Ennen uusia työkuvioita oli aikaa lyhyelle ruskaretkelle Länsi-Lappiin pitäen tukikohtana tuttuun tapaan mökkiä Tapojärvellä, joka kuvassa on poikkeuksellisesti talvisessa kuosissa.
Matkalla mukana oli puolison lisäksi pojista toiseksi vanhin, yhdeksänvuotias joten matkaa tehtiin osin lasten ehdoilla.
Startti oli torstai päivällä koulujen päätyttyä. Autoilusää oli mainio ja matka taittui Lahdesta Oulun Edeniin suunnitellusti, Pihtiputaan Takkatuvan tarjotessa tapansa mukaan maukkaan lounaan. Kylpylä päätyi vielä 2016 iltapäivälehtien verkkosivujen Top10 - listalle maamme viihdekylpylöistä. Mielestäni hieman ansaitsemattomasti, vaikka meidän koko perhe sen omaan TOP3 kategoriaan sijoittaa - tosin erinomaisena puolenmatkankrouvina matkalla Lappiin.
Perjantaina ehti aamu-uinnille puolityhjään kylpylään. Aamiaisen kohokohtana juniorille oli suklaaputous, jonne pääsi uittamaan vohvelikeksejä ja vaahtomakeisia. Puolilta päivin kävimme pikavisitillä Ruotsissa. Hintataso ei elintarvikeostosten osalta merkittävästi poikkea kotimaan automarketeista, mutta eksotiikkaetua erilaiset hyllyntäytteet antoivat.
Iltapäivällä kolmen aikoihin ajoimme ennen majoittumista Pakasaivolle.
Yhden miehen laavukahvilayrittäjältä saimme neuvon mennä sisääntuloreitistä katsoen oikealle puolelle Pakasaivon syvännettä katselemaan maisemia. Vinkki oli hyvä, sillä sieltä Pakasaivo näyttää kaikkein jylhimmältä.
Ilta meni mökkisaunaa lämmittäen ja vaellusreittejä tarkentaen.
Lauantaina tuhdin mökkiaamiaisen jälkeen lähdimme autolla kohti Pallasta, jonka maisemiin olimme edellisenä talvella hiihdellen ihastuneet. Matkalla rantatien varrelta löytyi Aallokkokosken näköalapaikka, jonne teimme lyhyen jaloittelutauon.
Pallakselle saavuimme talvesta poiketen ilman navigaatorin sekoilun aiheuttamia ylimääräisiä kiemuroita. Munkkikahvit perinteitä uhkuvan hotellin baarissa ei maistuneet huoltoaseman tarjontaa kummemmalta, mutta jotenkin Hotelli onnistuu vakuuttamaan vieraansa puitteilla, jotka huokuvat menneinä vuosikymmeninä ahmittua positiivista tunnelatausta.
Vatsat täynnä lähdimme hienossa säässä valloittamaan Pallaskeron lakea. Kylmä tuuli teki patikoinnista huonosti varustautuneille hetkittäin haastavaa, mutta maisemien hienous ja patikan eteneminen palkitsivat hienosti.
Sunnuntaina aloitimme päivän luontokeskus Kellokkaassa, jossa oli tavallisen taidenäyttelyn lisäksi esillä menneiden aikojen paikallista elämää kuvaava näyttely ja pihalla oleva tukkilaismuseo. Vanhat aseet ja pyyntivälineet kiinnostivat junioria, käyttöesineet varttuneempia. Minimalistinen, maanläheinen näytteillepano palvelu hyvin meitä maallikoita mainiosti.
Reissumme pääpatikointi oli 15 kilometrin Kiirunankieppi, joka alkoi Varkaankurun vehreillä maastoilla
Kurun jälkeen nousimme paljaille tuntureille, jotka olivat sään suosiessa mukavampia kävellä, kuin edellisen päivän Pallaskero.
Reitin varrelta löytyi mainio tulistelupaikka, jolla pääsimme paistamaan makkarat ja nauttimaan muut eväät.
Täydellä vatsalla laiskistuimme siinä määrin, että seurasimme ympäristöä siinä määrin passiivisesti, että yhden reittimerkin ollessa kaatuneena kävelimme harhaan ja valmiiksi pitkä kävely venyi lähes 20 kilometrin mittaan. Koko joukkue jaksoi hienosti perille aikuisten näennäisestä rapakunnosta huolimatta. Juniorikommentti iltasaunalla oli: "Patikointi on ihan kivaa, mutta hieman lyhyemmät reitit voisi tulla joskus kyseeseen".
Maanantaina pääsimme vierailemaan aidon Lapinmiehen, majapaikkamme rakentajan, Hannun erämaakämpän työmaalla. Tarinoita ja erämiestaitojen esittelyä riitti ja kivaa oli.
Ennen pimeää päätimme kiertää soutuveneellä Tapojärven ympäri. Tämä järvi on kaunis hiihtää talvella ja soudella sulaan aikaan. Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät täällä hienosti.
Tiistai oli paluumatkaa autolla pitkällä kaavalla. Tornion poliisi kirjoitti ylinopeussakot kolmen talon taajaman kohdalla. Oulussa automuseon lounasravintola tarjosi hyvän makaronilaatikon ja maukkaat jälkkäriletut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti