Rodos saaren ympäriajo

 

Rodos saaren ympäriajo

Rodos on pieni saari. Sen ympäri ajaa helposti yhden päivän aikana. Silti jäi hyvin aikaa perehtyä matkan aikana ex-tempore löytyneihin kohteisiin. Kohteista puuttuvat kaikkein tyypillisimmät paikat, koska niissä olin pistäytynyt jo aiemmin.

Minulla oli kovat odotukset kiertoajelusta. Puolisollani ei. Tämä ilmeni rannalla makailun valitsemisena, kun kartanlukijan paikkaa tarjosin.

Lähtöruutuna oli La Marquese hotelli Kalithean rannalla. Ensimmäinen puolituntinen oli matkan taittamista kohti lentokenttää. Itärannikko alkoi käytännössä heti lentokentän jälkeen.

Ensimmäinen kohde oli muinainen Kamiros tienviitan innoittamana. Odotukset eivät olleet mitenkään hirmu korkealla, koska parkkipaikalla oli vain yksi auto ennen minua. Hinta – laatusuhde tuli kuitenkin kohdalleen, kun kortinlukija ei lippukioskissa toiminut mennen, eikä tullen, joten sain ilmaisen visiitin.

Ei tämä nyt mikään Pompeiji ollut, Cordoban seudulla Espanjassa on maailmanperintökohteena säilymiseltään samaa tasoa olevat kaupunkirauniot. Opastetekstien mukaan kaupunki on noin 2200 vuotta vanha, eli parisensataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Silti kaupungissa oli jonkinsortin vesijohtoverkosto ja ihan hauskasti säilyneet pienen kylpylän jäänteet. Ehkä Roomalaiset olivat käyneet täällä opintomatkalla akvadukteihin ja kylpylöihin liittyen.

Kaupunki sijaitsi rinteessä, josta oli kauniit näköalat Turkin suuntaan. Etäisyyttä naapurimaahan ei tainnut olla kovin paljoa, sillä ainakin puhelimeni operaattori toivotti täällä kävellessä pariin kertaan tervetulleeksi Turkkiin.

Matka jatkui kohti etelää melkon köyhän ja maatalousvoittoisten alueiden läpi kohti pääkohteeksi suunniteltua Attavyroksen valloitusta. Attavyros on Rodoksen korkein vuori 1215m korkeudella. Siitä ei paljon ennakkotietoa patikointia varten löytynyt. Syynä oli todennäköisesti se, että vuori on äärimmäisen tylsä patikkakohde.

Ennen vuorelle pyrkimistä ajoin kuitenkin kerran harhaan ja ajauduin Embonasin kylään, joka esittäytyi minulle viehättävänä ja oikein aitona Rodoslaisena kylänä, joka eli omaa rauhallista eloaan. Unohdin kamerankäytön, joten dokumentteja ei ole.

Kylästä oli lyhyt matka Attavyrokselle ohjaavalle pienelle serpentiinitielle, joka oli ensimmäisten minuuttien ajan päällystettyä serpentiinitietä, jonka jälkeen tie kääntyi vuorenreunalta sisällepäin pienen metsän keskelle. Pysähdyin ja kuvasin maisemia. Pohdin uskallanko jatkaa, sillä nousu oli hurjempaa, kuin Espanjan, tai Italian serpentiineillä. Aitoja ei ollut ja pudotukset oli jyrkkiä.

Päädyin kuitenkin jatkamaan. Päällyste päättyi ja tie jatkoi määrätietoisesti mutkitellen ylöspäin. Yksi puhelinyhtiön huoltojeeppi tuli vastaan. Jatkoin eteenpäin, kunnes jäin vuokra-autoni kanssa kahdesti kiinni keskelle tietä hiekkaan, päästen kuitenkin peruuttamalla pois.

Attavyrokset huippu näkyi, ehkä joidenkin satojen metrien päässä. Huipulla oli antenneja ja kasvitonta tasaista lakea. Maisemat olivat heikentyneet kaiken matkaa, joten katsoin tarpeettomaksi hylätä autoa ja kävellä viimeisiä metrejä. Huippu jäi valtaamatta, mutta koin voittaneeni pelkoni ja jatkoin niin pitkälle kun konevoimin pääsi.

Seuraavaksi jatkoin Sienan kylään / kaupunkiin, jossa oli pari pientä tavernaa taukoruokailijoille. Toisessa oli turistibussi, toisessa tilaa. Valitsin vaivattomimman. Seuraava noteeraamani kylä oli Apolakia, joka oli ilottomampi, kuin Ebonas, tai Siena.

Seuraava kohde oli Prassonissi. Rodoksen eteläisin kärki. Tai oikeastaan saari niin lähellä eteläkärkeä, että sinne pääsi kahlaamalla. Puolisoni sattui soittamaan juuri tuolloin ja kysyi aikatauluja. Oli hauska todeta, että osaa arvioida kotiintuloa, koska olen juuri lipsahtanut pois koko Rodoksen saarelta. Eteläkärjessä oli kuvissa näkyvän kauneuden lisäksi muutamia poliiseja ja sotilasajoneuvoja, joten alue on jollakin tapaa puolustuksellisesti merkittävä.

Jatkoin lähes suoraviivaisesti länsirannikkoa pitkin ylös reittiä, joka oli Lindoksen jälkeen jo aiemmin tuttu. Pysähdyin kuitenkin vielä viimeisessä kohteessa, Kallithean kylpylässä.

Kylpylä on rakennettu Italialaisten vallan aikana 1900 – luvun alussa, mutta alueen kuumilla lähteillä on ollut toimintaa jo antiikin aikoihin. Kylpylän loiston aikaa oli 1930 luku. Elokuvatuotantoon kylpylää käytettiin Navaronen Tykit elokuvan kuvauksissa. 1961. 1967 kylpylä hylättiin huonokuntoisena, kunnes se avattiin pitkän EU – avusteisen kunnostamisen jälkeen kymmenisen vuotta sitten uudelleen.

Kylpylältä matka jatkui vuokra-auton palautuksella. Minun kokemuksella auton vuokraaminen kannattaa Rodoksella lyhyelläkin lomalla ja pidemmällä se mahdollistaa mukavaa oman näköistä tekemistä.