Kuukausi Torreviejassa rupeaa olemaan
takana. Aiemmat Espanjan matkat ovat kohdentuneet Costa Del Solin
suuntaan. Pääasiallisin motivaatio uuden paikan kokeiluun on
puolisoni astma. On varsin todennäköistä, että elämänlaadun
varmistaminen vanhempana vaatii ainakin osavuotista asumista Suomea
paremmassa ilmastossa. Torrevieja voisi olla kaikkein paras
vaihtoehto tälle suolajärvien ilmastovaikutusten vuoksi. Kuukausi
on lyhyt aika tehdä lopullisia päätelmiä terveysvaikutuksista,
mutta jos niitä johonkin suuntaan on, niin positiiviseen.
Mitä muuta kuukaudesta Torreviejasta
jäi mieleen. Kuukausi on ollut erittäin mieluinen. Täällä on
hyvät nettiyhteydet. Etätöitä pystyy tekemään hyvin. Niin
hyvin, että suurin osa kontakteista, joita hoidin ei edes tiedä,
että olin kotikonttorini sijaan lomakodin ahtaammassa toimistossa
aamupäivät. Lasten kanssa suunnattiin päiviksi retkille
lähialueille. Niin myös jälkimmäisinä viikkoina kahdestaan.
Torreviejan ytimessä kulutimme koko kuukauden aikana kaksi
parituntista. Kyllä sielläkin voisi viihtyä. Paremmin kuitenkin
retkillä, tai rauhallisemmassa ympäristössä muutaman kilometrin
päässä, jossa lomakoti sijaitsi, Los Balconesissa. Toinen paikka,
mitä osaan kehua on tässä vieressä oleva Lago Jardinin alue.
Molemmat ovat edullisia. Ne sijaitsevat samojen hinta-laatu
suhteeltaan hyvin palveluiden vieressä. Samoin molemmat ovat
rauhallisia, kauniita ja sopivasti boheemeja.
Kaikki virallisemmat sivut kertovat
faktat minua paremmin, joten keskityn itse nostamaan esiin
irrallisia, mielestäni hauskoja epäolennaisuuksia.
Stop – merkkejä Torreviejan seudulla
on enemmän kuin missään. Ne ei silti käytännössä ole mitään
pakollisen pysähtymisen merkkejä, vaan poliisitkin ajaa niistä
läpi vain hieman hiljentäen. Ne ovat ikäänkuin vahvennetty
väistämisvelvollisuus. ”Ei tarvitse pysähtyä, mutta jos
aiheutat kolarin, niin puhumalla et itseäsi saa syyttömäksi, ole
siis varovainen”.
Liikenneympyrät. Myös niitä on
enemmän, kuin missään muualla. Tiet ovat kapeita ja ruuhkia on
jonkin verran. Liikenteen sujuvuus on ratkaistu sillä, että lähes
aina vasemmalle kääntyminen on kielletty. Ihan kohta tulee ympyrä,
jossa pääset tekemään u – käännöksen, jonka jälkeen olet jo
kääntymässä oikealle, etkä aiheuta ruuhkaa. Liikenneympyrät
ovat kaksikaistaisia. Ulointa ajan minä ja muut varovaiset.
Sisäkautta etenee ohiajava, vauhdikkaampi liikenne, joka puikkaa
ympyrässä ohi, jos ehtii ja vilkuttaa, mikäli on ”ajamassa
suoraan” ja varmistaa, ettei ulkorataa ajava tule kylkeen. Yhtään
kolaria en nähnyt, joten joudun pitämään tätä systeemiä
toimivana.
Mercadona. Aivan ylivoimaisen hyvä
kauppa kolmen myymälän kokemuksella. Edulliset hinnat, hyvät
valikoimat. Monipuoliset palvelevat liha -ja kalatiskit, sekä paljon
omia tuotteita. Mercadonan sijainti lähellä lomakotia näkyy
kukkarossa ja turvaa herkulliset koti-illalliset. Halpaa ja
laadukasta täällä on myös Lidl, Aldi ja Carrefour –
myymälöissä, mutta minun kokemuksen mukaan tämä on paras.
Merikilpikonna on uhanalainen ja
suojeltu. Näin koko reissulla tasan yhden merikilpikonnan luonnossa.
Tai ei se ollut luonnossa. Se oli valtatiellä 332. Vastaantulija oli
parkkeerannut hätävilkkujen kanssa tien poskeen ja juoksi
kilpikonnaa kiinni, pelastaakseen nopeasti katsottuna isokokoista
otusta pois varmalta kuolemalta. Kilpikonnan kirivoimat eivät oikein
kanna nelikaistaisen tien ylityksessä. Muu liikenne väisti ja
luulen, että siinä oli onnellinen loppu.
