Pelotettulla TSS pakettimatkalla Turkissa lokakuu 2015

Matkapäiväkirja Turkki

Taustaa:

Olemme noin 40 – vuotias aviopari, joka matkustaa yhdessä pari pidempää ja muutaman lyhyemmän lomamatkan vuodessa. Yleensä olemme matkoilla omatoimisia ja itsenäisiä. Nyt kyseessä on ensimmäinen yhteinen pakettimatka. Ennakkotiedot Turkin kiertomatkasta perustuvat nettikeskusteluiden tulkintaan. Odotukset ovat hieman varaukselliset, mutta muuten tämän loman aikataulu on omaan siviilielämään erinomaisesti ajoittuva.

27.10. Kello soi 3.45, joka on perin hassu herätysaika lomapäivän aloitukseen, kun suhteuttaa sen keskusteluun erinomaisista lentoajoista. Pari tuntia pidempään olisi voinut heräämistä venyttää, jos pakkaaminen olisi tehty ajoissa, mutta töiden organisointi viivytti tätä. Taksi poimi Lahdesta 5.45 ja kympin tarjousbussi lentoasemalle lähti 6.15, saapuen terminaali kakkoseen 7.30.

Turkkilaisen lentoyhtiön laiteviat, tai huono organisointi ruuhkautti check inin ja hermostutti osan kanssamatkustajista jo ennen Shengen aluetta. Lento pääsi kuitenkin liikkeelle lähes ajallaan ja Turkin kamaralle saavuttiin noin 14 aikoihin. Lentokone oli menneiden aikojen huipputeknologiaa, joka oli kestänyt ajan kolhut kohtuudella. Penkkien istumamukavuus oli tosin huono.

Laukut sai lyhyellä odottamisella ja terminaalin edessä oli melko hyvin organisoitu jakautuminen neljään eri linja-autoon. Niillä ajettiin reilun tunnin ajomatka ensimmäiseen majapaikkaan, hotelli Litoreen. Viiden tähden hotelli oli luokituksensa arvoinen. Huoneet oli hienoja ja paketissa myyty illallinen erinomainen.

Iltarientoja saattoi olla, mutta ne jäi kokeneempien, pääosin eläkeläisistä koostuneiden kanssamatkustajien testattavaksi. Meidän ilta päättyi uneen aikavyöhykkeestä riippumatta varhain.

28.10. aamiainen oli illallisen tapaan todella monipuolinen ja hyvä. Aamiaisen jälkeen kävimme kävelyllä rannassa ja lähimetsässä. Luonto täällä on kaunista, mutta ilmeisesti maan tavan mukaan jonkin verran roskaista.

Päivän ohjelmana oli jokiristeily Managvat - joella. Joki oli likaisen oloinen, mutta merenranta, jonne laiva meidät vei oli kaunis. Vesi oli yllättävän lämmintä ja uiminen hauskaa. Aurinkoa sai otetuksi vajaan parin tunnin ajan, jonka jälkeen oli tarjolla laivalounas. Kala oli tuoretta, mutta annos oli tämän tyyppisille risteilyille tavanomaisen yksipuolinen.

Opas puhui todella sujuvan englannin ja kertoi toimintaohjeet perusteellisesti. Joukkue oli hyvin kasassa, eli lisäpalvelupakettien myynti oli onnistunut ilmeisen hyvin. Me olimme päättäneet palvelupaketit ottaa jo etukäteen, jotta matkalla on ohjelmaa. Ei itse tarvitse huolehtia ylimääräistä, kun paikkakunta, tai kulttuurintuntemusta ei ole.

Reissun jälkeen ehti parituntiseksi kotihotellin altaalle uimaan ja katsomaan auringonlaskua. Puitteet olivat huikeat maltillisiin odotuksiin nähden.

Illallinen oli edellispäivän tapaan hyvä. Positiivinen yllätys oli kattauksen vaihtuminen edellispäivästä. Tosin sama menu olisi ollut sekin näin lyhyeen visiittiin mieluinen vaihtoehto.

29.10. Varhainen aamuherätys. Aamiainen Litoressa. Huoneiden luovutus ja 550 kilometrin bussimatkan aloitus. Yhdellä lyhyen pysähdyksen taktiikalla ajoimme Koniaan, jossa vierailimme Mevlana museossa. Museon päähenkilön historia oli meille vieras ja anti jäi sen vuoksi hieman vajaaksi. Yleisöä museossa oli hyvin ja osa heistä pyhiinvaeltajia, jotka saivat paikasta ihan eri tavalla irti.

Lounaalla kävimme Konian yliopistolla. Yksinkertaista ja hyvää perusruokaa.

Lounaan jälkeen asetuimme bussiin pitkää matkaa varten. Lähellä määränpäätä vierailimme vanhassa maan alle kaivetussa asunnossa, jonka läpikävely oli avartava kokemus.

 

Illaksi saavuimme kolmen seuraavan yön majapaikkaamme, Hotelli StoneConseptiin juuri sopivasti illalliselle. Illallinen oli ihan hyvä, mutta aivan eri tasoa edellisen hotellimme kanssa. Jatkoja varten illallisravintolan vieressä oli idyllinen takkahuone.

30.10. Hotellin herätys soi 5.45. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme saaneet lentoluvan tämän päivän kuumailmapalloiluun. Puolen tunnin kuluttua pikkubussi nouti meidän 9 hengen porukan. Lyhyen ajomatkan jälkeen olemme tankkaamassa verensokereita kevyellä aamiaisella. Pian pääsemme katsomaan pallomme täyttämistä ja pääsemme kipuamaan rottinkikoriin, joka nousee viemään meitä yli kansallispuiston kauniiden laaksojen. Pallon lentoon nousu oli jännä hetki. Alun jälkeen lentotunnelma stabiloitui, mutta maisemat eivät lakanneet häikäisemästä. Parin tunnin sightseeing matalalentona ja käynti 600m korkeudessa ja tarkka laskeutuminen oman trailerin luo olivat iso kokemus.

 

Lennon jälkeen bussi heitti meidät aamiaiselle kotihotelliin ja muun ryhmän mukana päiväretkille. Tutustuimme kahteen eri kallioon kaivettuun asuntoon ja saimme ison informaatiopaketin kallioasumusten historiasta. Lisäksi pysähdyimme parilla näköalapaikalla katselemassa Kappadokian huikeaa luonnonmuodostusta. Pakollisia matkamuistomyymälöitä oli molemmissa, mutta niissä käyttäytyminen asiakasta kohtaan oli yllättävän asiallista ja hinnat kohtuullisia. Lounaan söimme kulttuurimuseolla, mutta siihen emme tutustuneet muuten tarkemmin. Kuvassa kiveen kaivettu poliisilaitoksena nykyään toimiva asumus.

Kello 15 menimme tutustumaan Kreikkalaiseen kylään, jonka nähtävyytenä oli kaksi hylättyä kirkkoa. Ei siis oikein mitään 75 minuutin breikkiä varten. Jälkikäteen ymmärrän, että kyseinen ylipitkä tutustuminen oli aikataulutekninen pakko muiden ryhmien aikataulujen vuoksi. Ratkaisimme ongelman karkaamalla ylisosisiaaliselta ryhmältä parin korttelin päässä olevaan paikalliseen baariin yhdelle hitaalle oluelle.

Tauon jälkeen pakkauduimme autoon ja ajoimme vanhaan temppeliin katsomaan toistatuhatta vuotta vanhaa Dervissitanssiesitystä, joka mukaili Mevlanan oppeja. Minun nuorin lapseni lopetti päiväkodin viime vuonna. Luulin edellisessä joulujuhlassa katselleeni viimeisen kerran vastaavaa esitystä. Neljä miestä pyöri samaan suuntaan lavalla eri tahtiin hassusti vaatetettuna, neljän muun soittaessa tahtia hassuilla, alkeellisilla soittimilla. Esitys jatkui kuiskaajan puheilla ja eritahtisella laululla. Minun kritiikki voi kuulostaa oppineen korviin rienaukselta, mutta virheen tekijät ovat ne, jotka tuovat rahvaan katsomaan esitystä, vaikka kompetenssia sen ymmärtämiseen ei voi olla.

Korkeakulttuurin jälkeen oli ruumiin kulttuuria ja matka jatkoi Hammamiin. Käynti turkkilaisessa saunassa oli elämys. Kokemus olisi voinut olla positiivinen, mikäli kylpylä ei olisi ahneuksissaan ottanut puolet liikaa asiakkaita. Nyt meitä oli ruhon kohtelua odottamassa parikymmenhenkinen joukko, joita hoisi pari kylvettäjää ja kaksi hierojaa, jotka ohjasivat toimintaa vieraskielisin, tiukkasanaisin ohjein, siten että oma olo oli kuin välikyljyksellä Atrian linjastolla.

Kylpylästä ehti vielä hyvin kotihotellin illalliselle, joka oli asiallinen, mutta hieman askeettinen, kuten edellisenäkin iltana. Ilta jatkoi illallisen jälkeen takkahuoneessa edellisillan tapaan.

31.10.  

Intensiivinen Kappadokiaan tutustumispäivä. Ajelimme bussilla eri laaksojen näköalapaikoille ja jalkauduimme osaan lyhyeksi, osaan hieman pidemmäksi ajaksi. Love valley oli kaunis, Munkkilaakso ehkä vielä vaikuttavampi. Kamelilaaksossa oli uskomattoman paljon kamelia muistuttava kivi. Hienoja maisemia, jotka ainutkertaisuudessaan myös turruttavat.

Tämän jälkeen vierailimme mattokutomossa, jossa saimme varsin lennokkaan standup esityksen, sillä myyntiä johtanut belgialaismies oli huikean taitava esiintyjä mattojen valmistusta ja mattoja esittäessä. Tunnin shown jälkeen päätähti poistui ja paikalle saapui intensiivisten myyjien joukko. He luovuttivat kun ilmaisin suoraviivaisesti ostohaluttomuuden. Poistuimme pian hieman töykeästi pois myyntitiloista ulkoilmaan ja odottelemaan. Odottelua tuli noin tunti, mutta se oli välttämätöntä, sillä osa matkalaisista halusi tehdä ja tekivätkin kauppoja. Tuhansien eurojen hintaisten hankintojen tekemiseen on syytä varata aikaa. Halvempiakin käsin tehtyjä mattoja olisi ollut tarjolla, mutta halusimme välttää turhat kyselyt, jotta pääsimme tilanteesta pois, kun todellista ostohalua ei ollut.

Lounaalla kävimme syömässä perinteistä, ruukussa kypsennettyä ruokaa, xxx. Oli hyvää.

Päivän päänähtävyys oli ”open air museo”, jossa oli suuri määrä kiveen kaivettuja kirkkoja. Paljon hyvin säilyneitä, mutta tapakristittyäkin hieman kauhistutti, kun isossa osassa freskoista oli kasvot kivitetty pilalle. Sattumaa moinen hajottaminen ei ollut, mutta onko kyseessä ollut ilkivalta, vai vieraan Jumalan pilkka, jäi epävarmaksi. Meille jäi kyllä olo, että kristillinen Jumala on poistunut temppelistä ja jäljellä on vain kuoret, eivätkä nekään enää kauniina. Vierailu ulkoilmamuseossa oli hieman turhan pitkä, mutta museon ulkopuolella oli palvelevia edullisia ja miellyttäviä ravintoloita.

Retkipäivän jälkeen oli illallinen kotihotellissa ja sen jälkeen siirtyminen Kappadokialaiseen iltaa. Ilta sisälsi vapaan tarjoilun ja paikallisia tanssiesityksiä. Esitykset eivät tainneet olla kovin korkeakulttuurisia, mutta siinä määrin vaihtelevia ja nopeatempoisia, että meidän lisäksi useat muut katsojat viihtyivät siellä ehkä paremmin, kuin perinneilloissa keskimäärin viihdytään.

Illan jälkeen menimme suoraan nukkumaan, sillä päivä oli meidän mielestä hieman raskas ohjelmaltaan. Uskomme varttuneemman matkaseuran kokeneen samaa, jopa hieman voimakkaammin.

1.11. Ohjelmallisen illan vuoksi herätys oli aamulla mukavan myöhäinen, noin 8.30 ja paluumatka Kappadokiasta etelään lähti vasta kymmenen aikoihin. Paluun ensimmäinen lyhyt pysähdys oli turisteja varten restauroidussa kamelikaravaanien majatalossa, joita vanhalla silkkitiellä on 20 kilometrin välein. Lounaalla pysähdyimme Konian kohdalla Esson baaria muistuttavassa kahvilaravintolassa. Puitteisiin nähden noutopöytälounas oli kohtalaisen hyvä, mutta ei erinomainen. Jatkoimme bussilla Siden seudulle, jossa majoituimme aivan Litore hotellin viereen ihan hyvään hotelliin, joka olisi tuntunut hyvältä, ellei erinomainen vaihtoehto olisi ollut vieressä.

