Veljekset eivät olleet koskaan käyneet Norjassa. Uuden maan bongaukseen oli kova paine. Kerroin muutamaan otteeseen, että talviset aktiviteetit, tai vaikka kylpylä Levillä voisi olla vaihtoehto pitkälle autossa istumiselle. Mielipide oli vahva - Norjaan mennään. Tämä sopi minulle mainiosti, sillä pidän ajamisesta ja tiesin maisemat upeiksi, vaikka en Pohjois-Norjassa talvella ole käynyt.
Lätäsenon kohdalla, tai jo hieman aiemmin opastekyltit muuttuivat kaksikielisiksi, Saame saadessa alkuperäiskielen roolia. Halti ei vielä juuri maisemaa hallinnut, mutta auringonnousu oli kaunis.
Noin puolen tunnin ajomatkan päässä rajalta on Skibotn niminen kalastajakylä. Jos kylä olisi yhtään parempien yhteyksien päässä, niin se olisi turismin kyllästämä. Paikka korkeiden tunturien ja vuonon liittymäkohdassa on erityisen hieno näin aurinkoisena talvipäivänä, mutta kyllä tänne kelpaisi bussilasteittain roudata turisteja kesäisinkin kauneutta katsomaan. Jopa teini-ikää elävät pojat hiljentyivät paikan kauneudelle.
Perinteiset kuntakeskukset, Kolari ja Muonio ovat jääneet turismin osalta maksajan asemaan, kuluttajien kulkiessa ohi perille hiihto -ja laskettelukeskuksiin asti. Muonio on aikanaan panostanut kylän kupeeseen Tunturi - Lapin matkailua edistämään matkailuneuvontatalon, Kielan. Siellä on pieni, puoliksi hoitamaton museontapainen ja kallis ilman asiakkaita ollut matkamuistomyymälä, sekä kylän aikamiespojista ruokaa antamalla huolehtiva Thai - ravintola. Alun perin toiveissa on varmaan ollut poronkäristystä ja peijaisia tarjoileva kansallisravintola, mutta asiakkaita, tai yrittäjiä ei ole siunaantunut. Nyt ravintolassa pyörii ulkoisesti arvioiden kohtuullisella menestyksellä Thaibuffa. Ruoka oli varmasti parasta Thai ruokaa siinä kylässä, kestäen vertailun muuallekin. Mausteille joskus nyrpistävä pikkuveli santsasi kahdesti
Loman viimeinen matkapäivä päättyi suursiivoukseen, siinä toivossa, että mökki olisi tarjolla jatkossakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti