Resindustry – opintomatka Krakovaan ja Ostravaan

 

Expert – meeting. En tiedä aiemmin kieltäytyneiden määrää, mutta ilkeämielisten mukaan se voisi olla mittava, ennen kuin minulle tuota paikkaa tarjotaan. Pääsin joka tapauksessa uusiutuvan energian tutustumismatkalle Ostravaan asiantuntijoiden joukkoon.

Koronarajoitukset ovat tiedotusvälineiden mukaan poistumassa. Maahantulo Puolaan vaati kuitenkin kolmen rokotuksen lisäksi tuoreen negatiivisen koronatestin. Lisäksi tutustumiskohteena olevaan teollisuuskiinteistöön ei ollut ilman odotushuoneessa tehtyä pikatestiä asiaa. Kovin helppoa matkustaminen ei vielä ollut. Tämä näkyi myös hiljaisuutena Helsinki – Vantaan lentokentällä.

Vähäinen liikenne helpottaa aikatauluissa pysymistä ja matka sujui aikataulussa. Lentomatka Krakovaan on alle kaksi tuntia. Lensimme kauniin pilviverhon yllä, kunnes jopa koneen henkilökunta rupesi kaivamaan kännyköitään kuvaamista varten. Lensimme laskeutuessa muutaman minuutin ajan kirkkaassa säässä kahden lähes täysin tiiviin pilvikerroksen välissä. Hämmentävää, mutta tästä en itse saanut valokuvaa.

Krakovan kenttä palvelee matkustajaliikennettä ja armeijaa. Sujuvasti molempia. Eniten koneita oli Ryanairilla ja Whizzairilla. Kenttä on kuitenkin oikeasti kansainvälinen ja Krakovasta pääsee vaikka minne.

Kentältä lähtee vain yksi juna ja yhteen suuntaan, joten väärään vaunuun ei voinut keskustaan siirtyessä mennä. Sukkulaliikenteen kesto on parikymmentä minuuttia ja odotusaika samaa luokkaa.

Krakow Glowdyllä kävimme lounaalla pienehkössä paikallista ruokaa tarjoilevassa ravintolassa. Minä sain päivän lounaalla hyvän porsaan ulkofileen. Vegaaninen matkakumppani luuli tilanneensa mustapapumuhennoksen, mutta ilmeisesti tarjoiltu annos oli ainakin verta ja maksaa sisältänyt paikallinen ”sisälmyssyltty” Maku oli kuitenkin ok ja ilmavaivat ainoa jälkiseuraamus.

Tottuneiden matkaajien perässä kävelemällä pääsi sujuvasti oikeaan, Itävaltalaiseen junaan, jonka lopullinen määränpää oli Wien. Meidän matka oli yhteensä 170 kilometriä Ostravaan. Ainoa iso välillä oleva kaupunki oli Katowice. Maa vaihtui juuri ennen määränpäätä Puolasta Tsekiksi.

Siirryimme pimeässä illassa asemalta Best Western hotellille, jossa oli kuitenkin kiinteistönä vahvasti itäinen leima. Erityisesti ympäristön osalta. Jäi hieman harmittamaan, ettei ehtinyt tutustua enempää kaupunki-infraan. Se olisi ollut mielenkiintoista, sillä kaivoskaupungin kasvu on tapahtunut sosialismin aikaan. Erityisesti pituussuunnassa isot kerrostalot olivat niin rumia, että ne olivat oikeastaan kauniita.

Pääpäivä kului tiiviisti vaatejätti Malfinin logistiikkakeskuksen energiaratkaisuihin tutustuessa. Vastaanotto oli erittäin vieraanvaraista. Yhtiö oli syystä ylpeä energiaratkaisustaan. Myös varsinaisen tutustumisen ulkopuolinen logistiikkaan tutustumiskierros oli avartava. Kaikki logistiikka oli automatisoitu ja seurattu. Silti inhimilliselle UFO – pahvilaatikolle tulee päivittäin sisältöä.

Kesken päivän kävimme keskustassa syömässä perinteikkäässä ravintolassa, joka oli kaupungin ensimmäinen disco / yökerho sosisialismin hajoamisen jälkeen. Lisäksi pääsimme tutustumaan hyvin lyhyesti Witcovicen hylättyyn kaivosalueeseen, joka näkyy kauas. Alueella on nykyisin museo ja Heureka – tyyppinen teknologiaa kansantajuistava yksikkö. Alue on myös Unescon maailmanperintökohde. Minusta on hienoa, että maailmanperintökohteeksi nostetaan myös ympäristöä toiminta-aikanaan paljon kuormittaneita kohteita. Sanottiin, että aiemmin pyykkiä ei voinut Ostravassa kuivata ulkona, kun muutoin musta väri olisi tarttunut kankaaseen.

Illan ohjelmassa oli siirtyminen junalla takaisin Krakovaan.

Aamulla oli kaksi vaihtoehtoa. Nukkua pitkään, tai laittaa kello soimaan ja tutustua Krakovan vanhaan kaupunkiin, joka on Unescon maailmanperintökohde. Nukkumaan ehtii milloin vain, mutta tähän kohteeseen ei myöhemmin välttämättä saa mahdollisuutta tutustua. Jälkikäteen hyvä valinta. Nousevan auringon aikaan kaupunki oli vielä hiljainen. Tori / aukio oli huomattavan suuri. Ympäröivät rakennukset ja viereiset kadut olivat kauniita. Portti, jonka löysin vasta paluumatkalla oli melko pieni.