Talvinen viikonloppu Tampereella. Pääpaino oli bridgen sm –
karsinnoissa, joihin osallistuimme koko kuuden hengen voimin. Tämä yhdistettynä
parittomaan joukkuemäärään johti yhteen ylipitkään taukoon peleissä. Oman
joukkueen sisältä tuli onneksi vinkki, miten tauko kannattaa hyödyntää. Mene
Manserock näyttelyyn!
Onneksi aikaa oli tarpeeksi, sillä sotkin Vapriikin ja
Finlaysonin ja etsin näyttelyä ensin jälkimmäisestä. Finlaysonin rakennus takaa
kiertäen pääsi katselemaan myös melko kuivana olevaa koskea. Pian löytyivät
myös opasteet Vapriikkiin. Samalla lipulla pääsi kaikkiin eri näyttelyihin.
Siinä olisi ollut museoähkyä niin pitkäksi ajaksi, kuin esillepanoa kykenisi
vastaanottamaan.
Kävin lyhyestä katselemassa jotakin käytävällä olevaa keskiaikatapahtumaa
ja ajauduin sen jälkeen pelimuseoon. Kiva, aikansa suosikki,
viidenkymmenenpennin pajatso löytyi. Samoin monia tietokonepelejä, jotka olin
jo unohtanut. Kultaiselta 80-luvulta ja sitä seuraavalta ajalta.
Mutta itse Manserock – museo. Sellainen se oli, kuin arvata
saattaa. Meitä 50 plus ikäisiä miehiä katselemassa lapsuuden ja nuoruuden
idoleiden tavaroita. Muutama wannabe rock-kukko kertomassa tarinaa, miten oli
saanut keikalta jonkun paperittoman Eppu – singlen, tai muistelemassa, kun oli
ravintolassa jutellut pitkään Juicen roudarien kanssa.
Eppujen huone oli hauskasti lavastettu samanlaiseksi, kuin
Akun Tehdas levyn kansi. Popedalla oli oma huone, samoin Juicella. Monia
vähemmän tunnettuja toimijoita oli hyvin esillä, kuten Tries, Kontra ja
Nolo&Rähjä. Ääntä ja liikkuvaa kuvaa oli myös monissa eri kohteissa.
Varmaan olisi löytynyt jotakin uutta, jos olisi jaksanut ottaa käynnin
opintomatkana. Nyt olin vain pikaisesti fiilistelemässä.
Kannatti käydä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti