Kaikki vastarakastuneet haluavat nähdä Julian parvekkeen
Veronassa ja samaistua suuren ja traagisen rakkauden kokemukselle. Shakespeare
on meillä molemmilla lukematta, mutta spontaani ajatus tuntui sopivan pöhköltä,
joten päätös matkan järjestämiselle tuli nopeasti. Järjestely tosin oli loman
sopiminen töistä ja Pirkkala – Milano –Pirkkala lentojen varaaminen
Ryanairilta. Auton vuokrasimme etukäteen bookingilta.
25.4. keskiviikko
Varhainen aamulento Pirkkalasta lähti ajallaan. Vain kerran
aiemmin Ryanairia käyttänyttä häiritsi kovin lentokoneen agressiivinen
värimaailma, sekä turtunein manööverein suoritettu lisäpalveluiden myynti.
Lento sujui ongelmitta ja Milanoon ehdittiin juuri sopivasti puolenpäivä
ruuhkaan.
Auton vuoraaminen sujui ilman sohlauksia, kuten myös auton
ajaminen lentokentältä ulos. Sen jälkeen haasteita rupesi kasautumaan, sillä
ensimmäistä kertaa koettuna Italialainen liikenne ei tuntunut mukavalta.
Etelä-Eurooppalainen temperamentti, terve itsekkyys ja vilpitön kaikki väistää
kaikkia, jos on pakko, asenne on hyvä ja mukava yhdistelmä. Siihen totuttelu
vaatisi kuitenkin aikaa. Nyt aikaa ei ollut, vaan olimme muutaman minuutin ajon
jälkeen miljoonakaupungin ruuhkassa ilman karttaa, navigaattoria, tai edes
tarkkaa päämäärää. Kolareitta päädyttiin keskustaopasteita seuraten jonnekin
rautatieaseman seutuville ja pääsimme paikoittamaan. Nettikahvila löytyi ja
pääsimme varaamaan ensimmäisen hotellin mukavalta sijainnilta kohtuulliseen
hintaan. Myös autolle löytyi yösija hotellin yhteydestä.
Seurasi miljoonakaupungin hapuileva haltuunotto yhdessä
päivässä. Ydinkeskustan muotikaupat olivat näyttäviä, osa rakennuksista
historiaa huokuvia, vaikka kaupungin yleisilme oli melko urbaani. Kahviloista
löytyi pahaa espressoa, kieltoja uhmaavaa tupakansavua, sekä paikallisia
ikäihmis
26.4. torstai
Eilisen liikenneruuhkan pelottelemina heräsimme varhain.
Ajoitimme kaupungista ulosajon aamun työmatkaliikenteen ja keskipäivän ruuhkan
väliin. Taktiikka onnistui hyvin ja pääsimme Garda – järvelle johtavalle tielle
sujuvasti. Opasteet olivat hyvät ja pääsimme jo lounasaikaan lähelle järven
pohjoispäätä lounaalle pieneen, mutta idylliseen ravintolaan Limone Sul
Gardalle, jonka ainoat asiakkaat olimme. Pysähdyimme vielä maisemakahvilaan
kahville, ennen Rive Di Gardaan tutustumista. Viimeiset kilometrit tie oli
mutkikasta ja tunneleita oli paljon, jylhiin maisemiin lohkottuna.
Päiväohjelmaksi valitsimme risteilyn järvellä, sillä maisemat ovat usein
parhaimmillaan mereltä / järveltä katsottuna. Järvi ja kylät järven ympärillä
olivat kauniita, mutta silti tuntui kummalliselta, että Garda on ollut pitkään
pakettimatkojen kohteena Suomesta. Järvi ja kylät ovat pieniä, eikä nähtävää ja
koettavaa lopulta ole kovin paljon, jos aikaa on viikko.
Rive Di Gardalta löytyi todella miellyttävä viinimyymälä ja
matkalla kohti Veronaa myös viinimuseo, joka esitteli alueen viininvalmistusta
viime vuosikymmenistä aina lähivuosisatoihin. Aivan Veronaan asti emme
ensimmäisenä päivänä ajaneet, vaan majoituimme Sommacampagnan alueella
sijaitsevaan nimellisesti neljän tähden hotelliin, jonka tähtiluokitus oli
tosin todennäköisesti 70 – luvulta. Huone oli asiallinen ja illallinen hyvä,
sekä hinta kohdallaan.
27.4 perjantai
Aamulla ajoimme autolla kohti muutaman kymmenen kilometrin
päässä olevaa Veronaa. Parkkipaikan löysimme noin kilometrin päässä keskustasta
ja lähdimme kävelemään kohti isoa puistoaluetta, jonka yhteydestä löytyi Tomba
Di Julia kyltit, joiden avulla luulimme Julian parvekkeen löytyvän. Kylttien
mukainen kohde löytyi vartin kävelyllä. Parveketta kohteesta ei löytynyt, mutta
hautapaasia kyllä. Turistia ei huijattu, mutta kielitaidotonta kävelytettiin
turhaan. Jatkossa tiedän, että Tomba on hauta, eikä parveke. No tulipa tämäkin
nähtävyys nähtyä, vaikka kierrän kotimaassakin haudat kaukaa aina kun
mahdollista. Hautojen yhteydessä oli museo, jossa oli paljon maalaustaidetta,
pääosin pyhimyksen kuvia. Pääsimme myös seuraamaan sivusta hääseremoniaa, joka
tuntui käsittämättömältä. Miksi mukaan haluaa vihkiytyä hautakammiossa…
Museolta löytyi ilmaisjakelukarttoja, joiden avulla
onnistuimme kävelemään kohti ydinkeskustaa ja samalla Julian parveketta.
Sisääntulo maailman kauneimmiksi kaupungeiksi luokiteltuun Veronaan tuli
sotkuisen asuinalueen kautta, joten meidän kokemus kaupungin kauneudesta
poikkeaa paljon mainosmielikuvista. Julian parveke löytyi. Paikka oli
kaupunkilaisromantiikkaa tihkuva ja karun minimalistinen. Mielenkiintoamme
lisäsi, miten kyseisestä parvekkeesta oli saatu aikaan lähes rakastuneiden pyhiinvaelluskohde,
vaikka koko parveke on rakennettu satoja vuosia Julian elämän jälkeen.
Parvekkeen jälkeen etsiydyimme kalliille, mutta
erinomaiselle lounaalle kapealle kujalle hieman keskusaukion pohjoispuolelle pystytettyyn
PopUp – ravintolaan. Tämän jälkeen vierailimme amfiteatterissa, joka oli hyvin
säilynyt ja pieteetillä kunnostettu. Nyt tarjolla ei ollut oopperaa, tai
muutakaan kulttuuria, joten tyydyimme pelkkiin puitteisiin tutustumiseen.
Pitkän ohjelmallisen päivän jälkeen palasimme kotihotellille.
Kysyimme paikallisilta hieman ennen hotellia illallismahdollisuuksia. Hän
kertoi läheisen kylän parin kilometrin päässä. Kävelimme auton paikoittamisen
jälkeen sinne. Matalien omakotitalojen keskeltä löytyi yksi hiljainen pubi,
jossa mikään ei viitannut ruoan tarjoamiseen - paitsi käytäntö. Kun kysyimme
illallismahdollisuutta, niin baarista löytyi sivuovi, josta meidät ohjattiin
isoon olohuonetta muistuttavaan tilaan ja pian salakapakkaan alkoi tulla myös
paikallisia. Menu oli yhden kokonaisuuden kokoinen. Ruoka oli kuitenkin
yksinkertaista ja hyvää. Ehkä se oli koko matkamme parasta. Italiassa on
ylipäätään mahdotonta syödä huonosti.
28.4 lauantai
Varhainen herätys, koska on Venetsia-päivä. Ajamme Lancian
jonkin verran Venetsian ohi, suunnitelmanamme matkustaa kaupunkiin Jesolon
suunnasta laivalla. Venetsiaan ei pääse autolla, joten tarkoituksenamme on
tehdä päiväreissu, siten, että majoituspaikka löytyy siltä alueelta, mistä
Venetsian lautalle nousemme. Muutaman tunnin ajelun jälkeen päädymme Punta
Sabbionin satamaan, jonne vei kaunis tie.
Ehdimme juuri sopivasti hankkimaan hankalasti opastetuista
kassoista huolimatta liput seuraavaan laivaan ja pääsemme sujuvasti matkaan.
Laivan irtautuessa näemme huikeaa standup – komiikkaa, paikallisen miehen
esittäessä draamaa, päästäkseen vielä sisään lautalle, vaikka sisäänotto on
päättynyt. Juuri tästä syystä pidämme kovasti Italiasta. Jokaisessa
italialaisessa asuu iäti pikkulapsi.
Maisemat laivalla ovat ihan nätit, mutta ei niin satumaiset,
kuin mielikuvien perusteella olisi osannut kuvitella.
Vedenpäällä olevan kaupungin
ollessa kyseessä, lautalla pääsi aivan ytimeen. Pyhän Markuksen kirkko ja tori
olivat kauniina vastaanottamassa meitä, vaikka juuri työn alla ollut
julkisivuremontti pilasi hieman näkymää. Torilta oli helppo lähteä kävelemään
eteenpäin kauniita ja kapeita pikkukujia. Lounaan nautimme Canal Granden
kupeessa olevalla terassilla. Kallista, mutta näistä maisemista kelpasi vähän
maksaakin. Rialton silta oli kaunis, kuten myös muut kanaalia ylittävät sillat.
Gondoleilla emme matkustaneet, mutta niiden kulkua tuli seurattua. Lähes kaikki
matkustajat olivat turisteja kaukoidästä.
Venetsiassa teimme myös pikaisen piipahduksen DaVinci
museoon. Esillä oli tuotteliaan keksijän prototyyppejä ja mallinnuksia helposti
ymmärrettävässä muodossa esitettynä.
Kävelyä tuli pitkän päivän aikana ihan urheilusuorituksen
verran. Iltalautalla palasimme Punta Sabioniin ja ajoimme edelleen Lido Di
Jesoloon, jonne oli muutama vuosikymmen sitten tehty pakettimatkoja Suomesta.
Kaupunki oli hiljainen, mutta hotellit olivat nettibookkereiden mukaan pääosin
täynnä. Samaa kertoivat visiitit respoihin. Tämä oli hieman hämmentävää, sillä
kadut olivat autioita. Selitykseksi selvisi, että italialaiset ovat innokkaita
juhlimaan vappua ja juhlinta alkoi jo tästä viikonlopusta. Se, missä hotellit
valloittaneet asiakkaat olivat jäi meille arvoitukseksi. Neljännestä hotellista
löytyi tilaa ja majapaikka oli vieläpä edullinen muutaman kympin päivähinnalla.
Olisikohan paikalliset vierastaneet hotellin amerikan unelmaa alleviivaamaa
nimeä. Illallisravintoloita löytyi heti hotellin vierestä, sillä olimme
löytäneet majapaikan turistikadun viereltä. Pitkänä iltaa emme jaksaneet istua,
sillä päiväohjelma oli ollut tiukka.
29.4 sunnuntai
Ranta pilkisti parvekkeelta kurkotellessa, joten sinne oli
suunnattava heti suppean aamiaisen jälkeen. Ranta oli juuri saatu siivotuksi
talven jäljiltä. Yksittäiset rantabaarit olivat avoimena, mutta sesongin
varsinaiseen alkuun oli vielä aikaa. Rauhallisuus sopi meille. Lisäksi pidimme
selittämättömällä tavalla kaupungin ”kulahtaneet kanariansaaret” –
habituksesta. Pääkadun varrelta löytyi ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, minitivoleja,
krääsäkauppoja ja edullisia, mutta mielenkiintoisia vaatekauppoja.
Hauska yksityiskohta illalliselta oli se, että kalakeitto
sisälsi lähes kaikkia muita mereneläviä, mutta ei juurikaan kalaa. Hyvää se
kuitenkin oli…
30.4. maanantai
Olemme yhä Lido Di Jesolossa, jonka piti olla yhden
pakollisen yön asema. Nyt tiedämme jo, että emme tätä edemmäs jatka
Pohjois-Italian kiertomatkaamme, sillä nähtävää on ollut paljon ja nyt sää ja
faciliteetit mahdollistavat myös löhölomailun.
Olisi kiva päästä joskus piknikille, toisteli puolisoni
useasti jo aiemmin. Vappuun kuuluu piknikit, vaikka kaukana Ullanlinnasta
ollaan. Lisäksi täällä piknik on helppo järjestää. Pikkuajelu supermarkettiin: mansikoita,
jäätelöä ja kuohuviiniä, sekä kertakäyttörekvisiittaa mukaan. Sitten rannalle.
Muuta päiväohjelmaa ei tarvittu.
Kevyen päivän jälkeen jaksoimme myös lähteä iltaviihteelle.
Tästä oli romantiikka vielä kauempana, kuin piknikin muovimukeista. Löysimme
Spagettiwestern – luolaa muistuttavan ravintolan, jossa esiintyi paikallinen
Rock’a billy bändi. Soittotaitoa ei triolla ollut, mutta esiintymishalua ja
asennetta sitäkin enemmän. Miehiä kaatuili ja soittimet olivat kovilla. Biisit
olivat tuttujagenrensä klassikkoja, kuten Matcboxia. Fiilis oli hyvä ja ilta
mitä mainioin.
1.5. tiistai
Kiireetön aamu ja rauhallinen ajelu Milanoon, jonne
saavuimme ruuhkiin ja harhaan ajamisiin varautuneina riittävän aikaisin.
Lentokentän shoppailumahdollisuudet olivat rajalliset, mutta ajan kulutteluun
riittävät. Lisäksi pääsimme syömään lentokentän ketjuravintolassa reissun
ensimmäiset pitsat. Pitihän se, kun Italiassa oltiin.
Lento Pirkkalaan lähti ajallaan ja sujui mutkattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti