Pieni Karhunkierros ja muu Rukan alue elokuu 2014

Pieni Karhunkierros ja muita kevyitä patikointeja Rukan seudulla elokuu 2014

Kesä pysyy lämpimänä vielä elokuun lähestyessä loppuaan. Työt mahdollistavat muutaman vapaapäivän irrottamisen. Minulle kohdennetussa mainonnassa ei kysyntä ja tarjonta kohdannut, mutta mainoksen tarjous oli silti sopivan houkutteleva. Minulla on käytössä mökki Pirkanmaalla ja Länsi-Lapissa, joten en varmuudella ole tarvitsemassa lomaosaketta Kuusamon tropiikista. Altistuin kuitenkin mielihyvin kuuntelemaan osakkeen myyntipuheen, kun palkinnoksi tarjottiin neljän yön majoitus mukavissa puitteissa nälkämaan patikointireittien kupeessa nimelliseen hintaan.

29.8. 2014 Lähdimme matkaan Lahdesta autolla torstaina kiireettömien aamurutiinien jälkeen. Heinola, Hartola, Joutsa, Kangasniemi, Pieksämäki, Suonenjoki ja Kuopio oli reitti aamupäivän aikana. Kuopiossa pysähdyimme perinteisille Vapaasatama Sampon muikuille. Perinteikäs ravintola on ketjuuntunut, mutta säilyttänyt silti alkuperäisen ilmeen ja ruokalistan. En tiedä haihtuisiko muikkuannoksen taika tiiviimmällä kyläilyvälillä, mutta noin neljästi vuodessa nautittuna annos maistuu aina erinomaiselta. Myöskään sukurasitteena saatu kihti ei kovin paljon useammin siedä nahallisten kalojen nauttimista.

Suomussalmella tien varressa oli nähtävyysmerkki, joka houkutti päiväkahville kotakahvioon. Hiljainen kansa on iso tilataideteos, joka teki vaikutuksen entiseen opettajaan, jolle aktiiviaikoina oli hankaluuksia pitää pariakymmentä päätä hiljaisena. Nyt hiljaisia oli koko iso pellollinen! Yksinkertainen, mutta näille seuduille sopiva nähtävyys.

Suomussalmella olisi voinut tankata vatsan lisäksi myös auton. Tämä tuli mieleen jonkin matkaa ajettuani. Kuusamoon on matkaa vielä kymmeniä kilometrejä ja polttoaineen hupenemisesta kertova merkkivalo loistaa ilta-aurinkoa kirkkaammin. Ajotietokone kertoo, että polttoaine loppuisi parikymmentä kilometriä ennen taajamaa. Reittiä ajaneet tietävät, että huoltoasemia ei ennen kaupunkia ole, mutta onneksi ajotietokoneen inhorealismi oli ylilyötyä ja jakajalle asti pääsi kevyellä kaasujalalla. Ilmeisen lähellä avun tarve oli, koska tankkiin mahtui dieseliä yli litran enemmän, kun tankin tilavuudeksi luulin.

Ennen majapaikkaan ajamista pistäydyimme kaupassa tankkaamassa välipalapatukoita, vesipulloja ja muuta retkievästä. Lisäksi ajelimme Rukalle katsomaan keskusta ja etsimässä reittioppaita, tai virikkeitä tuleville päiville.

Ehdimme vielä kirjautumisen jälkeen lyhyelle rentoutumiselle kylpyläosastolle.

30.8.2014. Tämän vuoksi tänne tulimme. Kunto ja hipiä eivät kestä Karhunkierrosta, mutta parhaat palat kevyellä rasituksella on tavoitteena. Siis Pieni Karhunkierros päiväohjelmaksi.

Lähes perille pääsi autolla helposti. Pienten paikoitus ja aloitusvaikeuksien jälkeen pääsimme Myllykoskelle vievälle polulle.

Sää suosi. Ennakko-odotuksiamme oli vaikea pukea sanoiksi. Hienoksi reittiä osasimme odottaa suosion vuoksi odottaa. Sitä reitti myös oli, vaihtelevia kauniita maisemia ja hienoja riippusiltoja.

 Pääosin reitti oli helppokulkuista, mutta muutamia pitkiä ja jyrkkiä nousuja matkalle mahtui, joten aivan rapakuntoinen voi reitillä olla vaikeuksissa. Mitään erityisiä patikointitaitoja reitti ei edellytä. Eksymään reitiltä ei myöskään pääse, sillä opasteita oli riittävästi.

Iltapäivällä palasimme kylpylälle, jonne ehdimme nyt kiireettömämmin, kuin edellisenä iltana. Illan ruokahuollon tarjosi Tropiikissa oleva uudentyyppinen ketjuravintola O Learys, jonka burgerit olivat hyviä, mutta paikan tarjoilija oli kyllä kiinnostuneempi tv – ruutujen sportista, kuin asiakkaista.

31.8 2014. Rukalle. Iso Karhunkierros päättyy Rukalle. Näihin maisemiin suuntasimme kolmantena retkipäivänä. Valtavaaran Huiputus on 6 km mittainen päiväretki, joka nousee Laskettelukeskuksen juurelta Valtavaaran huipulle. Reitin alku, eli nousuosuus on fyysisesti raskas Pieneen Karhunkierrokseen verrattuna. Maisemat ovat hienot. Aluksi näkyvät laskettelukeskuksen maisemat. Valtavaaran huipulta oli kirkkaassa säässä näköaloja pitkälle ja moniin suuntiin. Nousumatkalla oli kaunis metsälampi, jolla pääsimme pitämään pienen lepotauon. Paluu oli huomattavasti nousua tylsempi, mutta myös kevyempi.

Heikkokuntoiselle rajun retken jälkeen päätimme palkita itsemme kunnon päivällisellä Rukan keskuksessa. Pihvit olivat hyviä, mutta hieman häiritsevänä yksityiskohtana oli se, että mihinkään jälkiruokavaihtoehtoon ei ollut käytetty kotimaisia marjoja edes näin parhaana sesonkina, vaan jouduimme tyytymään Etelä-Euroopan vaihtoehtoihin.

 

Syyskuun ensimmäinen päivä toi sateet tullessaan. Tärkeimmät kohteet oli jo koettu. Nyt piti vielä keksiä yhdelle päivälle sopiva patikointikohde. Päätimme suunnata Oulangan kansallispuiston toiselle laidalle. Oulangan Kanjonin kurkkaus oli ennakkoon helpon oloinen reitti. Reitin lähtöpiste löytyi helposti. Suurta suosiota reitti ei ilmeisesti nauti, sillä jätimme automme ainoana paikoitusalueelle. Reitti alkoi vehreissä maisemissa kohtuullisen sateen kastellessa, kunnes pääsimme kanjonille. Kanjonin laidalla oli usean sadan metrin matkan hieno maisema kanjonille.

Tämän jälkeen reitti yhtyi Karhunkierroksen alkutaipaleisiin. Myös yhteisiltä osilta reitti oli helppokulkuista. Meiltä kului reitin kiertämiseen hieman kauemmin, kuin oppaissa ennakoitiin, mutta emme pelkästään patikoineet, vaan pysähtelimme katselemaan maisemia. Vaelluksen jälkeen pistäydyimme Karhunkierroksen molemmissa eri lähtöpisteissä katselemassa ja haaveilemassa, josko ensi vuonna olisi siinä kunnossa, että voisi patikoida koko matkan. – Joo ei oltu.

Paluumatkalla poikkesimme Rukan Classic Pizzassa päivällisellä. Ruoka oli lajissaan parhaaseen neljännekseen kuuluvaa, eli oikein maittavaa. Illaksi ehti vielä kylpylöimään.

Maanantaina alkoi paluu, jonka ensimmäiseksi etapiksi olin suunnitellut pistäytymisen Kuusamon Uistimen tehtaanmyymälään. Se kuitenkin aukesi vasta kymmeneltä joten pitäkää professorinne.