Rodos päiväretkikohteena

 

Rodos päiväretkikohteena

Lähdimme Rodokselle taksilla heti aamiaisen jälkeen. Tämä siksi, että aikaa riittäisi kaikkeen tarvittavaan ja toisaalta, koska sää oli saavuttamassa iltapäivällä hellelukemat, jolloin kaupunkiympäristöstä voisi olla hyvä palata jo rantaelämän äärelle.

Taksimatkan hinta oli hieman toisella kympillä. Taksi toi kohti Rodoksen sydäntä itäiseltä puolelta. Laitakaupunki näytti melko kurjalta. Rapistunutta maalipintaa, tyhjiä teollisuushalleja, graffiteja ja kaikin puolin pahoinvointia huokunut näkymä.

Pian saavuimme satamaan Rodoksen vanhankaupungin muurin ja huvivenesataman väliin, johon taksi meidät jätti. 

Pujahdimme sisään muurin aukosta vanhan kaupungin ”kaupalliselle puolelle” hyvällä maulla vanhoihin rakenteisiin integroitujen pikkukauppojen täyttämälle kujalle. Baareja, merkkituotejäljitelmiä, turistirihkamaa, jalokiviä ja käsityötuotteita oli tarjolla koju kojun perään.

Lyhyen kävelyn jälkeen pääsimme pienen aukion tapaiselle, jossa oli turistibyroo, josta sai kartan. Karttaan oli merkitty 72 historiallisesti merkittävää rakennusta, joiden keskittymä oli juuri tässä. Lähdimme ilman suurempaa suunnitelmaa nähtävyyksien ytimenä olevaa Ippolon katua ylös kohti kaikkein merkittävintä, Suurmestarin palatsia. Tyydyimme katsomaan sen, kuten muutkin ulkoa. Matkan varrella katua kävellessä oli kymmenkunta ritariaikaan rakennettua rakennusta.

Vanhan kaupungin yläosassa oli useita Ottomaanien aikaisia rakennuksia. Tämä lähinnä kartasta luntattuna. Minulla ei kompetenssi riitä erottamaan aikakausia toisistaan. Kauniilta ja vanhalta kaupunki näytti.  Se on rakennettu pääosin 1300 – 1500 vuosien aikana. Se on yksi vanhimmista yhtäjaksoisesti asutuista kaupungeista. Dokumenttien mukaan siellä asuu noin 6000 ihmistä. Se osa, missä meidän reitit kulkivat ei asuntoja juuri nähnyt, joten laitakaupunki taisi jäädä katsastamatta. Paljon tuli silti nähtyä.

Parin tunnin kiertelyn jälkeen päätimme suunnata kohti uutta keskustaa. Vanhan kaupungin laitimmaisella myyntikojulla oli vahvat brändit markkinoinnissa Coca Colaa ja Marlboroa.

Reilun tunnin kierros varsinaisessa keskustassa esittelivät kauniin, mutta pienen Ellin rannan ja perinteikkään Rodoksen Casinon, sekä ainakin yksittäisen Suomi-baarin. Viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä etsiä taksi ja palata takaisin omaan lomareservaattiin.

Hieman tosin jäi harmittamaan, kun kävelykunto loppui 15.000 askeleeseen. Muutama tuhat lisää ja olisi vielä jaksanut käydä katsomassa keskustan kupeessa olevan amfiteatterin. Varsinkin, kun niiden bongaaminen on aiemmilla reissuilla ollut tapana.

Rodoksen vanhassa kaupungissa riittää katseltavaa pitkäksi ajaksi, mutta luulen, että sain lyhyellä visiitillä hyvän kokonaiskuvan. Kannattava tutustuminen ja yksi maailmanperintökohde lisää omaan ”kokoelmaan”.