perjantai 15. tammikuuta 2016

Äkkilähdöllä Tunisiaan 2014


Tunisia huhtikuun – toukokuun vaihde 2014

Kerran keväässä pitää päästä Italiaan. Etelään, vai Pohjoiseen? Yhteistä näkemystä ei syntynyt, mutta jonnekin piti päästä. Äitini oli käynyt 30 – vuotta sitten Tunisiassa ja sieltä sai puoli-ilmaiseksi äkkilähtöjä. Lähes kokonaan ilmaiseksi viikon matka muuttui, kun hyväksyi määrittelemättömän hotellin.

Voiko määrittelemättömän hotellin ottaa? Kyllä sitä yhden yön sinnittelee missä vaan. Jos hotelli ei vastaa mitään kriteerejä, niin sitten hankkiudutaan seuraaviksi öiksi muualle.

Tässä lähtötilanne, kun istumme perjantaina bussissa Lahdesta matkalla lentokentälle. Lentokenttärutiinit sujuivat mutkattomasti, kun lähtö ajoittui alkuiltaan, jolloin kentällä oli todennäköisesti hiljaisinta. Hyvä. että sujuivat. Koska ennustettu saapuminen kohteeseen oli ennustettu kahden aikoihin yöllä, ei olisi ollut mielekästä myöhästyä paljoa, etteivät seuraavat päivät menisi matkustamisesta toipuessa.

Lennoilla piti täyttää 70 – luvun jäänteiltä tuntuneita muodollisuuspapereita. Mummoille suunnatun seuramatkan tapaan jo lentokoneessa oli matkatoimiston edustajia, jotka neuvoivat kädestä pitäen, miten kupongit rastitetaan. Lappuset kelpasivat tullissa ja passiin tuli hillityllä vimmalla lyödyt leimat. Matkan aikana majapaikaksemme varmistui matkaesitteiden halvin hotelli, Kaiser, kuten ennakkoarvauksemme oli.

Hotellin sijainti keskustan laidalla, lähellä merta oli hyvä. Hehkeäksi hotellia on turha kehua, mutta ei se ympäristöstään negatiivisesti poikennut, koska koko Sousse on nuhjuisen oloinen, edellisen vuosikymmenen lomakylä. Paksujohtoinen lankapuhelin huoneen varusteissa herätti huolensekaista hilpeyttä, mutta tosiasiallinen varustelutaso aulan wifi – yhteyksineen oli ihan OK. Hissi narisi, mutta toi joka kerta keskeytyksittä oikeaan kerrokseen.

Lauantain aamuun tuli heränneeksi saapumisaikaan suhteutettuna varhain. Vajaan parin sadan äkkilähtöön ei ymmärrettävästi kuulunut aamiaispalveluita, joten niitä piti lähteä etsimään vapailta markkinoilta. Illan pimeässä saapuminen ei avannut kaupungin rakennetta, mutta onnekas arvaus ohjasi kävelymme kohti rantaa, jossa aamiaista tarjoavia ravintoloita oli valittavaksi asti. Tarjontaa oli ajankohdasta johtuen kysyntää enemmän, joten tarjoilu sujui mutkattomasti.

 

 
Päivä kului lokoisasti rannalla.
Iltapäivällä vierailimme vanhan kaupungin markkinoilla. Vanhassa kaupungissa lounastetun epämääräisen näköisen kana-annoksen maku oli hyvä ja hinta halpa. Samalla kerralla tuli tutustuttua kahteen meidän ravintolan kokkiin, joilla molemmilla on sukulaisia Suomessa ja haluavat ehdottomasti alkavan ystävyyden vuoksi ryhtyä meidän oppaiksi. Joo, kiitos ei. Tämä on yksi syy, miksi aiemmat matkan ovat kohdentuneet mieluummin toisaalle.

Etanat kuuluvat suosikkialkupaloihimme. Ranskalaisvaikutteiden myötä niitä oli myynnissä myös Soussen toreilla. Esillepano poikkesi hieman Suomen vastaavasta!
 
 

Illallistarjontaa olisi ollut hotellin läheisyydessä runsaasti, mutta halusimme lähteä edullisella taksilla Port El kantaouin laivaravintolaan kalaillalliselle. Kalat täällä olivat tänä iltana ja myös jatkossa erinomaisen tuoretta. Miedosti maustettuja, mutta silti maukkaita.

Sunnuntaiaamun aloitimme tuolloisessa kuntoilupuuskassa pienellä juoksulenkillä rantaa pitkin. Ilma oli jo aamulla mukavan lämmintä ja rantahiekka miellyttävää juosta. Päiväohjelmana päätimme mennä vanhankaupungin satamasta lähtevälle merirosvoristeilylle. Niitä oli meille jo edellisenä iltana kaupannut spriille ja mahorkalle vahvasti tuoksunut katukauppias. Suoraan laivan kupeelta ostettuna kolmen tunnin risteily oli puolet edullisempi.

Piraattiristeilyllä pääsi syömään kevyen ja yksipuolisen kala-aterian, sekä katselemaan pintapuolisesti likaista merta, joka toimi ainakin jossakin määrin alueen epävirallisena kaatopaikkana. Ainoastaan uimarannat ja niiden välittömät läheisyydet pidettiin hyvässä kunnossa. Laivalla oli vaatimattomin varusteluin toteutettua pienimuotoista show – ohjelmaa, jota oli kiva seurata. Tulennielentää, laiva-apina, akrobatiaa, jne.

Illallisella kävimme aivan kotihotellimme läheisyydessä olevassa kalaravintolassa, jossa kaikki tarjolla olleet kolme ruokalajia koostuivat merenelävistä. Hyvää, kun siitä pitää. Teimme myös päätöksen tulla tänne uudelleen, mutta se päätös jäi pitämättä.

Maanantaiaamuna on varhainen herätys, koska lähdemme kahden päivän retkelle Saharan autiomaahan. Onneksi retkiohjelma on hyvä, koska Sousse olisi yksinään ollut tarjonnaltaan kovin suppea aktiiviseen lomailuun. Saharan loman hinta riippui hieman maksutavasta, tai ajankohdasta. Reilun satasen hinta oli joidenkin mielestä kallis. Tätä en allekirjoita sillä ohjelmaa oli paljon. Ainakin meidän lomakokemus päätyi plusmerkkiseksi paljolti tämän retken ansiosta.

Ensimmäinen pysähdys oli El Djemin Amfiteatteri, joka oli säilynyt paljon paremmassa kunnossa, kuin useimmat vertailukohdat Euroopan puolella. Jos jättää vähälle huomiolle kamelinkatsomisesta ja epäillystä valokuvaamisesta rahastamista yrittäneet paikalliset liikemiehet, niin stoppi oli positiivinen.

Seuraavaksi varustetasoltaan asiallinen bussimme ajoi Matmataan, jossa pysähdyimme näköalakukkulalla, jonka kirjaimisto oli kuin halpakopio Hollywoodista.
 
Kävimme myös paikallisessa luolaan kaivetussa asunnossa ihmettelemässä. Siitä ei paljoa kerrottavaa ole, mutta lounaspaikkamme oli hämmentävä. Se oli samoissa kallioluolataloissa, joissa on kuvattu ensimmäisen Star – Wars elokuvan muutamat kohtaukset. Lounas oli todella vaatimattoman makuista. En ymmärrä, miksi retkien ruokapaikat valikoituvat ihan yleisesti ottaen usein sellaisiin kattauksiin, jotka ovat reilusti alle maan yleisen tason. Pidimme kovasti Star – wars kulisseista. Tiloihin oli rakennettu myös pieni putkitv ja polaroid-kamera tason teknologiaa hyödyntävä museo / näyttely, joka oli sympaattisuudessaan hieno, sillä korostettu vaatimattomuus ja ajan kelkasta pudonneisuus sopi teemaan erinomaisesti – joskin tahattomasti.

Juuri riittävän ajoissa ennen pimeäntuloa saavuimme Saharan laitamille, Douzin kaupunkiin, jossa pääsimme kamelisafarille Saharaan. Kamelit kävelivät toisiinsa kytkettynä verkkaista vauhtia aivan aavikon laidalla, joten todellisesta extremesta ei ollut kysymys. Silti kyydissä oli kiva keikkua ja aavikkoa näkyi silmän kantamattomiin, joten kivaa oli.

Yöpymään ajettiin tulevaa turismia varten rakennettuun loisteliaaseen korpihotelliin, joka oli toivottavasti ajankohdasta johtuen lähes tyhjä – muuten Tunisian turismin edistämispanostukset ovat valumassa hiemaan – Saharan hiekkaan.

Aamu alkoi vain meidän ryhmälle katetulla ihan hyvällä aamiaisella. Ei se erinomainen ollut, mutta poikkesi eduksekseen retkien ruokahuollosta. Kattaus oli vain meille, koska olimme liikkeelle lähdössä ennen auringonnousua. Tämä siksi, että ensimmäinen ohjelmamme on auringonnousun seuraaminen Chott El Jeridin suolajärvellä, josta Algeriaan olisi matkaa enää 150 kilometriä. Maisema oli karunkaunis ja auringonnousu niin nopeaa, että sen seuraamisessa pääsi oikeasti kokemaan tapahtuman.

Retkibussi vaihtui valkoisiin maastoautoihin, joilla jatkoimme Chebikan erämaahan, josta löytyi myös legendaarinen keidas, joka eli vehreydessään hämmentävä muuhun ympäristöön suhteutettuna. Keitaalle ajaessa pääsimme kokemaan elämämme ensimmäiset kangastukset, joka toteutuvat näissä puitteissa ilmeisesti lähes aina auringon paistaessa ja paistetta täällä piisaa.

