Rodos saaren ympäriajo
Rodos on pieni saari. Sen ympäri ajaa helposti yhden päivän
aikana. Silti jäi hyvin aikaa perehtyä matkan aikana ex-tempore löytyneihin
kohteisiin. Kohteista puuttuvat kaikkein tyypillisimmät paikat, koska niissä
olin pistäytynyt jo aiemmin.
Minulla oli kovat odotukset kiertoajelusta. Puolisollani ei.
Tämä ilmeni rannalla makailun valitsemisena, kun kartanlukijan paikkaa
tarjosin.
Lähtöruutuna oli La Marquese hotelli Kalithean rannalla.
Ensimmäinen puolituntinen oli matkan taittamista kohti lentokenttää.
Itärannikko alkoi käytännössä heti lentokentän jälkeen.
Ensimmäinen kohde oli muinainen Kamiros tienviitan
innoittamana. Odotukset eivät olleet mitenkään hirmu korkealla, koska
parkkipaikalla oli vain yksi auto ennen minua. Hinta – laatusuhde tuli
kuitenkin kohdalleen, kun kortinlukija ei lippukioskissa toiminut mennen, eikä
tullen, joten sain ilmaisen visiitin.
Ei tämä nyt mikään Pompeiji ollut, Cordoban seudulla
Espanjassa on maailmanperintökohteena säilymiseltään samaa tasoa olevat
kaupunkirauniot. Opastetekstien mukaan kaupunki on noin 2200 vuotta vanha, eli
parisensataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Silti kaupungissa oli
jonkinsortin vesijohtoverkosto ja ihan hauskasti säilyneet pienen kylpylän
jäänteet. Ehkä Roomalaiset olivat käyneet täällä opintomatkalla akvadukteihin
ja kylpylöihin liittyen.
Kaupunki sijaitsi rinteessä, josta oli kauniit näköalat
Turkin suuntaan. Etäisyyttä naapurimaahan ei tainnut olla kovin paljoa, sillä
ainakin puhelimeni operaattori toivotti täällä kävellessä pariin kertaan
tervetulleeksi Turkkiin.
Matka jatkui kohti etelää melkon köyhän ja
maatalousvoittoisten alueiden läpi kohti pääkohteeksi suunniteltua Attavyroksen
valloitusta. Attavyros on Rodoksen korkein vuori 1215m korkeudella. Siitä ei
paljon ennakkotietoa patikointia varten löytynyt. Syynä oli todennäköisesti se,
että vuori on äärimmäisen tylsä patikkakohde.
Ennen vuorelle pyrkimistä ajoin kuitenkin kerran harhaan ja
ajauduin Embonasin kylään, joka esittäytyi minulle viehättävänä ja oikein
aitona Rodoslaisena kylänä, joka eli omaa rauhallista eloaan. Unohdin
kamerankäytön, joten dokumentteja ei ole.
Kylästä oli lyhyt matka Attavyrokselle ohjaavalle pienelle
serpentiinitielle, joka oli ensimmäisten minuuttien ajan päällystettyä serpentiinitietä,
jonka jälkeen tie kääntyi vuorenreunalta sisällepäin pienen metsän keskelle.
Pysähdyin ja kuvasin maisemia. Pohdin uskallanko jatkaa, sillä nousu oli
hurjempaa, kuin Espanjan, tai Italian serpentiineillä. Aitoja ei ollut ja
pudotukset oli jyrkkiä.
Päädyin kuitenkin jatkamaan. Päällyste päättyi ja tie jatkoi
määrätietoisesti mutkitellen ylöspäin. Yksi puhelinyhtiön huoltojeeppi tuli
vastaan. Jatkoin eteenpäin, kunnes jäin vuokra-autoni kanssa kahdesti kiinni
keskelle tietä hiekkaan, päästen kuitenkin peruuttamalla pois.
Attavyrokset huippu näkyi, ehkä joidenkin satojen metrien
päässä. Huipulla oli antenneja ja kasvitonta tasaista lakea. Maisemat olivat
heikentyneet kaiken matkaa, joten katsoin tarpeettomaksi hylätä autoa ja
kävellä viimeisiä metrejä. Huippu jäi valtaamatta, mutta koin voittaneeni
pelkoni ja jatkoin niin pitkälle kun konevoimin pääsi.
Seuraavaksi jatkoin Sienan kylään / kaupunkiin, jossa oli
pari pientä tavernaa taukoruokailijoille. Toisessa oli turistibussi, toisessa
tilaa. Valitsin vaivattomimman. Seuraava noteeraamani kylä oli Apolakia, joka
oli ilottomampi, kuin Ebonas, tai Siena.
Seuraava kohde oli Prassonissi. Rodoksen eteläisin kärki.
Tai oikeastaan saari niin lähellä eteläkärkeä, että sinne pääsi kahlaamalla.
Puolisoni sattui soittamaan juuri tuolloin ja kysyi aikatauluja. Oli hauska
todeta, että osaa arvioida kotiintuloa, koska olen juuri lipsahtanut pois koko
Rodoksen saarelta. Eteläkärjessä oli kuvissa näkyvän kauneuden lisäksi muutamia
poliiseja ja sotilasajoneuvoja, joten alue on jollakin tapaa
puolustuksellisesti merkittävä.
Jatkoin lähes suoraviivaisesti länsirannikkoa pitkin ylös
reittiä, joka oli Lindoksen jälkeen jo aiemmin tuttu. Pysähdyin kuitenkin vielä
viimeisessä kohteessa, Kallithean kylpylässä.
Kylpylä on rakennettu Italialaisten vallan aikana 1900 –
luvun alussa, mutta alueen kuumilla lähteillä on ollut toimintaa jo antiikin
aikoihin. Kylpylän loiston aikaa oli 1930 luku. Elokuvatuotantoon kylpylää
käytettiin Navaronen Tykit elokuvan kuvauksissa. 1961. 1967 kylpylä hylättiin
huonokuntoisena, kunnes se avattiin pitkän EU – avusteisen kunnostamisen
jälkeen kymmenisen vuotta sitten uudelleen.
Kylpylältä matka jatkui vuokra-auton palautuksella. Minun
kokemuksella auton vuokraaminen kannattaa Rodoksella lyhyelläkin lomalla ja
pidemmällä se mahdollistaa mukavaa oman näköistä tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti