rantoja-kairoja-ja-katedraaleja: Kolmen valtakunnan rajapyykki ja Skibotn, sekä ainakin sata poroa

Pitkä otsikko, mutta pitkä oli päiväkin. Herätys kuudelta ja pian joukkue puoliunisena autoon. Lapset oli kohta täydessä unessa ja ajelin isojen tietöiden alla olevaa sumuista käsivarrentietä kohti Kilpisjärveä. Siis itse järveä. Hieman ennen perillepääsyä soitin Spotifystä Kotiteollisuuden versiota Haltin Häistä, että pääsimme latautumaan tunnelmaan - ilmeisen onnistuneesti, koska kotimatkalla sai soittaa yleisön pyynnöstä useammankin Encoreen.

Ohjelmassa oli hieman erilainen ruotsinristeily, kun M/S Malla saapui noutamaan kolmisenkymmentä hyvin monikansallista vaeltajaa. Kippari oli arviolta 70 - vuotias ja aluskin ihan kypsässä iässä. Palvelu oli huikean ystävällistä. Kuittia ei tarjottu, mutta lapsista ei maksua otettu, vaikka tyrkytin. Laivuri oli ilmeisen ilahtunut lapsista luonnon äärellä.

Reissun yksi parhaita hetkiä oli laivan lähtö. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana neiti 10 - vuotta ikuistui Mallatin luonnonpuistoa vasten ja herra 12vee Saanan edustalle. Itse kilpisjärven vesi oli todella kirkasta - ja kylmää.

Polku kolmen valtakunnan rajapyykille oli ennakkoinformaation mukaan helppokulkuinen. Alkumatkan vaivaiskoivukujaa oli kiva kävellä. Hieman minua vaivasi mennä näin upeassa luonnossa katsomaan ihmisten tekosia, eli betonimöhkälettä, jonka historiaan vielä liittyi sotia ja onneksi sovittuja riitoja. Muita asia ei ainakaan ääneen häirinnyt.

Paluumatkalla kiirehdimme hieman suotta, kun sohlasin aikataulujen kanssa, mutta helpommalla olisi flunssatoipilaat voinut päästää. Neiti 10veen askelmittari hipoi illalla jo 15.000 steppiä ja osa niistä suotta puolijuoksulla...

No ajoissa kerittiin. Satamasta oli kolmen vartin ajomatka Skibotniin. Kalastajakylä on kyllä kaunis. Olen siitä kirjoittanut jo aiemmin. Nyt en kirjoita, liitän tähän kuvia. En muuten aiemmin tiennyt, että näiden tunturien lumet ei sula kesän aikana.

Paluumatkalla näkyi serpentiinitielle valtavan näköinen vesiputous. Päätimme tehdä extempore pysähdyksen. Nähtävyysmerkkiä ei ollut. Sivummalla oli Norjaksi ja Suomeksi kirjoitettu ohje olla menemättä kahlaamaan todellisen hengenvaaran vuoksi. Putous oli hieno - paljon hienompi, kuin kuvissa näkyy. Vielä hienompi se olisi ollut alhaalta ihailtuna, mutta hieman harmistuneena uskoimme kolmea sortumavaarakylttiä ja hoitamattoman polun eteen kaadettuja esteitä. Järki ja lasten terveys voitti. Ehkä ensi kerralla olen yksin?

Paluumatka sujui yksipuolisen musiikin ja maisemauusintojen, sekä poroslalomin parissa. Mahdollisimman realistinen arvio päivän aikana nähdyistä poroista oli otsikosta poiketen 200.