Viikon rentoutumisloma Rodoksella La Marquise lomakeitaassa

 

Viikon rentoutumisloma Rodoksella La Marquise lomakeitaassa

Molemminpuolinen stressi painaa päälle. Töitä on joko liikaa, tai liian vähän. Tulevaisuus näyttää joko liian vakaalta ja tasaiselta, tai hallitsemattoman vaihtelevalta. Itseaiheutettua, tai ei, niin päätin antaa puolisolleni jotain muuta mietittävää stressaamisen sijaan ja varasin matkan. Sen verran tilanteet ehtivät matkaa edeltävänä kuukautena muuttua, että minä taisin olla lopulta enemmän loman tarpeessa.

Alun perin kysymys oli, minnepäin Espanjaa mennään lomalle. Hintojen vertaileminen sai muuttamaan suunnitelmaa. 3 tähden hotelli Fuengirolassa maksoi saman, kuin viiden tähden hotelli all inclusive palveluilla Rodoksella. Pidän enemmän Espanjasta edelleen, mutta reissun tehneenä olen sitä mieltä, että valinta osui oikeaan. Aurinkoa, hyvää palvelua ja helppoa lomaa oli tarjolla koko rahalla ja Rodoksella ennen käymättömälle parin – kolmen päivän reissut toivat viikon lomaan sopivasti sisältöä. Matkapaketti oli Aurinkomatkoilta. Omatoimivarauksilla samalle kattaukselle olisi tullut enemmän hintaa, kuin valmiiksi tingitylle paketille, jossa oli vielä parin sadan äkkilähtöalennus.

Rodoksen lentokenttä on pieni, vanha ja ruuhkainen. Lentoja ei kuitenkaan ole vielä kovimman sesongin tahtiin, joten pääsimme sujuvasti ulos ja matkatoimiston bussilla köröteltiin hotellille, jossa sai illallisen ennen nukkumaan menoa.

Ensimmäisenä päivänä en poistu minnekään hotellilta, lupasin. Toisena ehkä hotellin omalle rannalle. Ensimmäisen päivän lupauksen pidin ja rentouduin stressiä ja univelkoja pois. Toisena päivänä lipsuin sen verran, että kävin naapurikylässä Falirakissa. Siitä jäi sesongin ulkopuolisena aamupäivänä nukkavieru kuva, joka tuskin on koko totuus. Fokus on kuitenkin bilepaikkana, joten en sovi kohderyhmään. Falirakin ranta oli samanlainen, kuin Kalithean ranta. Sopivasti syvenevä, kaunis, mutta hieman turhan suurella raekoolla olevaa hiekkaa, eli pikkukiviä.

La Marquise hotelli sijaitsi Kallithean rannalla, noin 15 kilometriä etelään Rodoksen kaupungista itäistä rannikkoa pitkin. Alue on hotellialuetta, jossa bussipysäkitkin nimetään lähimmän hotellin mukaan. Mitään aitoa, tai paikallista alueella ei ole tarjota, mutta hulppeat puitteet lomailulle kyllä. Myös palvelu oli ystävällistä.

Ruoka all inclusivessa oli monipuolista ja kauniisti katettua. Ensimmäisinä päivinä ruoista jäi oikein hyvä vaikutelma, joka kuitenkin mureni jo muutamassa päivässä. Ruokien makumaailma toistaa itseään ja kun kaikkea tehdään kaikille, niin ruoasta menee omaleimaisuus ja makumaailma kapenee. Tätä oli taittamassa mahdollisuus käydä parilla illallisella erikoisravintoloissa, joissa oli etnisiä teemoja.

Yksi hauska palvelupiirre hotellissa oli LM rekisterikilvelliset golf autot, jotka kuljettivat matkalaukut piha -alueelle jakautuneisiin huoneisiin. Samoin golfkärryn kyydissä pääsi taittamaan jalkoja rasittamatta taipaleen hotellilta sen omalle rannalle. Tämä oli hyvä palvelu, sillä La Marquisen alue oli niin iso, että laiskalle ihmiselle tuli yli 10.000 askelta päivässä pelkästään sängyn, ruokailujen ja auringonottopaikkojen välisissä siirtymissä.

Kolmantena päivänä teimme päiväretken Rodoksen kaupunkiin. Vuokra-autoa ei vielä ollut. Falirakilta paluussa kokeilimme paikallisbussia, jossa oli hikinen tunnelma. Siis kiinteähintaisella taksikyydillä liikkeelle. Tarkkaa summaa en muista, mutta kympin ja kahden välissä ajon hinta oli. Rodoksesta enemmän linkin takaa.

Seuraavat reissut pääsimme tekemään vuokra-autolla. Päivää haluttua myöhemmin, sillä oman hotellin autovuokraamon valikoima ei sopinut hinnaltaan ja kahdessa seuraavaksi lähimmässä myytiin ensimmäisen päivän osalle eioota. Sen jälkeen perusmenopelejä oli edullisesti tarjolla. Yleisesti auton vuokraamista pidetään Rodoksessa halpana, mistä kertoo myös runsas tarjonta. Me emme osanneet parasta tarjousta metsästää ja hintaa ajelulle ilman km rajoitteita tuli viitisenkymppiä päivältä.

Ensimmäinen vierailukohde oli Lindos, toinen perhoseton perhoslaakso. Näissä meni päivä niin kokonaan, että seuraavalle päivälle meidän kahden hengen joukkue jakautui eri divisiooniin. Puolisoni auringonottoon keskittyvään lohkoon ja minä valmistauduin saaren ympäriajoon.

Auton palauttamisen jälkeen jäi vielä yksi lähes täysi päivä löhöilyyn. Aurinkomatkoille vielä yksi lisäkiitos hyvin neuvotellusta kokonaisuudesta. Vaikka huoneet joutui luovuttamaan kello 12, niin all inclusive palvelut jatkuivat pitkälle iltapäivään asti. Siihen saakka, että bussi tuli hakemaan iltalennolle.

Viikon loman yhteenvetona Kreikassa oli lokakuun alussa hyvä sää, palvelu oli kaikkialla ystävällistä, hintataso oli edullista ja isoja vastoinkäymisiä ei kohdalle osunut. Ei Kreikka silti meidän suosikkimaaksi noussut.

Syyskiireen keskellä lepoloma tuli erittäin tarpeeseen ja siihen viikko riittää oikein hyvin. Tosin hieman rauhallisemmaksi olisin toivonut paluun arkeen. Nyt Helsinki – Vantaalle palattiin puolilta öin ja kotiin ei ehtinyt ajamaan, kun aamukuudelta piti olla jo lähdössä työmatkalle Kliphauseniin. Onneksi lentokenttähotellissa oli tilaa lyhennetyn yöunen nukkujalle.

Rodos päiväretkikohteena

 

Rodos päiväretkikohteena

Lähdimme Rodokselle taksilla heti aamiaisen jälkeen. Tämä siksi, että aikaa riittäisi kaikkeen tarvittavaan ja toisaalta, koska sää oli saavuttamassa iltapäivällä hellelukemat, jolloin kaupunkiympäristöstä voisi olla hyvä palata jo rantaelämän äärelle.

Taksimatkan hinta oli hieman toisella kympillä. Taksi toi kohti Rodoksen sydäntä itäiseltä puolelta. Laitakaupunki näytti melko kurjalta. Rapistunutta maalipintaa, tyhjiä teollisuushalleja, graffiteja ja kaikin puolin pahoinvointia huokunut näkymä.

Pian saavuimme satamaan Rodoksen vanhankaupungin muurin ja huvivenesataman väliin, johon taksi meidät jätti. 

Pujahdimme sisään muurin aukosta vanhan kaupungin ”kaupalliselle puolelle” hyvällä maulla vanhoihin rakenteisiin integroitujen pikkukauppojen täyttämälle kujalle. Baareja, merkkituotejäljitelmiä, turistirihkamaa, jalokiviä ja käsityötuotteita oli tarjolla koju kojun perään.

Lyhyen kävelyn jälkeen pääsimme pienen aukion tapaiselle, jossa oli turistibyroo, josta sai kartan. Karttaan oli merkitty 72 historiallisesti merkittävää rakennusta, joiden keskittymä oli juuri tässä. Lähdimme ilman suurempaa suunnitelmaa nähtävyyksien ytimenä olevaa Ippolon katua ylös kohti kaikkein merkittävintä, Suurmestarin palatsia. Tyydyimme katsomaan sen, kuten muutkin ulkoa. Matkan varrella katua kävellessä oli kymmenkunta ritariaikaan rakennettua rakennusta.

Vanhan kaupungin yläosassa oli useita Ottomaanien aikaisia rakennuksia. Tämä lähinnä kartasta luntattuna. Minulla ei kompetenssi riitä erottamaan aikakausia toisistaan. Kauniilta ja vanhalta kaupunki näytti.  Se on rakennettu pääosin 1300 – 1500 vuosien aikana. Se on yksi vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista. Dokumenttien mukaan siellä asuu noin 6000 ihmistä. Se osa, missä meidän reitit kulkivat ei asuntoja juuri nähnyt, joten laitakaupunki taisi jäädä katsastamatta. Paljon tuli silti nähtyä.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen päätimme suunnata kohti uutta keskustaa. Vanhan kaupungin laitimmaisella myyntikojulla oli vahvat brändit markkinoinnissa Coca Colaa ja Marlboroa.

