista. Turistivene näkyi matkan varrella.
Patikointireitiksi valikoitui Ölkyn ylitys. Tämä tarkoitti Ölkyn rantatörmällä patikointia kauniissa maisemissa järven puoliväliin asti.
Sen jälkeen ohjelmassa oli pientä jännitystä siitä, miten saadaan askeleistaan hieman arka koira kävelemään riippusiltaa. Suunnitelmana oli laittaa lapsi kävelemään edellä ja paimentava koira hihnassa perään. Toimi. Kuvaustauko keskellä parasta maisemaa jäi tosin tekemättä. En ole itsekään riippusilloilla parhaimmillani.
Paluumatkalla piti olla mahdollisuus katsella vuosituhansia vanhoja kalliomaalauksia. No, niitä piti tosiaan katsella. Vuodet ovat virtyttäneet maalauksia paljon. Kyllä niitä juuri erotti, mutta alikulkutunnelimaalauksiin tottuneelle ne eivät erityisesti hypänneet silmille.
Kokonaisuutena reitti oli järven ympäri patikoinniksi vaativa, sillä korkeuserot ovat isoja ja osa nousuista oli jyrkkiä. Peruskuntoinen teini jaksoi hyvin. Ylipainon kanssa eläville keski-ikäisille loppumatka oli työläämpää.
Hyvä kohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti