Nizza, Cannes, Monaco ja Manosquen alueen viinitilat 2012

Nizza, Cannes, Monaco ja Manosquen alueen viinitilat 2012

6.12.

Itsenäisyyspäivä. En ole erityisen isänmaallinen, mutta silti tuntui oudolta lähteä ties monettako kertaa peräkkäin maanpakoon kyseisenä päivänä. Ei minulla tosin mitään itsenäisyyspäivän vastaanottoa vastaan ole, kunhan ei tarvitse katsoa pääriittiä televisiosta, eikä osallistua alueellisiin karkeloihin. Arkivapaa torstaina mahdollistaa kuitenkin erinomaisesti lyhyen lomamatkan lomapäivien kulutuksen minimoinnilla.

Matkustamme bussilla Helsinki – Vantaalle ja pääsemme sujuvasti odottamaan lentoa. Sesongin aikaan Nizzaan pääsee melko edullisesti suorilla lennoilla, mutta nyt suoria lentoja ei olisi ollut tarjolla edes rahalla. Lufthansa lentää kuitenkin Munchenin kautta yhden pysähdyksen taktiikalla. Välilasku oli juuri sopivan mittainen. Aika ei tullut pitkäksi, mutta ehti nauttimaan parhaat palat saksalaisesta ruokakulttuurista. Siis bretseleitä ja bratwursteja, sekä lager olutta.

Perille Nizzaan saavuimme pimeän jo tultua. Sukulaismies oli hakemassa ja viemässä meidät luokseen Mouginsiin, jonne ajoi reilussa puolessa tunnissa.

7.12.

Sukulaisemme etsivät pitkään kakkoskotia Ranskan Rivieralta. Oikean talovanhuksen löydyttyä he ovat rakentaneet tilaansa pieteetillä itseään varten. Näissä puitteissa kelpasi herätä loman varsinaiseen aloitukseen.

Mougins on kaunista maaseutua Nizzan välittömässä läheisyydessä. Majapaikkamme lähellä oli puisto, jossa kävimme päiväkävelyllä. Matkalla puistoon oli Picasson entinen kotitalo, jonka innoittamana teimme päätöksen myöhemmästä vierailusta Picasso – museoon.

Ilalla ajoimme Cannesiin, jossa tutustuimme rantaan ja elokuvafestivaalien puitteisiin ulkoisesti. Punainen matto oli sisäänkäynnillä myös nyt, mutta suuri glamour oli kuitenkin melko kaukana. Aivan Cannesin laidalta löytyi sukulaistemme suosima illallisravintola, jonka nimestä en muista kuin useat vääristetyt käännökset, jotka menivät jotakuinkin ”kottikärryillä isoäidin haudalle”. Itse illallinen sisälsi maukkaita etanoita ja pihvin. Etanat olivat erinomaisia. Ei pihvissäkään vikaa ollut, mutta ranskalainen tapa olla riiputtamatta nautaa aikaansaa muista maista poikkeavan maun lihaan.

8.12.

Marketeissa oli sesonkialennuksessa shampanjat. Ehkä niihin olisi voinut panostaa, mutta me olemme mieltyneet erityisesti alueen rose – viineihin. Niin harrastuneita emme ole, etteivätkö sokkotesteissä olisi parhaat palat marketviineistä sekoittuneet tilojen vuosikertatuotteisiin. Olemme kuitenkin niin harrastuneita, että tuntui hienolta lähteä kierrokselle Manosquen alueen viinitiloille. Ajelimme noin tunnin matkan pikkuteitä, jotka lävistivät luonnonsuojelualuetta. Maisemat olivat jylhän kauniita, joskin tällä alueella vihreyttä on läpi vuoden.

Viinitiloilla on vaihtelevat valmiudet ottaa viinituristeja vastaan. Osassa oli pieniä historiamuseoita, osa oli panostanut laskemaan letkulla kulutusviinit asiakkaan omiin kanistereihin veroja kiertäen. Jälkimmäinen tapa olisi varmaan maksimoinut hinta-laatusuhteen. Meidän käyttömäärillä voi kuitenkin panostaa myös pulloihin ja esillepanoon. Parhaan palvelun saimme Chateau De Bernen viinitilalla, joka myi myös laadukkaita oliiviöljyjä. Matkalaukut täyttyivät hyvin kohtuuhintaisista roseviineistä ja öljyistä..

Illalliselle kävelimme Mouginsin keskustaan. Valinnanvaraa oli muutaman ravintolan verran. Nauttimamme ruoka oli hyvää, mutta niin se olisi ollut todennäköisesti kylän muissakin ravintoloissa.

9.12.

Varhainen aamiainen ja lyhyt navigointi moottoritielle. Monaco oli yllättävän lähellä. Reilun tunnin ajon jälkeen olimme saapuneet aivan ytimeen. Monaco tosin on niin pieni maa, että reuna-alueita ei juuri ole. Pysäköinti tuotti pieniä haasteita. Parkkipaikan olivat pääasiassa maan alle rakennetuissa parkkitaloissa, joiden hinnat olivat suuria ja käyttöaste silti kova.

Maan päälle noustuamme olimme parin minuutin kävelyn päässä Monte Carlon kasinosta. Puitteet olivat vaurautta ja konservatiivisuutta uhkuvat. Ulkoisen tutustumisen jälkeen lähdimme kävelemään alas formulakisoista tuttua mäkeä satamaan. Satamassa oli tivoli ja joulumarkkinat. Palasimme niihin käytyämme ensi lahden toisella puolella tutustumassa linnoituksiin. Ensikokemuksena Monaco oli pieni, kallis ja kaunis, sekä korostetun siisti.

Paluumatkalla ajoimme Antibesiin Picasso – museoon. Museo sijaitsee meren vieressä kauniissa, vanhassa ja korkeassa rakennuksessa. Museo on arvotaiteeseen tottumattomalle hämmentävä, sillä Picasson teoksia on kymmeniä ja taas kymmeniä. Taiteeseen innokkaasti, mutta ymmärtämättömästi suhtautuvana salavalokuvasin teoksista kiinnostavimman. Teetin kuvasta jäljennöksen kotini vessan seinälle. Uskon sairaiden kasvojen katselun edistävän suolentoimintaa ja suojaavan peräpukamilta.

10.12.

Rauhallinen aamu. Hieno sää. Aamiaisen jälkeen lähdemme ajamaan Nizzaan, jossa sijaitsee aivan meren ja keskustan kyljessä maisemiltaan yksi maailman kauneimmista raviradoista, Cannes Sur Mer. Tänään oli tosin laukkaurheilun vuoro. Se ei haitannut paikkaan tutustumista. Puitteet olisivat kuitenkin parhaimmillaan suurissa yleisötapahtumissa. Nyt arkikisoissa yleisöä ei ollut kuin kourallinen ja myös palvelut pyörivät vajaateholla. Tästä syystä emme jääneet lounaalle rata-alueelle, vaan suuntasimme Antibesiin. 

Kaunis keskusta pursui miellyttäviä myymälöitä, joista mukaan tarttui kankaita keittiön sisustamiseen. Myös ruoan valmistusta tukevia hankintoja pääsi tekemään. Etanapannuja ostimme illallisten alkuruokia varten. Liekittimen valitsimme pihvien, tai jälkkäripannacottien flambeeraukseen.

Illallisen nautimme Cannesissa, puitteiltaan arkisessa kuppilassa. Ruoka oli tyypillistä ranskalaista ja hyvää. Ranskalaisia perunoita ja simpukoita valkoviinissä keitettynä.

11.12.

Hieman pitkäksi nukutun aamun vuoksi kotiinlähdölle meinasi tulla kiire. Nizzan kenttä on kuitenkin resursoitu sesonkeja varten, joten näin talvikaudella sieltä pääsee tosi nopeasti läpi muodollisuuksista, joten paluulennolta myöhästyminen ei lopulta ollut edes lähellä.