Sachsenhausenin keskitysleiri, Berliini

Sachsenhausenin keskitysleiri, Berliini

Puoli päivää aikaa Berliinissä. Miljoonakaupunkia ei ota haltuun siinä ajassa. Helppoja nähtävyyksiä on viikon visiitille. Kulttuurin ammentamiseen ja ilmapiiriturismiin saa kulutettua loman jos toisenkin. Jotakuinkin tällaisen pohdinnan jälkeen päätin lähteä tutustumaan Sachsenhausenin keskitysleiriin. Hauskempia tapoja päivän kuluttamiseen olisi varmasti löytynyt, mutta koen, että tämä oli jollakin tapaa opintomatka ihmisyyteen.

Mikä saa ihmisen olemaan eläin toiselle ihmiselle? Kuka tahansa ihminen voi seota, mutta miten koko kansa saadaan vähintään hiljaisesti hyväksymään täysin käsittämätön sorto ja julmuudet? Mikä saa sotilaan tottelemaan ihmisyyttä uhmaavia käskyjä? Miten pahoin leirillä voi vartijat? Selvisikö kukaan leirin vaikutuspiirissä ollut ilman loppuelämän traumoja ja takautumia? Näihin kysymyksiin en vastauksia saanut. Se ei kai ollut tarkoituskaan. Jos jotain opin, niin sen, että huonosta itsetunnosta kumpuavasta epäterveestä nationalismista on edelleen lyhyt matka hirmutekoihin – liian lyhyt.

Sachenhausen oli alunperin työleiri, mutta myöhemmin sen rooli hämärtyi. Lopulta leirillä murhattiin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sachenhausen oli keskitysleirinä merkittävä myös sen vuoksi, että kaikkien keskitysleirien keskushallinto oli siellä. Myös kaikkein tunnetumman keskitysleirin, Auschwitsin päällikkö Rudolf Höss työskenteli ennen sinne siirtymistä täällä.

Vuodesta 1993 museona toiminut leiri sijaitsee noin 35 kilometriä Berliinistä pohjoiseen. Oranienburgiin meni suora juna yhdeltä keskustan päärautatieasemista. Aseman nimeä en enää muista, koska laitakaupungin hotellilta piti käyttää kolmea eri junaa perille pääsemiseen. Museo on parin kilometrin päässä asemalta.

Museon sisäänkäynnillä on pieni ravintola. Muuten alue on täynnä omakotiasutusta. Mielessäni pyöri, että idyllysestä näkymästä huolimatta paikla voi olla kammottava asua.

Sisäänkäynniltä olisi voinut vuokrata opastuslaitteita, jotka kertovat historian valitulla kielellä. Pari kertaa päivässä oli määrätyillä kellonajoilla lähdössä myös liveopastettuja kierroksia. Kesäkuisesta ajankohdasta johtuen paikalla oli paljon luokkaretkiporukoita. Hyvä että epämiellyttävää historiaa ei piilotella.

Ennen varsinaista keskitysleirimuseota oli museorakennus, jossa oli esillä SS – ajan esineistöä ja paperidokumentteja. SS suklaa toi minulle puistatuksia.

Museoon käveltiin muurinvartta pitkin ulkopuolelta muuri näytti ihan neutraalilta. Sisäpuolen piikkilanka ja sähkö loi toisenlaisen tunnelman.

Museoon mentiin sisälle A – tornin keskeltä. Porttissa oli metallikirjaimin hyytävä ”Työ vapauttaa” lause.

Portilta on lähtenyt sektoreittain parakeja, jossa leiriläiset ovat majoitettu. Valtaosa niistä on purettu, mutta pari on entisöity alkuperäiseen ilmeeseen. Loput on merkitty maahan kiveyksin. Ankeissa rakennuksissa oli vankeja siten, että vuodepaikkoja oli noin yksi kolmea vankia kohti. 

Leirin varsinaisessa vankilassa tilaa oli enemmän, mutta kohtelu oli todennäköisesti vieläkin karumpaa. Leirin vankilaan kuoli myös Stalinin poika Jakov Stugasvili. Tarinan mukaan Stalin ei tehnyt mitään poikansa vapauttamisen eteen. ”Jos on niin huono sotilas, että jää vangiksi, niin se on oma vika”. Vankilan vieressä on kolme teloituspaalua.

Alunperin työleirin uhrit kävivät töissä lähialueella. Toiminnan julmentuessa työt sijoittuivat muurien sisälle. Vangeilla testautettiin sotilasjalkineita äärimmäisessä rasituksessa. Leirillä oli myös seteliväärennöspaja, joka tuotti laadukkaasti väärennettyjä puntia ja dollareita siinä määrin, että oli lähellä, ettei niillä heilutettu maailmanhistoriaa.

Leirin julmuudet ovat vieläkin niin lähellä ihmisten mieltä, että monilla paikoin on jätettynä tuoreita kukkia uhrin / uhrien muistolle.

Kolmetuntinen museolla jätti ison muistijäljen, joka on vielä seuraavina viikkoina vahvistunut. Erilaisuuden hyväksyminen on edistynyt. Nopea tiedonkulku on yhdistänyt maailmaa. Ihmiskunnan sivistyksen ja sivilisaation inhimillisyyden historia on kuitenkin erittäin lyhyt ja edelleen kyseenalaistuksia sisältävä. Oli hyvä käydä herättelemässä itseä oman mukavuusalueen ulkopuolella. Silti olen sitä mieltä, että tämä yksi kerta riitti minulle.