2.11 Aloitimme aamun auringonnousun aikaan ja menimme aamu-uinnille & joogaan, sillä olimme palanneet hellealueelle. Meri oli ihanan lämmintä. Ilma vedestä nousun jälkeen ei, joten kuivaamiselle ja pukeutumiselle oli kiire, vilustumisen välttämiseksi.

Päivän ohjelma oli Antalyaan tutustuminen. Valitettavasti se tapahtui ennalta turhan paljon sisätiloissa, sillä ilma olisi houkutellut ulos ja rannalle. Ensimmäinen kohde oli jalokivimyymälä.

Keräännyimme ryhmäksi, jonka jälkeen tilanteen otti haltuun hyvää suomea puhunut myyntijohtaja, joka kehui heidän kullan ja timanttien laatua ja teki selvitystä, miksi he pystyvät myymään laatua halvalla. Mies oli varmasti tehokkaan koulun myyntityöhön käynyt, mutta hieman liian lipevä.

Esipuheen jälkeen siirryimme isoon myymäläsaliin, joka oli täynnä esillä olevia kauniita koruja ilman hintalappua. Kun jotain jäi katsomaan, niin heti kontaktiin tuli myyjä. Kiertelimme ja välttelimme kontaktia, kunnes päätimme katsoa yhtä sormusta ja varautua myyntiesittelyyn, koska jotenkin aika piti kuluttaa. Sormus, jota katsoimme oli hinnaltaan 15.000 euroa. Kerroimme, että se on väärässä hintaluokassa, jonka jälkeen meidät ohjattiin puolisuljettuun kauppahuoneeseen, jonne tuotiin 4 samankaltaista sormusta, joiden hinnat olivat 1500  - 2000 haarukassa. Yksi niistä oli oikeasti kaunis ja kiinnostuimme siitä hieman vahingossa.

Lähtöhinta oli 1900, joka putosi ”only for you”, verovapaus ja meidän ryhmäalennuksella 1350 euroon. Kun emme heti lähteneet pois, niin meille tuotiin viiniä ja rakia ja hinta tippui nopeasti 800 euroon ja teatterinomaisen taskulaskimen näppäilyn kanssa 700 euroon siten, että maksuaikaa järjestyi pitkälle ajalle, kunhan kolmanneksen maksaa heti.

Pidimme sormusta silti hieman kalliina. Kultaa siinä ei satasta – kahta enempää ollut. Kolme timanttia olivat kauniita, mutta maallikon on niiden arvoa hieman vaikea määrittää. Sanoimme ostamiselle ei ja pidimme hintaa kalliina. Sen jälkeen meidät vietiin edullisempien sormusten vitriinille ahdistavien ostoehdotuksien saattelemana. Halvemmat sormukset eivät olleet yhtä kauniita. Sanoimme ei ja teimme aktiivisesti lähtöä pois. Jo poiskävellessämme hinta putosi yhtäkkisesti 400 euroon. Menin takaisin kauppahuoneeseen ja vaimoni lähti hakemaan maksukorttia bussilta. Sormus esiteltiin uudelleen ja maksukorttia sovitettiin koneeseen, kun myyjä kertoi, että hän ei anna sormusta, vaan toimittaa ihan samannäköisen oikeaan kokoon leikatun kolmella zirkonilla muutaman päivän kuluttua hotelliin. Kuulemma tämä jälkitoimitus on heidän ainoa tapa toimia. (Tämä osoittautui vääräksi, koska kaikki muut olivat saaneet ostoksensa heti mukaan). Emme tietenkään ostaneet lasisormusta neljälläsadalla vaan vaadimme myyjää antamaan sen, jonka oli luvannut. Jostakin pulpahti johtaja huoneeseen ja sanoi, että tietenkään meille tehty viimeinen tarjous ei koske tätä sormusta, vaan jäljitelmää. Poistuimme kiittämättä ja he olivat katuvan oloisia, kun huijausyritys ei ollut mennyt läpi. Zirkonsormuksen arvo ei olisi todennäköisesti ollut puoltakaan neljästä sadasta. Huonommin kieltä osaavaa olisi tässä huijattu pahoin, joten tarkkaavaisuuteen on syytä, tai vaihtoehtoisesti ostamisesta kokonaan kieltäytymiseen. Lähdettyämme myyntihuoneesta pois kävelimme ison hopeakoruosaston läpi. Moni kanssamatkustaja oli harmissaan, ettei osannut tulla sinne ajoissa, sillä sieltä olisi ostettavaakin voinut löytyä heille sopivalla budjetilla.

Seuraavaksi ajoimme nahkaliikkeeseen, jossa katsoimme muotiesityksen ja sen jälkeen meidät ohjattiin isoon myymälään, jossa oli esillä paljon laadukkaan oloisia takkeja. Yksi oli jopa minulle oikein hienosti sopivan näköinen, mutta oikeaa kokoa ei isolle miehelle ollut. Kokeilin sen jälkeen muutamia muitakin, mutta sopivaa ei ollut. Takkien ohjehinnat olivat 1500 – 2000 ja toteutuneet kauppahinnat kanssamatkustajien mukaan kolmannes siitä. Myös edullisempi takkeja oli toisessa huoneessa tarjolla. Ostomoodimme oli kuitenkin poissa jalokiviliikkeen jäljiltä, eikä helteessä takintarve muutenkaan ollut päällimmäisenä.

Pakkomyynnin jälkeen kävimme lounaalla syömässä hyviä lammaslihapullia kauniin vesiputouksen vieressä olevassa melko pienessä ravintolassa.

Tämän jälkeen suuntasimme Anlalyan vanhaankaupunkiin, jonka kujat olivat miellyttäviä, satama terassiravintolasta katsellen kaunis. Vanha moskeija näytti vanhalta ja XXX portti roomalaiselta. Mukavatunnelmaisen kävelyretken jälkeen oli vapaata aikaa, jonka käytimme syömällä ensimmäisen kebabin Turkissa.

Pimeän tullen ajoimme illalliselle yhden yön hotelliimme kaupungin laidalle. Hotellissa oli illallinen, jossa tarjolla oli todennäköisesti pilaantunutta makrillia buffeessa, sillä useat sitä syöneet saivat lyhyen, mutta kovan vatsataudin itseni lisäksi. Ennen taudin puhkeamista ehdimme nauttia viilenevästä illasta paikallisten joukossa läheisen ravintolan terassilla.

3.11. Kiertomatka vaihtuu tänä aamuna löhölomaksi. Aamukymmeneltä alkaa siirtyminen Arcanus Side Resortiin. Edellisenä päivänä varoitetusti, noin viidennes porukastamme jäi puolimatkaan, nettikeskusteluissa huonoksi haukuttuun reservaattihotelliin. Ainakin osa heistä oli ostanut matkan äkkilähtönä, jolloin hotellin vaihtaminen oli luvallista toimintaa matkanjärjestäjältä. Hotellimme oli ensimmäisenä päivänä täyden oloinen, sen jälkeen ei, joten ainakaan kokoaikainen toisaalle majoittaminen ei olisi ollut välttämätöntä.

Hotellille tullessa vastassa oli hotellin opas, joka vei meidät kokoustiloihin. Hän esitteli itsensä ja kertoi vastaanottoaikansa. Lisäksi saimme informaatiota retkistä, mutta otimme infon passiivisesti vastaan, sillä alkuloma oli ollut yhtä retkeä.

Opas puhui kaunista suomea, mutta hänen kuullun ymmärryksensä oli rajallinen ja suhtauduimme häneen hieman penseästi loistavan alkumatkan englanninkielisen oppaan jälkeen. Muiden matkalaisten palaute oppaasta oli positiivista.

Huoneet saimme vasta 15, mutta se ei estänyt meitä aloittamasta allinclusive palveluiden nauttimista. Helteinen sää ja välimerellinen kiireetön tunnelma ja hulppean oloiset puitteet tarjosivat fiiliksen, josta herran elämä ei ole kaukana…

Hotellin lounas ja illallinen oli ensimmäisen päivän kokemuksella erinomaisia. Mielikuva ruuan laadusta laski hieman seuraavina päivinä samankaltaisuuden, joskin vaihtuvan menun vuoksi. Lisäksi havaitsimme, että hotellilla ei ole omaa keittiötä, vaan ruoat tuodaan ulkopuolella olevasta suurtalouskeittiöstä lämpöhauteissa. Sama menu on tarjolla ilmeisesti monissa ravintoloissa. Ei voi olla sattumaa, että kahdessa ulkoisesti eri hotellissa on buffeessa samana päivänä lammas ossobuccoa.