Reilun tunnin kierros varsinaisessa keskustassa esittelivät kauniin, mutta pienen Ellin rannan ja perinteikkään Rodoksen Casinon, sekä ainakin yksittäisen Suomi-baarin. Viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä etsiä taksi ja palata takaisin omaan lomareservaattiin.

Hieman tosin jäi harmittamaan, kun kävelykunto loppui 15.000 askeleeseen. Muutama tuhat lisää ja olisi vielä jaksanut käydä katsomassa keskustan kupeessa olevan amfiteatterin. Varsinkin, kun niiden bongaaminen on aiemmilla reissuilla ollut tapana.

Rodoksen vanhassa kaupungissa riittää katseltavaa pitkäksi ajaksi, mutta luulen, että sain lyhyellä visiitillä hyvän kokonaiskuvan. Kannattava tutustuminen ja yksi maailmanperintökohde lisää omaan ”kokoelmaan”.

 

Lindos

 

Lindos

Vihdoin vuokra-auto alla. Ensimmäisenä ajatuksena on lähteä tutustumaan Lindokseen. Matkaa La Marquisesta Lindokselle on reilu 40. Sekä minuutteina, että kilometreinä. Eli vaikka tie alkaa lähes moottoritiemäisenä, niin ennakoitavissa on, että rannikon päätiestatuksesta huolimatta reitti ei ole erityisen nopea.

Liikennekulttuuri oli vaihtelevaa. Osa ajoi maltilla, osa selkeää ylinopeutta ja minä yritin sovittaa omaa ajoani näiden välimaastoon. Liikennettä oli melko paljon, mutta ei juuri ruuhkiksi asti. Pidin liikennettä pääosin turvallisena. Yhden harmaapäisen vanhukset taklaamaksi meinasin joutua. Onneksi pientareella oli tilaa. Näin tosin voisi käydä missä maailman kolkassa vaan.

Lindokselle poiketaan jyrkästi alaspäin päätieltä. Kaupunkiin tulevaa liikennettä ohjaavan liikenneympyrän jälkeen ajauduimme pienelle parkkipaikkoja sisältävälle pikkutielle kaupungin ulkopuolelle. Melko täyttä oli, mutta yhden pikkuauton kokoinen ruutu löytyi kohtuulliselta sijainnilta.

Lindos on autoton, pienten kapeiden kujien kaupunki, jossa ei ole helppo liikkua, sillä kujia on muodostunut talojen väliin perin epäloogiseen järjestykseen.

 Ilman sen kummempaa suunnitelmaa aloimme seurata Acropolis kylttejä, jotka perin pian veivät pois kylästä portaikkoon, jossa pääsi hetken kävelemään vapaasti ylöspäin ennen jonon syntymistä. Linnaan on lipunmyynti, joka ei toiminut erityisellä ripeydellä, mutta noin vartissa meillä oli liput käsissä ja pääsimme kipuamaan linnaan.

Antiikin Lindos on perustettu noin 900 luvulla ennen ajanlaskun alkua. Linnavuorella sijaitsi Athene Lindian temppeli, Lindoksen teatterin rauniot ja jäännöksiä keskiaikaisista pylväshalleista. En perehtynyt historiaan sen suuremmin. Johtuiko siitä, että Asterix ei ole seikkaillut Lindoksessa. Kokemus jäi siten vaikuttavien raunioiden näkemiseksi.

Enemmän pidin esteettisyydestä, joka aukeni molemmin puolin linnavuorta merelle. Upeita maisemia.

 Myös Lindoksen kylä, jonka kauneutta kehutaan oli parhaimmillaan juuri tästä perspektiivistä.

Rodos: Perhoslaakso ilman perhosia

 

Perhoslaakso ilman perhosia

Tiesittehän, että perhoslaaksossa ei ole perhosia, kertoi lipunmyyjä ostaessamme pääsylippuja. Sitä tunsi itsensä hetkisen kovin tyhmäksi. Taidenäyttely ilman taidetta, tai autonäyttely ilman autoja ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Toisaalta pikainen kertaus biologiantunneilta muistuttaa tietystä, toukka – kotilo – perhonen elinkaarimallista, joten eivät ne perhoset voi ympärivuoden lennellä täydellä mitalla perhoslaaksossakaan. Kai.

