Sellainen sähköperämoottori on
kuulemma kätevä ja edullinen. Uskoin sen ja rupesin jo viikko
sitten selaamaan nettiä. Ne kaikki näyttää ihan samalta. Joku
maksaa reilun satasen, toinen edellisen kopio tonnin. Turvauduin
asiantuntija-apuun.
Ensimmäinen teknillisen koulutuksen
hankkinut ystävä osasi valistaa, että mun käyttöön on ihan sama
minkä moottorin ostaa, mutta akkuun kannattaa panostaa. Siis akkuun.
Puhelimessakin se tulee mukana. Miksei perämoottorissa. Hankin
aiemmin kesällä ruohonleikkurin ja siinä tankki kuului
tehdasvarustukseen.
Jatkoin nettivertailu pitkin viikkoa.
Häiriköin tänään kolmea insinööriä ja yhden perhettä. Nyt
rupesi olemaan laitteilla nimiä enemmän, kuin tytöllä Leevi &
Leevingsin laulussa. Laura Jenna, Elli Noora jne. Sain kuitenkin
luotettavalta tuntuvan numerosarjan 30 – 60 ja kaksitoista. Myös
sopivan salaperäistä. Tusina kuvasi teemaan liittyen jännitettä.
Tuo vaihteluväli päti sekä amppeeritunteihin että
työntövoimapaunoihin.
Jos tässä vielä vertailisi
myymälöitä, niin olisi riski, että vene kulkee soutuvoimalla
vielä venetsialaisissa. Siis suunnaksi Motonet.
Juuri oikeanlainen perämoottori löytyi
kampanja-alennuksesta. Sopivin numeroin kuvattuja akkuja oli useita.
Valitsin niistä oikealta lukien kolmannen. Akkua pitää myös
ladata minulle kerrottiin aiemmin päivällä. Siis laturi
ostoskärryyn akkuhyllyjen viereiseltä käytävältä ja kassalle.
Tätä kirjoitusta ei olisi koskaan
kirjoitettu, ellei Motonetin kassa olisi tässä vaiheessa ollut
erittäin asiakaspalveluhenkinen. Onko minulla kanta-asiakaskortti.
Juu ei ole. Käyn itselleni vieraassa maailmassa koneita ostamassa
kerran vuodessa, jota en katso kanta-asiakkuudeksi. Nyt kannattaisi
liittyä, sillä perämoottorista saa neljäkymppiä alennusta ja
ensiostoksesta kanta-asiakkaana vielä 10% lisää. Alennusta oli
siis tarjolla hyvän tuntipalkan verran, joten päätin liittyä.
Kassalla ei voi kanta-asiakkaaksi
kuitenkaan tulla. Pitää mennä infotiskille. Menin. Ajokortti on
kuitenkin pikkutakin taskussa kotona, joten korttia ei voi minulle
tehdä. Ostokset sai jemmaan infotiskin taakse. Siis kotiin hakemaan
henkkaria.
Uusi yritys. Leveän hymyn kanssa
ojentamaan passia infotiskin uudelle työntekijälle. Passi ei käy
meillä henkkariksi. Siis olen piilokamerassa. Passi ei käy
henkkariksi. Niin passi ei käy meillä henkkariksi kanta-asiakkaaksi
liittyessä. Varovaisesti rupean kysymään, mistä tässä on
kysymys. Passissa ei ole viivakoodia.
Tätä rupesin itsekin selaamaan ja
todentotta. Passissa ei ole viivakoodia. Mutta on sillä nyt
kovemmissakin paikoissa henkilöllisyys osoitettu. Tällä kertaa
passissa oli vielä oma kuva, toisin kuin matkallani Marokkoon, jossa
jouduin selviytymään vaimon passilla läpi. Asiakaspalveluun oli
tässä vaiheessa osallistunut jo neljä henkilöä. Kuulemma laite,
jolle passikin kelpaa on hukassa.
Juuri epätoivon ollessa ottamassa
voiton, keksin ratkaisun. Voisiko passista kirjoittaa minun
henkilötunnuksen järjestelmään. Joo – kirjoitetaan passista
henkilötunnus järjestelmään. Asia on ratkaistu, paitsi että kun
kopioitua viivakoodia ei ole, niin en voi saada heidän
kanta-asiakaskorttia fyysisesti. Minun pitää nyt näyttää passia
kassalla ja kertoa tilanne. Juu, ei tarvitse kertoa, kassalla oleva
henkilö on jo kahteen kertaan ollut auttamassa ongelmanratkaisussa.
Siis ostoskärryn kahvaan kiinni ja
kohti kassaa. Nyt myyjä päätti tehdä paikon ja tarttui kärryyni
kysyen. Onko minulla älylaturia. Ei minulla ei ole älylaturia.
Mitä sinä meinaat tehdä tällä, kuului kysymys.
Niin minä haluan mennä juhannuksena
kalaan ja olisi kiva laittaa tämä perämoottori veneeseen ja pyrkiä
ajelemaan hiljaa pitkin Kyrösjärveä. Siinä kohtaa myyjä luovutti
ja totesi, että laturi, joka minulla akun ja moottorin lisäksi on
välttämättömyysvaruste pyhässä kolminaisuudessa, enkä ole sitä
turhaan ostamassa.
Kassalla sain kaikki asianmukaiset
alennukset.
Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia itse
moottorin integroiminen vanhaan soutuveneeseen sujui ongelmattomasti.
Ei pienellä moottorilla koko Kyrösjärveä pysty kiertämään,
mutta kalasteluun ja pieniin kiireettömiin päiväretkeilyyn se
sopii hyvin.
Kalastuksen onnistumisesta pari
kovallista dokumenttia. Loput kuvat mökin viereen Heittolanlahteen
laskevan Palojoen maisemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti