Viikko Tel Aviv helteessä heinäkuussa 2022

Idea viikon Tel Aviv visiittiin syntyi harrastukseni, bridgen kautta. Israelin bridgeliitto tarjosi maajoukkuetasoiselle joukkueelle kustannuksia kattavan kutsun tulla pelaamaan heidän suurimpaan tapahtumaan, 54. Tel Aviv bridgefestivaaliin. Joukkueen sai innostettua ja kesäloma tuli buukatuksi pari kuukautta ennen h – hetkeä.

Bridgestä enemmän linkin takaa.

Israeliin ei ole erityisen helppo saapua Suomesta. Lentoja on vain kahtena päivänä viikossa, joista peleihin sopi ainoastaan perjantain tulo ja perjantain poistuminen. Kone saapui hieman ennen puolta yötä. Maassa vietetään laajamittaisesti siestaa perjantai – iltapäivästä lauantai-iltaan, joten sinänsä kätevä junayhteys lentokentältä keskustaan ei ole perjantain saapumisella mahdollinen, vaan on pakko turvautua sapattilisää laskuttavaan taksiin.

Ensimmäinen taksikuski oli jo vastassa terminaalissa. Kyyti olisi maksanut 200 sekeliä. Tallinnassa terminaalissa on vastassa aina pimeät huijarit, niin varmaan myös täällä, eli kiitos ei, etsimme oikean taksin. Sinne oli hyvät opasteet ja pitkä jono. Viiden minuutin jonotuksen jälkeen palasimme etsimään pimeää taksia. Oli jo saanut pokan. Me ei kuljetusta.

Taksijonossa meni reilu tunti, koska yli puolet takseista ajoi sen ohi ja huutelivat kyytiä jalkakäytäville kertoen suunnan, joka oli heidän kotimatkansa suuntaan. Tel Aviv huutoihimme he vastasivat päätä puistellen. Lopulta kyyti saatiin. Kuski puhui hyvän englannin ja ajoi ripeästi kotihotellille hintaan 180 sekeliä. Säästimme tunnin jonotuksella noin kuusi euroa!

Hotellimme, Leonardo Tower, on noin 25 kerroksinen, Tel Avivin ensimmäisen aallon pilvenpiirtäjä. Aulassa oli sekaista ja hotelli oli hukannut varauksemme. Puoli tuntia kinailua ja dokumenttien näyttämistä, jonka jälkeen vielä tunti odottelua. Lopulta saimme hyvät huoneet, mutta ensimmäinen yö alkoi vasta kellon hipoessa kolmea ja aamulla oli pelipäivä. Majoittumisessa oli muitakin pieniä ongelmia. Avainkortit toimivat oikutellen ja hotellin palvelutaso esimerkiksi takseja tilatessa, tai siivouksen osalta oli hyvin vaihtelevaa.

Israelilaiset ovat hyvin ylpeitä omasta Luvatusta Maastaan, mutta länsimaisin silmin Israel on Arabivaltio. Samoja sohlauksia ja epäluotettavuuksia vaihtorahojen kanssa, kuin Tunisiassa, Algeriassa, tai Marokossa. Valtio on vauras, uudet talot näyttäviä, mutta kulttuuri on arabialainen – mielestäni.

Hotellin aamiainen oli erittäin monipuolinen, mutta lihaton. Uima-allas oli pieni, mutta hienosti korkealle sijoitettu. Pieni tuuli piti ilman siedettävän viileänä ja altaassa mahtui auttavasti uimaan. Allasbaari oli auki vaihtelevasti.

Leonardo hotelli sijaitsi Ramat Ganissa. Ramat Gan ei ole Tel Avivia, mutta kun siitä kävelee rautatiesillan yli, niin varsinainen Tel Aviv alkaa. Ramat Gan on jonkin sortin Pasila. Hyvät junayhteydet joka suuntaan, paljon korkeita toimistorakennuksia, mutta ei oikein palveluita.

Yksi palvelu olisi voinut olla ruoka. Minun mielestäni Israelin ruokakulttuuri on huono. Pelipakan ainoa lounasmahdollisuus oli kuiva hodari. Pubiruokana oli kasvispitsaa, tai hodari. Vaihtelevasti avoinna olevista kebabkioskeista sai kebabbia, kuten muuallakin. Hummusta yritin syödä kerran, kun muuta ei sapattina löytynyt. Ei kuulu suosikkeihini. Ns Ala carte ravintola yritti tarjota hampurilaisia, tai leikkeen. Ihan ok, mutta ABC – tasoa kotimaisittain kolmenkympin annoshinnalla. Rannasta sain merianturaa, joka oli hyvää, mutta annoshinta hipoi viittäkymppiä euroissa mitattuna.

Ranta oli kaunis. Erilainen, kuin muualla, koska pilvenpiirtäjät nousivat heti rannan takaa ja Euroopassa usein näkyviä vuoria ei ollut.

Aivan rannan takaa halusin mennä katsomaan Valkoista Kaupunkia, joka tarkoittaa noin 4000 funkkistyylisen talon keskittymää, joka kattaa koko Tel Avivin kantakaupunkia. En tiedä löysinkö kävellen parhaita paikkoja. Joitain kuvia otin. Paremman kuvan Valkoisesta kaupungista sai yhdellä taksimatkalla, kun pitkä ajelu avasi kaupungin arkkitehtuuria. En tiedä onko tämä maailmanperintökohdestatuksen arvoinen, mutta luulen, että statuksella pyritään estämään korjaustarpeisten rakennusten purkamismahdollisuuksia, joille voi olla muuten painetta.

Rannan reunamalta Tel Aviv yhdistyy vanhaan Jaffan kaupunkiin. Menimme vanhaan kaupunkiin ruman takaoven kautta. 

Itse vanhan kaupungin alue oli kaunis. Kuten isoin osa joogaajista, jotka täyttivät tapahtuma – areenan.

Selkeä reissun kohokohta oli päiväretki Jerusalemiin, josta juttu linkin takaa.

Kirjoitin blogin kovin kriittiseen sävyyn, sillä Israel jätti erittäin ristiriitaisen kuvan. Toki olen iloinen kutsusta, Jerusalem on historialtaan aivan erityinen ja matka kokonaisuudessaan erittäin mieleenpainuva. Ehkä juuri siksi, että kyseessä ei ole tavallinen turistikohde, jossa asiat sujuvat tavallisesti.