Pieni Karhunkierros ja muita kevyitä patikointeja Rukan
seudulla elokuu 2014
Kesä pysyy lämpimänä vielä elokuun lähestyessä loppuaan.
Työt mahdollistavat muutaman vapaapäivän irrottamisen. Minulle kohdennetussa
mainonnassa ei kysyntä ja tarjonta kohdannut, mutta mainoksen tarjous oli silti
sopivan houkutteleva. Minulla on käytössä mökki Pirkanmaalla ja Länsi-Lapissa,
joten en varmuudella ole tarvitsemassa lomaosaketta Kuusamon tropiikista. Altistuin
kuitenkin mielihyvin kuuntelemaan osakkeen myyntipuheen, kun palkinnoksi
tarjottiin neljän yön majoitus mukavissa puitteissa nälkämaan
patikointireittien kupeessa nimelliseen hintaan.
29.8. 2014 Lähdimme matkaan Lahdesta autolla torstaina kiireettömien
aamurutiinien jälkeen. Heinola, Hartola, Joutsa, Kangasniemi, Pieksämäki, Suonenjoki
ja Kuopio oli reitti aamupäivän aikana. Kuopiossa pysähdyimme perinteisille
Vapaasatama Sampon muikuille. Perinteikäs ravintola on ketjuuntunut, mutta
säilyttänyt silti alkuperäisen ilmeen ja ruokalistan. En tiedä haihtuisiko
muikkuannoksen taika tiiviimmällä kyläilyvälillä, mutta noin neljästi vuodessa
nautittuna annos maistuu aina erinomaiselta. Myöskään sukurasitteena saatu
kihti ei kovin paljon useammin siedä nahallisten kalojen nauttimista.
Suomussalmella tien varressa oli nähtävyysmerkki, joka
houkutti päiväkahville kotakahvioon. Hiljainen kansa on iso tilataideteos, joka
teki vaikutuksen entiseen opettajaan, jolle aktiiviaikoina oli hankaluuksia
pitää pariakymmentä päätä hiljaisena. Nyt hiljaisia oli koko iso pellollinen!
Yksinkertainen, mutta näille seuduille sopiva nähtävyys.
Suomussalmella olisi voinut tankata vatsan lisäksi myös
auton. Tämä tuli mieleen jonkin matkaa ajettuani. Kuusamoon on matkaa vielä
kymmeniä kilometrejä ja polttoaineen hupenemisesta kertova merkkivalo loistaa
ilta-aurinkoa kirkkaammin. Ajotietokone kertoo, että polttoaine loppuisi
parikymmentä kilometriä ennen taajamaa. Reittiä ajaneet tietävät, että
huoltoasemia ei ennen kaupunkia ole, mutta onneksi ajotietokoneen inhorealismi
oli ylilyötyä ja jakajalle asti pääsi kevyellä kaasujalalla. Ilmeisen lähellä avun
tarve oli, koska tankkiin mahtui dieseliä yli litran enemmän, kun tankin
tilavuudeksi luulin.
Ennen majapaikkaan ajamista pistäydyimme kaupassa
tankkaamassa välipalapatukoita, vesipulloja ja muuta retkievästä. Lisäksi
ajelimme Rukalle katsomaan keskusta ja etsimässä reittioppaita, tai virikkeitä
tuleville päiville.
Ehdimme vielä kirjautumisen jälkeen lyhyelle rentoutumiselle
kylpyläosastolle.
30.8.2014. Tämän vuoksi tänne tulimme. Kunto ja hipiä eivät
kestä Karhunkierrosta, mutta parhaat palat kevyellä rasituksella on
tavoitteena. Siis Pieni Karhunkierros päiväohjelmaksi.
Lähes perille pääsi autolla helposti. Pienten paikoitus ja
aloitusvaikeuksien jälkeen pääsimme Myllykoskelle vievälle polulle.
Sää suosi.
Ennakko-odotuksiamme oli vaikea pukea sanoiksi. Hienoksi reittiä osasimme odottaa
suosion vuoksi odottaa. Sitä reitti myös oli, vaihtelevia kauniita maisemia ja hienoja
riippusiltoja.
Pääosin reitti oli helppokulkuista, mutta muutamia pitkiä ja
jyrkkiä nousuja matkalle mahtui, joten aivan rapakuntoinen voi reitillä olla
vaikeuksissa. Mitään erityisiä patikointitaitoja reitti ei edellytä. Eksymään
reitiltä ei myöskään pääse, sillä opasteita oli riittävästi.
Iltapäivällä palasimme kylpylälle, jonne ehdimme nyt
kiireettömämmin, kuin edellisenä iltana. Illan ruokahuollon tarjosi Tropiikissa
oleva uudentyyppinen ketjuravintola O Learys, jonka burgerit olivat hyviä,
mutta paikan tarjoilija oli kyllä kiinnostuneempi tv – ruutujen sportista, kuin
asiakkaista.
31.8 2014. Rukalle. Iso Karhunkierros päättyy Rukalle. Näihin
maisemiin suuntasimme kolmantena retkipäivänä. Valtavaaran Huiputus on 6 km
mittainen päiväretki, joka nousee Laskettelukeskuksen juurelta Valtavaaran
huipulle. Reitin alku, eli nousuosuus on fyysisesti raskas Pieneen Karhunkierrokseen
verrattuna. Maisemat ovat hienot. Aluksi näkyvät laskettelukeskuksen maisemat.
Valtavaaran huipulta oli kirkkaassa säässä näköaloja pitkälle ja moniin
suuntiin. Nousumatkalla oli kaunis metsälampi, jolla pääsimme pitämään pienen
lepotauon. Paluu oli huomattavasti nousua tylsempi, mutta myös kevyempi.
Heikkokuntoiselle
rajun retken jälkeen päätimme palkita itsemme kunnon päivällisellä Rukan keskuksessa.
Pihvit olivat hyviä, mutta hieman häiritsevänä yksityiskohtana oli se, että
mihinkään jälkiruokavaihtoehtoon ei ollut käytetty kotimaisia marjoja edes näin
parhaana sesonkina, vaan jouduimme tyytymään Etelä-Euroopan vaihtoehtoihin.
Syyskuun ensimmäinen päivä toi sateet tullessaan. Tärkeimmät
kohteet oli jo koettu. Nyt piti vielä keksiä yhdelle päivälle sopiva
patikointikohde. Päätimme suunnata Oulangan kansallispuiston toiselle laidalle.
Oulangan Kanjonin kurkkaus oli ennakkoon helpon oloinen reitti. Reitin
lähtöpiste löytyi helposti. Suurta suosiota reitti ei ilmeisesti nauti, sillä
jätimme automme ainoana paikoitusalueelle. Reitti alkoi vehreissä maisemissa
kohtuullisen sateen kastellessa, kunnes pääsimme kanjonille. Kanjonin laidalla
oli usean sadan metrin matkan hieno maisema kanjonille.
Tämän jälkeen reitti yhtyi Karhunkierroksen
alkutaipaleisiin. Myös yhteisiltä osilta reitti oli helppokulkuista. Meiltä
kului reitin kiertämiseen hieman kauemmin, kuin oppaissa ennakoitiin, mutta
emme pelkästään patikoineet, vaan pysähtelimme katselemaan maisemia. Vaelluksen
jälkeen pistäydyimme Karhunkierroksen molemmissa eri lähtöpisteissä
katselemassa ja haaveilemassa, josko ensi vuonna olisi siinä kunnossa, että
voisi patikoida koko matkan. – Joo ei oltu.
Paluumatkalla poikkesimme Rukan Classic Pizzassa
päivällisellä. Ruoka oli lajissaan parhaaseen neljännekseen kuuluvaa, eli
oikein maittavaa. Illaksi ehti vielä kylpylöimään.
Maanantaina alkoi paluu, jonka ensimmäiseksi etapiksi olin
suunnitellut pistäytymisen Kuusamon Uistimen tehtaanmyymälään. Se kuitenkin
aukesi vasta kymmeneltä joten pitäkää professorinne.