Perhoslaaksovierailu on hyvä ja helppo patikointi myös ilman perhosia. Sinne on monta sisäänkäyntiä. Me menimme sisään alimmasta, joten patikointimme alkoi lievällä nousulla.

Tunnelin jälkeen siirryimme toiselle puolelle laaksoa, jossa oli toinen kaupallinen sisäänkäynti. siitä matka jatkui ylöspäin läpi laakson.

Kävelyä jatkui eteenpäin ehkä noin kilometrin verran.

Laakson päätyttyä löytyi kyltti kahviolle ja luostariin. Puolisollani oli halu edetä Kalopetran luostarille asti. Kirkot ulkoa ja kuppilat sisältä oli vakiotaktiikka. Tosin kahviokin oli ulkoilmamallinen, mutta sieltä sai vettä kiivetessä hikoillun tilalle. 

Paluu samaa matkaa. Askeleita tuli noin 8000. Koko matka oli helppokulkuinen ja maisemat koko laakson alueella olivat kauniita.

Rodos saaren ympäriajo

 

Rodos saaren ympäriajo

Rodos on pieni saari. Sen ympäri ajaa helposti yhden päivän aikana. Silti jäi hyvin aikaa perehtyä matkan aikana ex-tempore löytyneihin kohteisiin. Kohteista puuttuvat kaikkein tyypillisimmät paikat, koska niissä olin pistäytynyt jo aiemmin.

Minulla oli kovat odotukset kiertoajelusta. Puolisollani ei. Tämä ilmeni rannalla makailun valitsemisena, kun kartanlukijan paikkaa tarjosin.

Lähtöruutuna oli La Marquese hotelli Kalithean rannalla. Ensimmäinen puolituntinen oli matkan taittamista kohti lentokenttää. Itärannikko alkoi käytännössä heti lentokentän jälkeen.

Ensimmäinen kohde oli muinainen Kamiros tienviitan innoittamana. Odotukset eivät olleet mitenkään hirmu korkealla, koska parkkipaikalla oli vain yksi auto ennen minua. Hinta – laatusuhde tuli kuitenkin kohdalleen, kun kortinlukija ei lippukioskissa toiminut mennen, eikä tullen, joten sain ilmaisen visiitin.

Ei tämä nyt mikään Pompeiji ollut, Cordoban seudulla Espanjassa on maailmanperintökohteena säilymiseltään samaa tasoa olevat kaupunkirauniot. Opastetekstien mukaan kaupunki on noin 2200 vuotta vanha, eli parisensataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Silti kaupungissa oli jonkinsortin vesijohtoverkosto ja ihan hauskasti säilyneet pienen kylpylän jäänteet. Ehkä Roomalaiset olivat käyneet täällä opintomatkalla akvadukteihin ja kylpylöihin liittyen.

Kaupunki sijaitsi rinteessä, josta oli kauniit näköalat Turkin suuntaan. Etäisyyttä naapurimaahan ei tainnut olla kovin paljoa, sillä ainakin puhelimeni operaattori toivotti täällä kävellessä pariin kertaan tervetulleeksi Turkkiin.

Matka jatkui kohti etelää melkon köyhän ja maatalousvoittoisten alueiden läpi kohti pääkohteeksi suunniteltua Attavyroksen valloitusta. Attavyros on Rodoksen korkein vuori 1215m korkeudella. Siitä ei paljon ennakkotietoa patikointia varten löytynyt. Syynä oli todennäköisesti se, että vuori on äärimmäisen tylsä patikkakohde.

Ennen vuorelle pyrkimistä ajoin kuitenkin kerran harhaan ja ajauduin Embonasin kylään, joka esittäytyi minulle viehättävänä ja oikein aitona Rodoslaisena kylänä, joka eli omaa rauhallista eloaan. Unohdin kamerankäytön, joten dokumentteja ei ole.

Kylästä oli lyhyt matka Attavyrokselle ohjaavalle pienelle serpentiinitielle, joka oli ensimmäisten minuuttien ajan päällystettyä serpentiinitietä, jonka jälkeen tie kääntyi vuorenreunalta sisällepäin pienen metsän keskelle. Pysähdyin ja kuvasin maisemia. Pohdin uskallanko jatkaa, sillä nousu oli hurjempaa, kuin Espanjan, tai Italian serpentiineillä. Aitoja ei ollut ja pudotukset oli jyrkkiä.

Päädyin kuitenkin jatkamaan. Päällyste päättyi ja tie jatkoi määrätietoisesti mutkitellen ylöspäin. Yksi puhelinyhtiön huoltojeeppi tuli vastaan. Jatkoin eteenpäin, kunnes jäin vuokra-autoni kanssa kahdesti kiinni keskelle tietä hiekkaan, päästen kuitenkin peruuttamalla pois.

Attavyrokset huippu näkyi, ehkä joidenkin satojen metrien päässä. Huipulla oli antenneja ja kasvitonta tasaista lakea. Maisemat olivat heikentyneet kaiken matkaa, joten katsoin tarpeettomaksi hylätä autoa ja kävellä viimeisiä metrejä. Huippu jäi valtaamatta, mutta koin voittaneeni pelkoni ja jatkoin niin pitkälle kun konevoimin pääsi.

Seuraavaksi jatkoin Sienan kylään / kaupunkiin, jossa oli pari pientä tavernaa taukoruokailijoille. Toisessa oli turistibussi, toisessa tilaa. Valitsin vaivattomimman. Seuraava noteeraamani kylä oli Apolakia, joka oli ilottomampi, kuin Ebonas, tai Siena.

Seuraava kohde oli Prassonissi. Rodoksen eteläisin kärki. Tai oikeastaan saari niin lähellä eteläkärkeä, että sinne pääsi kahlaamalla. Puolisoni sattui soittamaan juuri tuolloin ja kysyi aikatauluja. Oli hauska todeta, että osaa arvioida kotiintuloa, koska olen juuri lipsahtanut pois koko Rodoksen saarelta. Eteläkärjessä oli kuvissa näkyvän kauneuden lisäksi muutamia poliiseja ja sotilasajoneuvoja, joten alue on jollakin tapaa puolustuksellisesti merkittävä.

Jatkoin lähes suoraviivaisesti länsirannikkoa pitkin ylös reittiä, joka oli Lindoksen jälkeen jo aiemmin tuttu. Pysähdyin kuitenkin vielä viimeisessä kohteessa, Kallithean kylpylässä.

Kylpylä on rakennettu Italialaisten vallan aikana 1900 – luvun alussa, mutta alueen kuumilla lähteillä on ollut toimintaa jo antiikin aikoihin. Kylpylän loiston aikaa oli 1930 luku. Elokuvatuotantoon kylpylää käytettiin Navaronen Tykit elokuvan kuvauksissa. 1961. 1967 kylpylä hylättiin huonokuntoisena, kunnes se avattiin pitkän EU – avusteisen kunnostamisen jälkeen kymmenisen vuotta sitten uudelleen.

Kylpylältä matka jatkui vuokra-auton palautuksella. Minun kokemuksella auton vuokraaminen kannattaa Rodoksella lyhyelläkin lomalla ja pidemmällä se mahdollistaa mukavaa oman näköistä tekemistä.

 

 

Pitkä viikonloppu Tahkolla syyskuun puolivälissä

 

Pitkä viikonloppu Tahkolla syyskuun puolivälissä

”Korona vähentää matkustelua”, oli tiettynä johtoajatuksena syksyn ruskaretken suunnittelussa. Edellisistä seitsemästä syksystä poiketen, emme matkustaneet Lappiin, vaan jäimme puolitiehen Tahkolle. No selittäviä tekijöitä oli koronaa todellisempiakin. Aikatauluhaasteet oli helpompi selättää puolet lyhyemmälle ajomatkalle ja puolison työpaikan lähes etuutena tarjoama mökki olivat hyvinkin riittäviä Tahkoa puoltavia tekijöitä.

Hieman lyhennetty työpäivä torstaina Lahdessa. Yhden pysähdyksen taktiikalla Tahkolle, jolloin perille pääsi iltakahdeksaksi. Ei siis aikaa aktiviteeteille, mutta onnistunut majoittuminen ja hyvät yöunet ennen viikonlopun aloitusta.

Perjantaina ja lauantaina päivätekemisenä oli patikoinnit Tähtikierros ja Pisan torni. Iltaisin pääsi rauhoittumaan Tahkon kylpylässä, jossa perjantaina olimme viimeisen tunnin ainoina asiakkaina.

Lauantaina Tahkolla oli jonkinlainen kuorma-autotapahtuma. Noin sata uutta ja vanhaa kuorma-autoa vierekkäin parkissa, autoilijoilla vapaa-aikaa keskenään ja vahva yhteenkuuluvuuden tunnelma, jonka sivullisena pääsi hyvin aistimaan.

Sunnuntaina ei varsinaisesti patikoitu, mutta vierailtiin Korkeakoskella, jossa on Suomen korkein vapaana oleva koski.

Maanantaille jäi paluu.