4.11. Kun nukkuu edes kohtuullisen pitkään, niin aamiaisen jälkeen odottaa +26 asteinen aamu ja lämmin merivesi. Joitakin saattoi kiinnostaa retkiohjelma. Meille riitti meressä kelluilu, rannalla makailu, kevyt kirjallisuus ja verkkainen kävely rannalla. Hierontaa yritimme tilata hotellin spasta. Toimintakonsepti oli 15 minuutin ilmainen hieronta, jonka jälkeen span lääkäritakkinen myyntimies teki diagnoosin ja yritti myydä reilun 200 hintaista hoito-ohjelmaa loppuloman kolmelle päivälle jaksotettuna.  Tyhmäksi kokemani tinkimisen jälkeen tilasimme kaksi 90 minuutin hierontaa Suomen hintoja vastaavalla kustannuksella, sillä näytehieronta tuntui hyvältä.

5.11 Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä kävelemään rantaa pitkin Sideen. Matkaa oli karkeasti arvioiden 3-4 km. Matkaan kului verkkaisella tahdilla 35 minuuttia. Maisemat olivat hienot.

Ranta toi suoraan vanhan kaupungin laidalle, josta pääsi kaupalliseen osaan kulkemalla roomanvallan aikaisen raunioston läpi. Tutustuimme Sideen rantakadulta aloittaen. Shoppailimme varavaatteita ja söimme lounaaksi grillattua jättiläiskatkarapua, joka oli ylihinnoiteltua, mutta herkullista. Palasimme lounaan jälkeen taksilla hotellille. Uintia meressä ja kylpylässä. Illallinen.

 

    

6.11. Löhöilypäivä. Kävimme aiemmin varatussa hieronnassa, joka kesti tilatun ja maksetun 90 minuutin sijaan vain 60 minuuttia. Heti palautteen jälkeen Spa tarjosi uuden veloituksettoman 30 minuutin hoidon tulevina päivinä.

7.11. Altaalla kirjan kanssa aamupäivä, lounaan jälkeen Sideen, shoppailua, taksilla takaisin, illallinen, live musiikkia ulkona. Jatkoille diskoon, joka oli melko tyhjä ja sisällöllinen pettymys. Reissun ainoan kerran yöpalalle, joka oli ilmeisesti illallisen ylijäämiä. 

8.11. Mukava ”En tee mitään päivä”, jonka lisäohjelma oli edelliskerrasta vajaaksi jäänyt puolituntinen hieronta, joka oli hyvä. Varsinkin kuumakiviosuuden he osasivat tehdä hyvin.

9.11 Aamupäivän aktiviteettina nousuvarjoilua, joka oli hieno kokemus ja kohtuullisen edullinen hinnaltaan. Maisemat avautuivat muutaman kymmenen metrin korkeudesta hienosti ja kotihotellin sai paikannettua hyvin ympäristöön. Lounaan jälkeen kävelimme Sideen, jossa teimme runsaasti ostoksia, painottuen laadukkaisiin piraattituotteisiin. Tinkiminen oli rasittavaa, mutta hinta vaivannäön jälkeen erittäin halpa. Ilman tinkimistä kohtuuton.

10.11. Kotimatka alkoi puolilta päivin. Rannalle ei tarvinnut mennä, sillä nyt oli löhöilyviikon ainoa pilvinen päivä. Lentokenttäkuljetus pelasi kohtuudella. Lounaaksi maittoi terminaalissa Burger King ruoka hyvin, eli buffeita oli tullut syötyä tarpeeksi.

Lento lähti ja saapui aikataulussa. Suomen kamaralle pääsi puoli yhdeksältä ja bussikuljetus vei Lahteen puoli yhdeksitoista. Nukkumaan pääsi ajoissa ja aamuseitsemältä soi kello kohti uutta ansiota, jotta seuraavan lomaan saisi rahoituksensa.