Menu del Dia. Ei tämä mikään
Torreviejan erikoisuus ole, mutta Espanjan lomakohteiden tapa pitää
vierailijat kylläisinä. Väljästi puolesta päivästä alkaen,
joskun iltaan asti jatkuen tarjoiltava edullinen kolmen ruokalajin
kokonaisuus, jonka saa noin kympillä. Näitä tarjoavat kaikki
etniset ravintolat ja myös paikalliset. Mitään muuta yhteistä
linjaa ei ole, kuin että ruoka on tuoretta, hyvää ja sitä tulee
riittävästi. Minun suosikki oli kotia lähimmän Espanjalaisen
ravintojan alkuruoka ”päivän kuuma annos”. Ensimmäisellä
kerralla se oli makkarakeittoa, toisella kerralla kolme pientä
lampaan kyljystä. Kolmatta kertaa en ehtinyt kokeilemaan, kun
suosittiin omatoimista kokkailua.
La Matan ranta. Torreviejassa on monta
rantaa. Kaikkia ei kokeiltu. La Mata on suurin ja monien
kirjoituksien mukaan paras. Sinne oli autolla helppo mennä. Siellä
oli aina tilaa ja ranta oli hienoa hiekkaa ja se syveni sopivasti.
Sopii lapsille, aikuisille ja vanhuksille.
Markkinat. Tiedättekö lomakohdetta,
jossa ei järjestetä markkinoita? En minäkään. Aitous niistä on
pääosin karissut. Täällä viikon päämarkkinat ovat
Guadarmarissa vajaa 10 kilometriä pohjoiseen. Saimme vinkin mennä
sinne ajoissa. Hyvä vihje. Puolilta päivin poistuttaessa
sisääntuleva jono olisi kestänyt minun hermoja pidempään. Suurin
osa myyntiartikkeleista on turistikrääsää. Täällä kuitenkin on
omia kauppahallin kokoisia käytävänosia paikallisille tuottajille.
Hyviä hedelmiä, vihanneksia, juustoja ja mausteita. Varmaan myös
muuta, mutta noihin itse tartuimme. Osa kaupan hinnoin, osa hieman
alle, juustoissa aidosta lähituotannosta joutui maksamaan jopa
hieman marketteja kovemman hinnan. Näissä asiakkaat olivat pääosin
iäkkäitä paikallisia, joten perinne elää vielä ilman
tekohengitystä.
Kielivaihtelut alueittain olivat
suuria. Täällä on yksittäisiä suomikauppoja, joihin emme
ehtineet tutustumaan. Ostan kotimaiset suosikkini mieluummin
S-Marketista. Jotkut alueet esimerkiksi Orihuela Costan suunnassa
olivat selkeästi brittituristeille rakennettu. Kyllä niissä
Espanjalla olisi pärjännyt, mutta normaali kaupankäynnin kieli oli
englanti. Myös Saksalla olisi pärjännyt. Monet muut lähialueet
olivat palveluiltaan vahvan Espanjankielisiä. Palveluhalu oli hyvä
ja tilaukset sai hyvin huonolla Espanjalla hoidettua toivotusti,
mutta kokonaan ilman Espanjaa olisi palvelu voinut jäädä saamatta.
Sadalla sanalla pärjäisi hyvin. Minä olen pärjännyt paljon
vähemmällä, mutta jos sanoja osaa parikymmentä, niin niiden
täytyy olla oikein valikoituja.
Uima-allas on välttämätön. Tai mikä
nyt on välttämätöntä. Täällä on kuitenkin skandinaaville
kuuma myös kovimman sesongin ulkopuolella, joten
pulahdusmahdollisuus kodin yhteisön altaaseen on tosi kiva lisä.
Lisäsi näin syyskuussa altaan sai usein yksityiskäyttöön, vaikka
päivälämpötilat hipoi kolmeakymmentä.
Lilat flamencot. Suolajärvet ovat
flamencojen muuttoliikenteen merkittävä välietappi. Erittäin
suolaisissa järvissä elää harvinainen bakteerikanta, joka värjää
veden lilaksi. Niin myös vedessä elävät ravut, joita linnut
syövät. Tästä syystä täällä flamencot värjäytyvät
höyhenistään veden tapaan vaalean punaan. Näin olen lukenut.
Flamencoja ei Torreviejan suolajärvissä ole näkynyt yhtään.
Kertaakaan. Kaikki edellä kerrottu on kuitenkin totta. Flamencot
ovat vasta muuttamassa näin etelään. Ne kaikki on suolajärvillä
30 kilometria pohjoisemmassa vähän ennen Santa Polaa. Siellä niita
on satoja. Satoja. Joka kerta, kun ajoin ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti