Sopot

Pari vuotta vanhassa matkailulehdessä oli yhtenä pääjuttuna Sopot. Kuvituskuvat olivat hienoja ja jutut siinä määrin kiehtovia, jotta päätimme ottaa Puolan pikaloman pääpäivän ohjelmaksi Sopotiin tutustumisen. Historiointia en jaksa kirjoittaa, mutta hauskin seikka kaupungin historiassa oli, kun sitä ei maailmansotien välisessä jaossa muistettu sijoittaa kenellekään, vaan se jäi ikään kuin vahingossa vapaakaupungin statukselle joksikin aikaa. Tuskin kyse ihan vahingosta oli, mutta minä sain ajatukseni lentämään, kun kiivaassa aluejaossa kaunis kaupunki jäi punakynien piirtelyn lomassa vaille merkintää. Hyvässä positiossa kaupunki on ollut muutenkin, sillä se on ollut rikkaiden kesähuvittelukeskus jo vuosisatojen ajan. Kaupunki on rakennettu kauniisti ja sitä on ylläpidetty pieteetillä. Nykyään turistit tulevat kaikista yhteiskuntaluokista, mutta ystävällinen palvelu ja kauniit puitteet kelpaavat meille kaikille.

Aamiainen oli tarkoitus nauttia kotihotellissa, Artuksessa. Kattaus näytti ihan hyvältä, mutta suomalaisista mummoista kumpuava puheensorina nosti esiin ajatuksen etsiä aamiaisravintola jostakin toisaalta. Facebook osasi sopivasti mainostaa jopa ilman etsintää tuhansien tykkäämää aamiais -ja brunssiravintolaa ihan matkanvarrelta hotellilta asemalle. Oikea osoite löytyi suoraviivaisesti kävelemällä. Oikeaa ovea ei löytynyt korttelia puolitoista kierrosta kiertämällä. Yksi tyhjä liiketila löytyi. Tuhansissa tykkääjissä ei ollut tarpeeksi bisnekseksi asti, joten kyseisen ravintolan taru oli päättynyt.

Uusi pikasuunnitelma oli etsiä asemakioskista kofeiiniriippuvaiselle puolisolle tuplaespresso ja hypätä junaan. Aamiaistamaan ehtii Sopotissakin. Kenellekään muulle ei ole varmaan ongelma löytää asematunnelia, mutta meillä moiseen sohlaamiseen meni lähes vartti. Oikea laituri puolestaan löytyi helposti ja sen vieressä lippuautomaatti, jossa oli pankkikorttia varten lähimaksutoiminto. Hyvä ja nopea kone. Matkan hinta oli noin euron.

Junia Gdynian suuntaan menee noin vartin välein, joten omaa junaa ei tarvinnut kauaa odottaa. Junat olivat siistejä, kuten asematkin pääosin. Ihan kaikkia asemia ei ole ehditty uudistaa. Monet sosialismin aikaa rakennetut matkan varrella olevat lähiöt olivat houkuttelevan oloisia tutustumiseen. Pääsisikö niissä vielä kuvitteelliselle aikamatkalle lähihistoriaan? En tiedä, mutta seuraavalla Puolan matkalla taidan ottaa selvää.

Juna oli puolessa tunnissa perillä, joten aamiaisaika ei ole vielä ohi. Joku voisi valita aamiaisravintolan menun perusteella. Me valitsimme lähimmän. Starter osoittautui hyväksi valinnaksi. Noin kymmenellä eurolla sai kahvit, isot ja maukkaat munakkaat, sekä tuoremehut kahdelle.

Kävelemällä sata metriä rantaa kohti ajauduimme Sopotin pääkadulle, joka on meille turisteille se Sopot, joka nähdään. Ravintolapalvelut ja kaupat ovat keskittyneet tälle kadulle, tai sen poikkikaduille. Sopot ei ole suuri kaupunki.

Sopotin ranta on kaunis, mutta melko pieni, joten se on todennäköisesti tosi täynnä kesäsesongin aikaan. Nyt tilaa oli hyvin. Rannalla oli maailman suurin puulaituri, 800 metrin pituinen Molo, joka on valkoinen ja siistinä pidetty. Alkuperäinen laituri on saanut kärkeensä looshin huviveneille. Lisäksi se toimii laiturina Sopot – Gdansk turistipurrelle, joka olisi voinut olla hauska välinen siirtymälle.

Laituri tuli edestakaisella kävelyllä havainnoiduksi. Aika oli rientänyt siinä määrin, että oli aika etsiä myöhäinen lounas. Tarjontaa oli runsaasti. Meksikolaista, Italialaista ja kalaravintoloita. Meidän valinta oli mahdollisimman aurinkoisen terassin tarjonnut allround ravintola Crudo, jonka Dorada – siis meriahvenen tapainen kala tarjoiltiin kokonaisena grillattuna jonkinsortin pestokuorrutteella. Yksinkertaista ja hyvää, sekä laatuunsa suhteutettuna edullista. Euroissa reilun kympin.

Jälkkärijäätelöt ostettiin pääkadun pehmiskioskista. Reilun kokoinen annos ja ihan hyvää, mutta minä olen kyllä jo ainakin parikymmentä vuotta liian vanha syömään pehmiksiä. Yksikään vaatekappaleeni ei säilynyt tuosta tuotteesta koskemattomana. Jos vielä pehmistä syön, pidän huolen, että olen pukeutunut vain uikkareihin ja varmista vielä, että suihku / ranta on lähellä.

Palasimme illalliselle Gdanskiin.

Suosittelen Sopotia päiväkohteeksi, mutta kaupallisen keskustan koko ei kovin paljoa koettavaa tarjoa, ellei ajanviettäminen rannalla, tai ravintoloissa ole fokuksena