Samalta aavikkoalueella löytyy myös Star Wars elokuvan kylä, jossa enin osa kuvauksista tapahtui. Lavasteet olivat osin pahoin ränsistyneet, mutta paljon oli vielä jäljellä. Lisäksi jonkinlaisia restaurointirahoituksen järjestymisestä ilmoittavia tauluja oli esillä. Pidin puitteisiin tutustumisesta enemmän kuin aikanaan itse elokuvasta.

Vaikka paljon oli tapahtunut, niin silti oli vasta lounasaika, kun saavuimme kaivoskaupunki Gafkaan, jossa lounastimme loisteliaissa puitteissa harmillisen mauttoman ruoan.

Retken viimeinen kohde oli Kairouan, islamin pyhä kaupunki, jonka Suuren Moskeijan katsoimme ulkoa. Täällä oli myös turisteille suunnatuksi kaupaksi kaupantekokulttuuriltaan yllättävän suoraviivainen mattokauppa, josta seurasi myös tuliaishankinta. Matto itseltä itselle.

Keskiviikkoaamuna suuntasimme ensimmäiseltä aamulta tuttuun kahvioon lounaalle. Lounaalta pääsi tien ylittämällä rannalle, jossa päivä kului lounaaseen asti. Lounaspaikaksi valitsimme pienen katuravintolan, jossa hinnat piti tinkiä ensin etukäteen ja henkilökunnan tahallisten vahinkojen jälkeen uudelleen. Ruoka oli hyvää, mutta en voi ymmärtää, miksi lähes joka välissä pitää yrittää anastaa euro tai pari välistä. Maksan mielelläni hieman enemmän, mutta en halua tulla kusetetuksi.

Iltapäivällä löysimme Soussesta alueen, jossa oli runsaasti pienehköjä kauppoja. Hintoja piti paikalliseen tapaan tinkiä, mutta joko ympäristön, tai sopivan kauppiaan ansiosta ostosten tekeminen oli nyt mukavaa ja toteutunut hintataso Suomalaiselle oikein edullinen. Ainakin keittiöön tuli käyttöön jääneitä oliivipuusta tehtyjä ruoanvalmistusvälineitä ja vaatekaappiin laadukkaita piraattimerkkivaatteita.

Illalliselle suuntasimme Port El Kantaouiin. Ruoka oli paikalliseen hintatasoon kallista, mutta hyvää. Sieltä löytyi myös pieni huvipuisto ruoan sulatteluun. Illan viimeisenä aktiviteettina menimme Sousseen teetupaan harjoittamaan vesipiipun polttamista. Kivaa tekemistä tämä yrttipiipun polttaminen, onneksi tässä ei ole nikotiinia ja silti piipun poltto tuntuu päässä asti. No onneksi mitään huumeita ei tullut käytettyä, mutta sen nikotiinittomuuden kanssa oli vähän toisin. Poltettu tupakka oli lopulta lähes kymmenkertaisen vahvuista paperiin käärittyihin verrattuna, mutta siitä selvisi puolen yön pään pakottamisella. Siis kohtuullisin vaurioin.

Torstaina oli retkipäivä Karthagoon. Karthago on erittäin tunnettu historiallinen kaupunki – kai? Lukiosta on aikaa ja historia ei ollut tuolloin suosikkiaineita. Lisäksi juuri se oikea Asterix on lukematta, joten tavallista huonommin ennakkotiedoin, mutta keskimääräistä nöyremmällä asenteella tutustumisretkelle.

Päivä alkoi reilun tunnin bussimatkalla maan pääkaupunkiin, Tunisiin. Arabikevään vaikutukset ja levottomuuksien pelko näkyivät paljon kaupungin katukuvassa. Muuten kaupunki oli oikein kaunis ja Ranskalaisuuden vaikutukset näkyivät arkkitehtuurissa. Tunisin vanhakaupunki oli kerrotulta historialtaan pintapuolisesti havainnoitua monipuolisempi. Me näimme vain markkinakojuja ja rihkamakauppiaita.
 

Kaupunkikäynnin jälkeen bussimme vei meidät Byrsan kukkulalle, missä näkyi vanhan Karthagon rauniot. Museoituna oli myös Rooman vallan ajan tapaan paljon mosaiikkeja, sekä esineistöä. Meihin kovimman vaikutuksen teki kuitenkin kivettynyt Paavo Pesusieni, jonka löysimme piha-alueelta.
    

Karthagon jälkeen kävimme katselemassa vanhan, aikanaan mielettömän massiivisen kylpylän raunioita. Ymmärrettävästi jäljellä oli enää niin vähän, että mielikuvitus ei täysin riittänyt kuvittelemaan miten arki, tai juhla kylpylässä on sujunut.

Päivän viimeisenä etappina oli käynti Sidi Bou Said taiteilijakylässä, joka on tunnettu Sinivalkoisesta arkkitehtuuristaan. Kylä oli pieni, kaunis ja markkinamiesten miehittämä.

Perjantaina ehdimme vielä aamulla ostoksille Sousseen. Lento lähti sopivasti iltapäivällä ja ennen nukkumaanmenoaikaa ehdimme hyvin kotivuoteelle asti.

 

 

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti