Narva huhtikuussa 2025

 

Kriittisin paikka Euroopassa on rintamalinja Ukrainassa. Kakkosena Suwalkin kanava Kalingradin yhdyskäytävänä, mutta kolmossijalla on minun mielikuvissa Venäläisten asuttama, täysin venäjänkielinen kaupunki Viron rajojen sisäpuolella.

Paikallisten mielestä tilanne ei varmaan ole yhtä kriittinen, sillä kaupunki tuntui olevan lauantaina puoliunessa vieraillessani siellä. Kaupunkilaiset ovat tottuneet elämään omaa elämäänsä kummankaan maan ulkopolitiikasta, tai edes sisäpolitiikasta välittämättä.

1200 luvulla tanskalaisten toimesta rakennettua Hermannin linnaa on viime vuosina remontoitu ja nyt siellä toimii museo. Toisella puolella Narva-jokea on vastassa Iivananlinna.

Edellisten vierestä menee kävelysilta, jota pitkin paikalliset pääsevät kyläilemään tuttavillaan, tai sukulaisillaan ja todennäköisesti he myös lieventävät kauppasaarron ongelmia vähintään paikallistasolla. Ruplien vaihtamiselle oli kaksi erillistä liikettä aivan rajanylityspaikan välittömässä läheisyydessä. Jonkinsortin kontrolli rajamuodollisuuksissa kuitenkin oli, koska jonoa oli kertynyt ihan mittavasti. Siinä seisoi enemmän väkeä, kun muun kaupunkikierroksen aikana näimme.

Se muu kaupunkikierros tosin oli hiljattain kunnostetun raatihuoneen etsiminen.

Muita havaintoja kaupungista oli sen erittäin vahva neuvostoliittomaisuus, joka on luonnollista, koska vanhempi rakennuskanta meni pommituksissa nurin ja kaupunki rakennettiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Sen jälkeen rakennuksille ei ole paljoa tehty, joten kaupungin ilme on paljolti sama, kun Tallinnassa juuri Viron itsenäistymisen jälkeen. Muille kaupungeille tyypillisiä istutuksia, tai muita ei myöskään ollut.

Narva-Joensuun suunnasta saapuessa mielenkiintoa herätti valtavankokoinen ”jonkinsortin siirtolapuutarha”, jossa osa taloista oli ihan asuttavia, osa puoliksi purettuja ja loput siirtolapuutarhaan paremmin kuuluvia pikkumökkejä. Myös kasvihuoneita oli paljon.

Sen tiesin jo etukäteen, että kielenä kaupungissa oli vain venäjä, mutta jälkikäteen opiskellessa oli uutta, että joka kolmannella asukkaalla on venäjän kansalaisuus. Jos Venäjä provokaatiota haluaa aiheuttaa, niin täältä on varmaan helppo keksiä joku epäkohta venäläisvähemmistön kohtelusta. Ainoa haaste on, että tässä tapauksessa vähemmistö taitaa olla enemmistö. Ainakin, jos suhteuttaa siihen, että ainoa painostus Viron puolelta taitaa olla Viron kielen aseman vahvistaminen melko kovilla päätöksillä.

Käynti kaupungissa oli lyhyt, mutta erittäin mielenkiintoinen. Kirjoitin otsikkoon ajankohdan, sillä ennen Ukrainan sotaa kaksoiskaupungissa oli todennäköisesti vähemmän jännitteitä. Tulevaisuudessa pidän jopa todennäköisenä, että kaupungissa tapahtuu jonkinlaista eskalaatiota. Toivottavasti rauhanomaisesti ja rakentavasti. Työpaikkoja sinne ainakin on suunnitteilla ja mahdolliselle Eu – tuelle paikka voisi olla panosta takaisin maksava kohde.

Narva-Joensuu kylmänä kevätpäivänä

 

Hääpäivä. Tarkennuslaskennan mukaan kahdestoista. Olen jo pitkään halunnut vierailla Narvassa, joten ajattelin ketunhäntä kainalossa viedä puolisoni hääpäivänä kylpylälomalle siihen ihan viereen, Narva-Joensuuhun.

Sesongin ulkopuolella kylpylähotellit ovat hyvin kohtuuhintaisia. Meresuu on paikkakunnan hotelleista paras – tai yksi parhaista. Hinta kahdelta hengeltä aamiaisineen oli alle 100 euroa. Lisäksi hinta sisälsi kylpylän käytön illalla ja vielä uudelleen poislähtöpäivän aamuna. Vastine oli mielestäni niin hyvä, että sivuutan sivulauseella koirista menneen kuudenkympin lisämaksun, joka ei luonnollisesti ollut missään suhteessa muuhun hintatasoon.

Kylpylä oli hyvä. Parempi, kuin useimmat Pärnun kylpylät. Pieni uima-allas mahdollisti uimisen, saunoja oli kymmenen ja aina jossakin niistä oli tasatunnein saunarituaali. Terapia-altaita, tai poreammeita oli ainakin matalasesonkiin riittävästi. Erityispiirteenä oli venäläistyyppinen palvelun tympeys ja tarvikekaupan maatuskaosasto.

Narva-Joensuu markkinoidaan Itä-Vironmaan sivuilla  mielenkiintoisesti. Mene paikkaan X ja kuvittele miltä se on näyttänyt ennen pommituksia, tai muuta rapistumista. Suurin osa vanhoista kauniista rakennuksista on siis tuhottu, tai ne ovat rapistuneet, kuten esimerkiksi Kaivohuone.

Vanha loisto oli silti helppo aistia. Näen paikassa myös paljon tulevaisuutta. Rakennusprojekteja on hylättyinä, keskeneräisinä, mutta myös etenevinä. Reilun kymmenen vuoden kuluttua paikka voi olla kovassa loistossa, jos maailmanpoliittinen tilanne sille tukensa antaa. Luulen, että paikka joko hiipuu, tai se rakentuu enemmän tai vähemmän suoraan Venäläisellä rahalla. Sillä venäläinen paikka on. Esimerkiksi Coop – kaupan hyllyillä oli kymmenkertainen määrä suolakurkkuja tavalliseen valikoimaan verrattuna ja myynnissä oli myös yksittäisiä venäläisiä tuotteita, esimerkiksi valkosipulileipiä.

Itse Narvajoen suu on mielenkiintoinen. Venäjän puoli on lähes rakentamatonta, mutta on siellä silti vartiovene vahdissa. Majakkakin jokisuulta löytyi, mutta ei tullut kuvatuksi.

Koleana kevätpäivänä ranta oli kylmä, oikein kylmä, mutta kyllä sen kesäisen kauneuden tänne osaa kuvitella. Vanhoja vedettäviä pukukoppeja ei tarvinnut kuvitella. Niiden kopioita alue oli täynnä.

Siis saimme ihan täysipainoisen kylpyläloman ja melkoisen annoksen alueellista historiaa ja nykyisyyttä.

Neuvostoliiton synnyttämä ja kaikkien hylkäämä Tootsi

 

Pärnu Postimees julkaisi rakentamisen kannalta myönteisen ympäristövaikutusten arviointituloksen Baltic Rail osuudelle Tootsista Pärnuun. Pärnun Eurooppaan yhdistävä juna on yksi minun pitkän aikavälin toiveita, joten ilahduin pienestä askeleesta eteenpäin. Vaivaamaan kuitenkin jäi, että mistä välistä tässä puhutaan ja mikä on Tootsi?

Päätin ulottaa meidän pääsiäissunnuntain ajelun sinne. Ennakkotiedot kertoivat, että kylästä on myynnissä kokonainen, osittain peruskorjattu 24 asunnon kerrostalo vain hieman edullisemmin, kuin oma hintapyyntini Pärnun keskustan 40 – neliöisestä kaksiosta. Aloitimme tutustumisen laittamalla tämän talon osoite navigaattoriin.

Muutama kilometri ennen kylää tien laidalla oli pinta-alaltaan suuri, sekava ja parhaat päivänsä kokenut siirtolapuutarha, jossa kuitenkin tynnyrisauna oli lämmitettävänä ja ainakin yksi henkilö puuhasi plantaasillaan. Pienen kauppalan reunama tuli nopeasti vastaan ja tiiviisti rakennetun 1000 asukkaan kylän muutamat kadut / kujat oli nopeasti ajettu.

Pääosin myynnissä olevan kerrostalon kaltaisia harmaatiilisiä kerrostaloja, yksittäisiä omakotitaloja, joissa osassa asutaan ja osa on pysyvästi tyhjilleen jätettynä. Laitimmainen kerrostalo oli persoonallisin. Edessä osto -ja myyntiliike tyylisesti sekalaista metalliromua ja takapihalla kanala. Muut talot olivat ihan pelkästään ihmisten asuinkäytössä.

Kaupunki oli rakennettu 1939 käyttöönotetun turpeen briketöintitehtaan ympärille ja laajennettu 60 – luvulla. Menneestä suuruudesta kertoi hylätty ”lättähattu” – tyyppinen vaunu, joka oli lanseerattu Tootsi – Ämmamägi – välille. Ämmamägi on lähellä nykyisen Lasnamäen aluetta Tallinnassa ja vaunulla on ilmeisesti kuljetettu työväkeä tehtaalle ennen kuin heille saatiin oma kaupunki rakennettua. Oli siellä hylätyssä tehtaassa myös yksi juna hylättynä.

Tehdas on vanhan komeuden ja nykyisen kolkkouden yhdistelmänä mielenkiintoinen näky.

Vanhasta suuruudesta oli merkkinä vielä edelleen käytössä oleva ”tehtaan oma” uimahalli.

Tehdas on reilu vuosikymmen sitten suljettu pysyvästi. Muitakaan työpaikkoja ei oikein ole. Väki vanhenee ja kuolleisuuden ja muuttosuunnan myötä väkiluku on jyrkässä laskussa. Minä näen kaupungin ”lähes elävänä museona”, mutta sellaiseen ei oikein voi myydä pääsylippuja ja ihmiskohtalot kaupungissa ovat aitoja.

Jos nopeasti pystyy vetämään johtopäätöksiä, niin kylässä kaikki on hieman samassa tilanteessa ja yhteisöllisyys voi olla voimissaan ja elämä siten oikeinkin hyvää, vaikka ulkoista hirvittää. Asuntojen hinnannousu Pärnussa on hirvittänyt. Täältä saisi täysin remontoidun kaksion alle 30 tuhannella eurolla ja peruskuntoisen kolmion puolella tuosta.

Kylässä kuitenkin on hyvä marketti, hyvä bussiyhteys ainakin Pärnuun ja Raplaan, sekä hyvä tieverkosto. Infrastruktuuri on vain rakennuskautensa ilmentymä.

Olipa mielenkiintoinen ajelu.

Vielä yksi huomio. Etsin ”Viron verkkoensyklopediasta” tietoja Tootsista. Ne löysin, mutta myös vinkin kaivaa lisää tietoja kunnan kotisivuilta tootsi.ee. Muuten hyvä, mutta domain oli myynnissä – tarjouksia odotellessa…