Bridgeä Pärnussa

 

Bridgeä Pärnussa

Pärnussa on ihan vilkkaan oloinen bridgekerho. Satunnaiselle matkailijalle peliin osallistuminen on tehty helpoksi, sillä joka maanantai kokoonnutaan Willys Baariin Riia Maanteelle pelaamaan henkilökohtaista. Paria ei siis tarvitse sopia.

Vastaanotto kesäkuisena maanantaina oli iloisen hyväksyvä. Kerholaisten kesken on todella hyvä henki. Keskustelua siivitti nauru. Luulen, että ei minulle, vaikka kovin paljoa en vielä puhutusta Eestin kielestä ymmärrä.

Kello tullessa kuusi pelaajia oli yhtä vaille kolmen pöydän verran. Kotikerhosta tuttu soittelukierros ja kymmenen minuutin kuluttua puuttuva pelaaja oli pöydässä. Kilpailussa oli pöytämäärästä johtuen IMP – laskenta. Luulin heti ensimmäisessä jaossa häviäväni. Vastustaja oikealta ilmaisukahdensi ensin ja tarjosi sen jälkeen viisi ruutua meidän neljän padan päälle uhrauksena omillaan – kuuden kortin värillä. Pari kriittistä korttia istui suotuisasti, joten meidän 4S on tasan kotona ja tähän tuli vain kolme kahdennettua vaarattoman vyöhykkeen pietiä meidän vaaravyöhyke täyspelin päälle. Luulin, että uhraus oli ainoa laatuaan, mutta kaikki muut merkinnät olivat sama sitoumus kahdella pietillä ilmeisesti lähtökorttivalinnasta johtuen.

Pärnussa tarjotaan kovaa. Osasyy tähän on varmaan systeemissä, Rannaruudussa, joka rajattuna avauksena mahdollistaa taktisen tarjoamisen vastauskädestä. Tuloksellisuus vaihtelee. Yhdessä jaossa meitä vastaan kolmas käsi tarjosi 1D avaukseen 2D nollalla pisteellä ja ristimarmicilla. Etenimme tämän jälkeen 3 ristiin, jonka avaaja yritti rankaisukahdentaa, mutta vastaaja pakeni 3D. En ollut silloin vielä perillä tarjouskulttuurista, joten neljän piedin sitoumus jäi kahdentamatta. Tuloksena -200 ja meedeli.

Pelimuotona oli 2 jakoa joka parin kanssa ja vaihdot tehtiin samassa pöydässä nortin pysyessä paikoillaan. Siis kuusi jakoa / kierros. Tämän jälkeen tuloslaskenta ja vihreän hissin logiikalla parhaat ykköspöytään. Toimiva systeemi.

Viimeiselle kierrokselle pääsin ykköspöytään ja kortit istuivat sopivissa suunnissa. Täyspelit tarjoamalla pääsi juuri sen verran plussalle, että tuloksena oli niukka voitto. Samoin sain kutsun seuraavalle päivälle Bum Bum baarissa pelattavaan parikisaan.

Kutsuja teki tosin oharit, mutta sama oli tehty kerhon yhdelle aktiiville, joka kysyi minua pelaamaan. Tämä sopi. Systeemiksi Rannaruutu. Sangin siirrot varmistin, muuta ei ehditty sopia. Pärnun kerhon taso on oikein vertailukelpoinen Suomen kerhoihin. Tässä peli-illassa tosin vastustajat eivät kunnostautuneet juuri meitä vastaan. Yksi revokki, useampi kiinniotettu ylitarjoaminen ja laiskoja puolustuksia. Meillä oli kolmen kierroksen jälkeen 70/90 pistettä, eli olimme voittamassa kisaa, vaikka emme osallistuisi enää viimeiselle kierrokselle.

Viimeinen kierros ei enää sujunut. Partneri päätti avata sinänsä hyvällä 14 pisteen kädellä vahvalla ristillä norttina. Vastustaja kahdensi näyttäen ristejä. Tarjosin positiivisen hertan ja luulin tekeväni TPV:n. Partneri näytti padalla värinsä. Improvisoin 2C tarjouksen pitääkseni sarjan etenevänä mahdollisimman edullisesti. Partneri näytti ruudulla toisen värin, johon jatkoin 2H, koska minun näkemykseni mukaan meillä voi olla isoslammi vielä kolmessa valttivärissä. Olisi ollut myös sangissa, mutta tämä jäi löytymättä, kun partneri passasi. 12 tikkiä ja merkintä omalle puolelle. Sillä ei ansaitusti saanut pisteitä, koska vertailutulokset olivat herttatäyspelejä ja ruutuslammi. Jo kuudella sangilla olisi saanut topin.

Vaikka katastrofijakoon ei ollut kiva lopettaa, sovimme jo jatkopeleistä, kun vaan maisemissa pysyn. On tosi iso etu, kun kakkoskodin lähellä pääsee harjoittamaan harrastustaan.

 

KQTxx

Q

AQJTxx

x

 

 

AJ

AJTxxx

KTx

Ax

 

1C – X – 1H – p

1S – P – 2C – X

2D – P – 2H

.