Riisitunturille menemistä olen suunnitellut jo vuosia. Erityisesti talven tykkylumiset maisemat ovat näyttäneet huikeilta. Myös nyt, alkavan ruskan aikaan, odotukset oli korkealla.
Odotuksia oli myös muilla. Hieman yllättäen auton joutui paikoittamaan jo muutaman sadan metrin päähän lähtöruudusta, koska patikoitsijoita oli niin paljon. Syitä on monia. Hyvä sää, alkava ruskasesonki, koronan vaikutukset kv - matkailuun, jne. Metsähallitukselle runsas vierailijamäärä ei ole tullut kokonaan yllätyksenä, sillä parkkipaikan laajennustyöt oli täydessä käynnissä.
Riisin Rääpäsy on reilun neljön kilometrin rengasreitti, jolla pääsee näkemään riisitunturin parhaat palat kevyellä tekemisellä.
Ihan reitin alussa on "Tapion Pöytä", alaosaltaan reilun kokoinen kuusi, joka ei kasvata latvaa ollenkaan.
Sen jälkeen maisemat muuttuvat pikkuhiljaa karummiksi. Maaruska on kaunista. Samoin etelään avautuvat maisemat.
Laella on tilaa huilailulle ja maisemien katselulle.
Pian reitin jatkuessa tulee pieni lampi, jonka takana avautuu oheinen näkymä.
Reittiä oli jäljellä noin kilometrin verran. Keskustelumme oli jo vaihtunut luonnosta puhumisesta älykelloihin, askelmittareihin ja muuhun vastaavaan, kun paikallinen vanhus pysäytti meidät ja kehotti hetken katselemaan vaellussauvansa suuntaan. Arveli, ettei me olla nähty luonnossa hiiripöllöä. Oikeassa oli. Kuva ei valitettavasti tee oikeutta resoluution vuoksi.
Menomatkalla ei kahviloita juuri näkynyt, joten teimme visiitin muutaman kilometrin päähän sesonkeina avoinna olevaan kahvila Korpihillaan. Miellyttävä miljöö ja hyvä palvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti